Vanhan sanonnan mukaan Suomi on saari. Ja sen vahvistukseksi kerrotaan, miten yli 90 prosenttia viennistämme tapahtuu merikuljetuksina. Tosiasiassa Suomen tavaraviennin arvo vuonna 2022 oli 87 miljardia euroa ja palveluviennin arvo 32 miljardia euroa – toisin sanoen palvelujen osuus oli 27 prosenttia. Fyysisesti kuljetettavan tavaran osuus oli vain 73 prosenttia maamme viennin arvosta.
Huomattavaa on, että tavaravienninkin arvosta vain 80 prosenttia kulkee meritse – loput kulkevat muun muassa lentäen tai maanteitse. Eli siis viennistämme kulkee merikuljetuksina selkeästi alle 60 prosenttia (55 – 58% tilastolähteestä riippuen), muu on palveluvientiä ja muita kuljetusmuotoja.
Palvelujen osuus viennistä on kasvanut tasaisesti. Vuonna 1985 palveluiden osuus viennin arvosta oli vain 13 prosenttia ja vuonna 2013 se oli jo 24,5 prosenttia. Palveluista merkittävimpiä ovat ICT-palvelut, liike-elämän palvelut (mm. suunnittelu ja konsultointi), kuljetuspalvelut, matkailu, royaltit ja lisenssit.
Kansantaloutemme kannalta pelkkä vienti ei kuitenkaan ole merkittävää, vaan tärkeämpää on arvonlisäys. Eli se raha, joka ulkomailta meille maksetaan täällä tehdystä työstä. Mitä suurempi osuus tuotteen arvosta lisääntyy Suomessa, sitä enemmän se tuottaa meille työtä ja verotuloja. VATT arvioi jo vuonna 2017, että palveluiden osuus oli yli kolmannes viennin luomasta kotimaisesta arvonlisäyksestä. Öljytuotteiden vienti tuotti kaikkein heikoiten arvonlisää.
Mielenkiintoisen asiasta tekee käynnissä oleva energiamurros, kun Suomi siirtyy nopeasti yhä enemmän hiilipäästöttömän energian tuottajaksi, kuten aurinko-, tuuli- ja ydinvoimaan. On arvioitu, että parissa vuodessa tuulivoimaloittemme kokonaiskapasiteetti kaksinkertaistuu ja jopa viisinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä. Samoihin aikoihin Suomi muuttuu jopa energian nettoviejäksi.
Mikäli näin käy, kysymykseksi nousee, siirtyykö teollisuusmaiden energiaintensiivistä teollisuutta Suomeen, vai kuljetetaanko meiltä energiaa Eurooppaan? Hyvinvointimme näkökulmasta olisi tärkeää, että syntyvä vihreä teollisuus tuottaisi mahdollisimman suurta arvonlisää, työtä ja verotuloja Suomessa – eikä se, että meiltä viedään energiaa muualle. Minkälaista tuotantoa se arvonlisäys sitten olisi, ja lisääntyvätkö tuotteiden merikuljetukset taas uudestaan 2030-luvulla?
Lähteet:
Tilastokeskus, tavaroiden ja palveluiden ulkomaankauppa.
Tulli, ULJAS – kuljetustilastot
VATT (2017). 100 vuotta pientä avotaloutta – Suomen ulkomaankaupan kehitys, merkitys ja näkymä.
Ulla Tapaninen
Tallinnan teknillisen yliopiston meriliikenteen professori.
Ulla Tapanisen blogipalsta.
