Moni alan ulkopuolinen hieraisi silmiään. Jätetäänkö Itämereen vieläkin vaarallisia aineita laivoista. Nykyisin kun keskustelu kääntyy laivojen jätteisiin ja jätevesiin, usein törmään kahteen täysin vastakkaiseen näkökulmaan. Toiset, yleensä merenkulkualan ihmiset sanovat, ettei laivoilta nykyään enää pääse mitään jätettä tai jätevettä meriin – toista oli ennen. Toiset taas uskovat, että tilanne on yhä yhtä paha kuin 50 vuotta sitten, jolloin laivoilta laskettiin mereen jos jonkinlaista jätettä, jätevettä tai jopa lastina kuljettavia saastuttavia aineita.

Totuus on tietysti jossain puolivälissä. Paljon on saatu jäteasioissa aikaan, mutta paljon on vielä tekemättä, ja tehtävissä. Käyn tässä artikkelissa läpi laivojen jätteidenkäsittelyä Itämerellä. Tilanne on tältä vuodelta, ja tämä teksti, onneksi, vanhenee nopeasti, kun asiat kehittyvät.

Merenkulun on tehtävä osuutensa

Itämeren rehevöitymisen merkittävin aiheuttaja on maatalous. On laskettu, että Suomessa Itämereen valuvasta fosforista tulee maataloudesta vajaa puolet ja typestä kolmannes. Merenkulun osuus Itämeren rehevöittäjänä on laskettu olevan vain muutamia prosentteja (Raudsepp & al. 2019). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että merenkulku voisi jättää oman osuutensa tekemättä, vaikka maatalous onkin suurempi saastuttaja.

Laivalla syntyy monenlaista kiinteää jätettä, kuten ruokajätettä, pakkausmateriaaleja, lastintuentaan käytettäviä materiaaleja, lasia ja muuta kierrätettävää jätettä, paperia ja metallia sekä vaarallisia jätteitä, kuten maaleja ja liuottimia. Vielä vuosikymmeniä sitten oli tavallista, että laivat hävittivät jätteensä vain viskaamalla ne laidan yli. Jätteiden lajittelu, käsittely ja niiden luovuttaminen satamaan tuottavat kustannuksia, joita silloisessa toimintaympäristössä pidettiin usein ylimääräisinä. Toisaalta jätteiden polttaminen laivalla on ollut pitkään ja on yhä merkittävä tapa hävittää jätteitä.

Nykyisin kaikkien kiinteiden jätteiden heittäminen mereen on kiellettyä pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta, jotka voidaan jättää mereen kaukana rannasta. Näitä poikkeuksia ovat muun muassa ruokajäte ja laivalla kuljetettujen eläinten jätteet. Kiinteät jätteet siis lajitellaan ja luovutetaan satamiin satamakäyntien yhteydessä, ellei sitä polteta laivassa. Ongelmajätteet, kuten laivojen polttoaineen puhdistuksessa syntyvä separointijäte (sludge) ja käytetty voiteluöljy, pitää jättää satamiin.

Itämerellä matkustaja-alukset jättävät jo mustat vetensä satamiin

Laivalla syntyy paljon erilaisia jätevesiä. Mustat vedet ovat käymäläjätevesiä, ja harmaat vedet syntyvät suihkuissa ja pesualtaissa sekä laivan kettiöissä. Molemmat rehevöittävät vesistöjä, ja erityisesti isoissa matkustaja-aluksissa muodostuu suuria määriä jätevesiä.

Kansainvälisten määräysten mukaan mustat jätevedet voi päästää mereen käsittelemättöminä 12 meripeninkulman etäisyydellä rannikosta ja käsiteltyinä kolmen meripeninkulman päässä.

Itämerellä tilanne on kuitenkin erilainen ja kaikkien matkustaja-alusten on käsiteltävä käymäläjätevetensä tai jätettävä ne satamien vastaanottolaitteisiin. Vaikka tämä tuli pakolliseksi vasta viime vuonna, Suomen ja Viron/Ruotsin välillä liikennöineet varustamot ovat näin tehneetkin vuosikymmeniä. Huomioitavaa on, että tämä määräys ei koske rahtialuksia.

Säädökset eivät koske harmaita vesiä

Harmaita vesiä koskevia kansainvälisiä säädöksiä ei ole voimassa. Toisaalta on ymmärrettävää, että huomio on kiinnittynyt aiemmin juuri mustiin vesiin, mutta isojen laivojen harmaavesipäästöt ovat kuitenkin huomattavia. Lisäksi harmaissa vesissä on paljon keittiöjätteitä, eli käytännössä ihan pelkkää rehevöittävää jätettä.

Vaikka laivojen öljyonnettomuudet ovat onneksi harvinaisia, lähes vuosittain saamme lukea laivojen jättämistä öljyisistä jätevesistä. Laivojen konehuoneiden pohjalle kertyy öljyisiä pilssivesiä, joiden öljypitoisuus on yleensä hyvin pieni. Viime vuosina Itämerellä on kiinnitetty yhä enemmän huomiota mereltä löytyviin laittomiin pilssivesipäästöihin, mutta varustamoiden saaminen vastuuseen on ollut vaikeaa. Useimmissa laivoissa on käytössä laitteisto, jolla öljy erotetaan vedestä. Tämä puhdistettu vesi voidaan päästää mereen. Jollei laitteistoa ole, öljyiset pilssivedet pitää luovuttaa satamiin.

