Tutustuin myös vähän aiemmin käyttöönotettuun Portnet-järjestelmään, jossa laivojen tiedot syötettiin Suomen viranomaisille. Oli ilmiselvää, että tässä on tulevaisuus. Tieto logistiikkaketjuista kulkee internetissä.
Satamassa vaihdettavasta lastiin tai laivakäyntiin liittyvistä tiedoista viranomaistiedonvälitys on kuitenkin vain osa. Paljon enemmän tiedonvaihtoa tapahtuu yksittäisten yritysten välillä esimerkiksi lastinantajalta kuljetusyritykselle, kuljettajalta ahtaajalle ja varustamolle. Tiedonkulku on moninkertaista.
Soitinkin innostuneena Merenkulkulaitokseen, ja kysyin Portnetin kehittämisestä vastaavalta virkamieheltä, voisiko järjestelmää laajentaa myös satamien yksityisten toimijoiden väliseen tiedonvaihtoon. Vastaukseksi saamani huuto pakotti siirtämään lankapuhelimen kuulokkeen parinkymmenen sentin päähän. Luulen, että hänen viestinsä olisi kulkenut minulle naapuritalosta ilmankin puhelinta.
Vuosien varrella olen osallistunut kymmeniin meriliikenteeseen liittyvin logistiikkaketjujen ja toimintojen kehittämiseen. Jokaisessa on saatu – toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän – ketjuun liittyvää turhaa tietoviivettä pois ja tehostettua logistiikkaketjujen ja satamien toimintaa.
Mieleen nousee muutamia erityisiä esimerkkejä.
Kun Vuosaaren sataman valmistuminen viivästyi ja Sompasaaren sataman käytettävissä oleva tila oli jo äärirajoilla, tehostettiin tiedonkulkua: Kuorma-autot saapuivat satamaan Just-in-Time noutamaan tai tuomaan yksikkölastinsa, ja näin satama-alueen läpi saatiin kulkemaan yhä enemmän lastia. Myöhemmin Jätkäsaaren rekkasatama onkin onnistunut nopeuttamaan lastin kulkua sataman läpi ihan maailmanennätysluokkaan – nykyäänkään ei ole mahdollisuutta pitää suuria satama-alueita jonotusalueina. Viimeisimpänä olen nähnyt, miten ei-linjaliikenteen laivat pystyvät laskemaan ajonopeuttaan, kun sopivat etukäteen sataman kanssa, milloin pääsevät laituriin.
Nämä kaikki ovat olleet hienoja merenkulun digitalisaation onnistumisia. Investointien takaisinmaksuajat ovat olleet lyhyitä – kun tieto liikkuu nopeasti siitä hyötyvät sekä satama, maakuljetusyritykset ja varustamot. Säästöt polttoainekuluissa; kaluston (laivojen, rekkojen) pääoman käytössä, sataman ja varastojen tilankäytössä ovat olleet kymmeniä prosentteja. Toisaalta nämä ovat kaikki joko yksittäisen pisteen (kuten sataman) kehittämistä tai yksittäisen logistiikkaketjun kehitystä.
Samaan aikaan olen nähnyt, että moni kehitysprojekti on jämähtänyt alkuunsa, kun on selvinnyt, kuinka monimutkaisista keskinäisistä tietovirroista on kyse, kuinka jokainen toimija on rakentanut omat järjestelmänsä eri tavoin, kuinka rajapintoja ei ole avattu, vaan parhaimmillaan tieto kulkee uudelleen näpyttämällä.
Moni onkin – minun laillani – haaveillut satamista ja meriliikenteestä, jossa tieto lastin kulusta ja kunnosta kulkee satamalle ja kuljettajille ilman viiveitä, mahdollistaen ennakoinnit, muutokset, kapasiteetin varaukset, ja odotusaikojen minimoinnit. Siis siirtymisen yksittäisen merellisen kuljetusketjun optimoinnista maailmaan, jossa tieto ilman rajapintoja kulkisi sieltä missä sitä on sinne missä sitä kaivataan. Mutta mikä olisi alusta, jossa nämä uudet lisäpalvelut voisivat kasvaa? Kuka toteuttaisi sellaisen alustan, johon muut voivat liittyä.
Maailman suurissa konttisatamissa tällaiset alustat ovat nykyisin yleisiä, satamilla on jo käytössä valtavat Port Community – järjestelmät (PCS), jotka ovat alustoja myös yksityisten yritysten väliseen tiedonkulkuun. Jääkö Suomi ikuisesti pienten satamiensa kanssa tästä kehitystyöstä varjoon – kun satamillamme tai ahtausliikkeillä ei ole resursseja kehittää alustaa palvelemaan asiakkaittensa välistä tiedonvaihtoa?
Ympyrä on sulkeutumassa – teknologia, Internet ja 5G antavat pohjan, jolla vuosikymmenten takainen haaveeni täyttyy. Uusi meriliikenteen parissa toimivat sukupolvi ymmärtää jo alustojen ja avointen rajapintojen antamat mahdollisuudet – myös satamissa, ja osaa vaatia.
Neljännesvuosisadan takainen PortNet järjestelmää uudistetaan nyt NEMO-järjestelmäksi, jossa on mahdollista ottaa myös yksityisten toimijoiden tiedontarpeet huomioon. Ensin NEMOlla korvataan tietysti vanha viranomaistiedonvaihto, mutta sen jälkeen on uusien myös yksityisten toimijoiden tiedontarpeiden aika.
Enää minulla ei ole lankapuhelinta, eikä viranomaisen huuto enää kuulu luurista. Ja se olisi varmasti muutenkin tyytyväistä hyrinää.
Ulla Tapaninen
Tallinnan teknillisen yliopiston meriliikenteen professori.
Ulla Tapanisen blogipalsta.