Painolastivedet kuljettavat vieraslajeja

Laivan vakavuuteen ja ohjailtavuuteen vaikuttaa laivassa olevan lastin paino. Kun lastia ei ole tai sitä on tavallista vähemmän, laiva ottaa yleensä lastin tilalle paikallisesta vesialueesta painolastivettä. Sitä käytetään vakauttajana usein myös lastatussa laivassa. Suurissa rahtialuksissa painolastivettä tarvitaan erittäin suuria määriä. Painolastivesi sisältää kasveja, eliöitä ja bakteereja, jotka kulkeutuvat uusille elinalueille ja voivat levitä siellä rajoituksetta ja tuhota paikallista eliökantaa. Nämä vieraslajit voivat aiheuttaa huomattavia taloudellisia tappioita voimalaitoksille, vedenottamoilla ja kalastukselle. Kun laji on kertaalleen asettunut tietylle alueelle, sen pois juuriminen on käytännössä mahdotonta.

Ainoa keino torjua vieraslajeja onkin estää niiden leviäminen, eli käytännössä ottaa vain sellaista painolastivettä, joka on samalta alueelta, kuin mihin se päästetään, tai sitten puhdistaa painolastivesi. Tänä vuonna on vihdoin tullut voimaan kaikkiin aluksiin määräys asentaa painolastiveden puhdistusjärjestelmät. Teknisesti ne ovat monesti hyvin erilaisia muun muassa ultraviolettivaloon tai kemikaaleihin perustuvia.

Myrkkymaalien käyttö on valinta

Laivan taloudelliseen etenemiseen vaikuttaa myös suuresti laivan pohjan tasainen pinta. Pohjaan kiinnittyvät pieneliöt hidastavat alusta ja lisäävät polttoaineenkulutusta. Pohjia onkin kautta aikojen suojattu erilaisilla kiinnittymisenestoaineilla kuten esimerkiksi myrkkymaaleilla. Kyse on usein valinnasta, kiinnittymisenestoaineet vähentävät polttoaineenkulutusta mutta ovat haitallisia meriympäristölle.

Uutena tulevat rikkipesureiden päästöt

Uutena tyyppinä laivojen meriin aiheuttamana jätevetenä ovat pakokaasujen rikkipitoisuutta vähentävien pesureiden eli skrubbereiden päästöt. Skrubbereita on kahta tyyppiä, suljetun kierron ja avoimen kierron järjestelmät. Suljetun kierron järjestelmissä pakokaasujen puhdistuksessa tuleva jäte luovutetaan maihin, mutta avoimen kierron järjestelmät jättävät jätteen mereen. Siinä on rikin lisäksi usein myös muita haitallisia raskasmetalleja. Suurin osa Itämerellä käytetyistä pesureista on avoimen kierron järjestelmiä.

Lastijäämät ja pesuvedet satamiin

Laivojen lastiruumissa kuljetetaan hyvin erilaisia lasteja, ja jotkut niistä ovat täysin ympäristölle vaarattomia ja toiset taas hyvinkin haitallisia tai jopa myrkyllisiä. Lastityypin vaihtuessa edellisen lastin jäämät tulee poistaa täydellisesti ennen uutta lastaamista. Määräysten mukaan haitalliset lastijäämät ja pesuvedet on jätettävä sataman vastaanottojärjestelmiin. Haitattomia pesuvesiä ja lastijäämiä voi jättää 12 merimailin päähän rannikosta, jos satamassa ei ole riittäviä vastaanottojärjestelmiä. Edellisten lisäksi myös moottorien jäähdytysvedet, mikäli moottoreiden jäähdytyksessä käytetään merivettä, voivat aiheuttaa haitallisia ympäristövaikutuksia.

”no special fee” – järjestelmä kannustaa oikeaan jätteiden käsittelyyn

Kuten huomataan, valitettavasti mereen menee laivoilta vielä paljon jätteitä. Laittomien päästöjen vähentämiseksi Itämerellä on käytössä ns. ”no special fee” – järjestelmä, jonka ideana on, että satamaan tuleva laiva maksaa joka tapauksessa jätemaksun jättäessään öljyisiä jätteitä, mustia vesiä ja kiinteitä roskia. Näin ollen se ei säästä penniäkään sillä, että jättäisi jätteet mereen matkalla satamaan. Järjestelmä ei kuitenkaan kata esimerkiksi ruumien pesuvesiä tai skrubberivesiä.

Tällä hetkellä satamilla on velvollisuus ottaa vastaan kaikki se jäte, jonka laivat haluavat jättää, mutta ne voivat hinnoitella vastaanoton haluamallaan tavalla. Merkittävimmät tämän hetkiset kehitystoimet kuten alkuun mainittu John Nurmisen Säätiön ja Traficomin hanke ovatkin keskittyneet laajentamaan ”no special fee” – järjestelmää myös jätteisiin tai jätevesiin, joiden päästäminen mereen ei ole laitonta. Toisin sanoen, että laivat jättäisivät myös kaikki lastiruumien pesuvedet ja harmaat vedet satamiin, ja ennen kaikkea että laivoilla olisi tieto, mitä voi jättää mihinkin satamaan.

Kentältä kuulemieni uutisten mukaan askeleet kohti kaikkien jätteiden jättämistä satamiin ovat edistyneet hienosti, mutta vielä on tehtävää, jotta kaikki laivat jättävät kaikki jätteensä ja jätevetensä maihin ja satamat ottavat ne vastaan ja käsittelevät asianmukaisesti.

Lähde: Raudsepp, U., Maljutenko, I., Kõuts, M., Granhag, L., Wilewska-Bien, M., Hassellöv, I.-M., Eriksson, K. M., Johansson, L., Jalkanen, J.-P., Karl, M., Matthias, V., & Moldanova, J. (2019). Shipborne nutrient dynamics and impact on the eutrophication in the Baltic Sea. Science of The Total Environment, 671, 189–207. https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2019.03.264

Lisää aiheesta: