27.09.2021

”Minun laivani” – kiehtova kirja insinööriurasta telakkamaailmassa

DI Panu Mäkipeskalla oli keskeinen rooli kahdessa hyvin poikkeuksellisessa ja vaativassa suuressa projektissa: ydinkäyttöiset jäänmurtajat Neuvostoliittoon ja suuret LNG – laivat Abu Dhabiin. Mäkipeska on julkaissut kuluneen kesän aikana kirjan ”Minun laivani”, joka kertoo sujuvalla ja kiinnostavalla tavalla hänen uraansa liittyvän tarinan.

DI Panu Mäkipeska toimi laivanrakennusteollisuudessa vajaan 40 vuoden ajan pääasiassa suunnittelutehtävissä Wärtsilä Oy:n telakoilla Helsingissä ja Turussa – yrityksen nimi muuttui uran aikana muutaman kerran Wärtsilä – Wärtsilä Meriteollisuus – Masa-Yards – Kvaerner Masa-Yards – Aker Yards.
Höyrytekniikkaan erikoistuneena hänellä oli keskeinen rooli kahdessa hyvin poikkeuksellisessa ja vaativassa suuressa projektissa: ydinkäyttöiset jäänmurtajat Neuvostoliittoon ja suuret LNG –laivat Abu Dhabiin. 2000 –lukuun sisältyi koneistosuunnittelun osastopäällikön jakso, jolloin rakennettiin pääasiassa risteilyaluksia. Vuosikymmenen lopussa hän palasi tekniikan pariin yli kymmeneksi vuodeksi Deltamarin Oy:n palveluksessa, jossa päätyöksi muodostui lukuisten irtolastilaivatyyppien koneistojen suunnittelu.

Panu Mäkipeska on julkaissut kirjan ”Minun laivani”, joka kertoo sujuvalla ja kiinnostavalla tavalla hänen uraansa liittyvän tarinan. Kirja koostuu pääasiassa neljän erillisen jakson kuvauksesta: Neuvostoliittoon toimitetun ydinkäyttöisen jäänmurtajan suunnittelu ja toteuttaminen, LNG –laivaprojekti ns. ADNOC -projekti, takuuinsinöörin rooli LNG –laivasarjan kolmannen laivan luovutuksen jälkeen ja Kiinassa toteutettujen irtolastilaivaprojektien suunnittelun jakso. Risteilyalusten rakentamisen jakso on jätetty hieman vähemmälle huomiolle.

Diplomityö Taimyr -luokan ratkaisujen kehittämisestä

Panu valmistui diplomi-insinööriksi Otaniemestä vuonna 1983. Alun perin opiskelu kohdistui laivanrakennukseen, mutta painopiste vaihtui höyrytekniikkaan, kun Wärtsilä Oy:n Helsingin telakka tarvitsi tämän erikoisalan osaamista. Diplomityö liittyikin Taimyr – luokan ratkaisujen kehittämiseen.
Uran ensimmäiset kymmenen vuotta kohdistuivat lähes yksinomaan ko. laivatyypin kehittämiseen, suunnittelemiseen ja toteuttamiseen. Taimyr –luokka on teknisiltä vaatimuksiltaan aivan omaa luokkaansa suomalaisen laivanrakennuksen historiassa. Sarjan kaksi laivaa Taimyr ja Vaygach suunniteltiin ja rakennettiin kokonaan Helsingin telakalla, lukuun ottamatta itse ydinreaktorien asentamista, jonka neuvostoliittolainen osapuoli suoritti itse Pietarissa sen jälkeen, kun laivat oli toimitettu Helsingistä.
Hankkeen toteuttaminen oli erittäin haastavaa monestakin syystä: ydinkäyttöisen koneiston asettamat vaatimukset ja rajoitukset, telakalle melko vieras höyryturbiinikoneisto, tuvallisuuskysymykset ja salaisuuskysymykset yleisesti, monisärmäinen organisaatio Neuvostoliiton puolella sekä linkit Neuvostoliiton puolustussektoriin.
Kokonaisuudessaan hanke onnistui hämmästyttävän hyvin huolimatta siitä, että Neuvostoliiton romahtaminen projektin loppuvaiheessa 80– ja 90- lukujen taitteissa aiheutti omat häiriötekijänsä. Ilman vuosikymmenien aikana kehittynyttä ”syvää” yhteistoimintaa suomalaisten ja neuvostoliittolaisten alan organisaatioiden kesken toteuttaminen tuskin olisi voinut samalla tavoin onnistua.

Panun rooli kohdistui hankkeessa erityisesti höyryturbiinikoneistoon. Ydinvoimakäyttöisessä koneistossahan reaktorilla tuotetaan höyryä, jonka avulla pyöritetään turbiineja, generaattoreita ja edelleen potkuriakseleita sähköisillä potkurimoottoreilla. Pääkomponentit tulivat eri organisaatioista Neuvostoliitosta. Teknisten ratkaisujen lisäksi kirjassa kuvataan kiinnostavalla tavalla yhteistyötä ja neuvotteluprosesseja vastapuolen organisaatioiden kanssa. Neuvostoliiton kauppaan oli vuosikymmenien aikana kehittynyt omat erityiset länsimaisesta kaupankäynnistä poikkeavat käytännöt. Ilman tätä historiaa ja sen mukana omaksuttuja käytäntöjä hanke tuskin olisi voinut edetä suunnitellussa aikataulussa. Kirjassa kuvataankin osapuolten keskinäistä yhteistoimintaa ja sen erityispiirteitä mielenkiintoisella ja huumorisävytteisellä tavalla.

Taimyr –luokan kaksi jäänmurtajaa ovat edelleen toiminnassa Pohjoisella Jäänmerellä yli 30 vuotta toimituksen jälkeen. Eläköityminen on varmaankin odotettavissa ainakin seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, jolloin Venäjä saa käyttöönsä alueelle uusia nyt kokonaan Venäjällä rakennettuja ydinkäyttöisiä laivoja.

Neljä LNG -laivaa Abu Dhabiin

Telakkayhtiö onnistui saamaan Taimyr –luokan jälkeen tilauksen neljän suuren LNG –laivan rakentamisesta Abu Dhabin kansalliselle öljy-yhtiölle ADNOC:lle vuonna 1993. Nämä toteutettiin Turun telakalla, joten oli luontevaa, että Panu ”lainattiin” hanketta varten Helsingistä Turkuun, koska laivoihin tuon aikaisen käytännön mukaan asennettiin höyryturbiinikoneisto, ja Panu oli ko. koneistotyyppiin erikostunut insinööri. Tässä hankkeessa vierähti lähes viisi vuotta. LNG –laivahanke oli telakalle erityisen vaativa, ei pelkästään potkurikoneiston takia, vaan koska LNG -tankkeja varten Turkuun jouduttiin rakentamaan alumiinisten pallotankkien tuotantolinja omaan erilliseen halliin.

Niinikään LNG –laivojen toteuttaminen vaativuudestaan huolimatta onnistui erinomaisesti. Kaikki neljä laivaa toimitettiin ajallaan vuosina 1996–1997, ja nämä ovat edelleen 25:n vuoden jälkeen käytössä samassa toiminnassa, mihin ne alun perin suunniteltiin, LNG:n kuljetuksessa Abu Dhabista Kauko-Itään, pääasiassa Japaniin.

LNG –laivojen suunnittelutehtävän jälkeen Panu palasi ”lainakomennukselta” Helsingin telakalle, jossa tehtäväkenttä käsitti konevarustelun telakan tuotanto-osastolla. Tämän katkaisi kuitenkin yli kuukaudeksi komennus toimitettujen LNG –laivojen piiriin, kun sarjan kolmannelle laivalle Al Hamralle tarvittiin ns. takuuinsinööri. Alan käytäntöhän on, että erityisesti teknisesti vaativien laivojen toimitukseen sisältyy telakan velvollisuudeksi asettaa laivalle tietyksi ajaksi takuuinsinööri mahdollisten teknisten ongelmien hoitamiseksi. Tähän tehtävään valittiin osittain myös laivan tilaajan toivomuksesta Panu.

Takuuinsinöörin tehtävä käsitti osallistumisen laivan ensimmäiselle matkalle Englannista Abu Dhabiin, ensimmäiseen lastaukseen, ja matkaan Japaniin, johon lasti toimitettiin. Panun rooli sisälsi tietysti pääasiassa koneistoon liittyviä asioita, mutta myös LNG – järjestelmän, joka on oma monimutkainen tekninen kokonaisuutensa. Kirjan tämä osio on päiväkirjan muodossa eikä rajoitu vain laitteistoihin ja teknisiin kysymyksiin vaan kertoo myös elämästä laivan yhteisössä, jossa on jäseniä useista eri kansallisuuksista. Lukijalle tämä osio antaa kuvan elämästä laivalla ja sen työyhteisössä. Ei ole yllätys, että upouudessa laivassa, jossa on valtavat tilat miehistölle ja kaikki uutta ja modernia, yhteisö toimii pienuudesta ja ”eristyneisyydestä” huolimatta kitkattomasti. Päiväkirja on varmaankin kiinnostava kaikille, jotka ovat kiinnostuneet ymmärtämään nykyajan merimiehen elämää.

Höyryturbiinikoneistoille edelleen paikkansa

Molemmissa ylläkuvatuissa vuosia kestäneissä hankkeissa Panun osallistumisen kannalta ydin oli höyryturbiinikoneisto -laitteisto, jolla on laivatekniikassa pitkä ja menestyksekäs historia, mutta joka on tulossa laivapuolella elinkaarensa päähän.
Höyryturbiini on ollut suuritehoisissa laivoissa vakioratkaisu jo 1900-luvun alkupuolelta saakka.
Dieselmoottori on kuitenkin vallannut sen paikan, ja tänään höyryturbiini on tavanomainen ratkaisu vain kaikissa ydinkäyttöisissä laivoissa – jotka tänään ovat muutaman jäänmurtajan lisäksi sotalaivoja – sekä osassa LNG –laivoja, joissa niiden käytön motiivi on ollut ja on edelleenkin LNG – lastista syntyvän ns. boil-off kaasun helppo hyödyntäminen laivan kuljetuskoneiston polttoaineena. Jälkimmäinen sektorikin näyttää katoavan, koska kaasun käyttö polttoaineena dieselmoottoreissa on muodostunut rutiiniksi.
Apuhöyryjärjestelmät sinänsä pitävät paikkansa kaikissa laivoissa, jotka voivat olla suuriakin, varsinkin risteilyaluksissa ja tankkilaivoissa. Kirjassa kuvataan hyvin perusteellisesti ja käytännönläheisesti nimenomaan päähöyryturbiinikoneisto, sen osat, toiminnot, haasteet ym. jopa niin, että voisi todeta kirjan olevan tässä suhteessa oppikirjan tasoa. Ainakin sitä voi lämpimästi suositella kaikille, jotka haluavat syvällistä ja kokemusperäistä tietoa höyryturbiinijärjestelmistä laivoissa.

Bulk -laivojen suunnittelua Deltamarinissa

Kirjan neljäs ja viimeinen osio kattaa Panun toiminnan Deltamarin Oy:n (Deltan) palveluksessa, johon siirtyminen tapahtui Aker Arctic Oy:ssä tehdyn mutkan kautta sen jälkeen, kun telakkayhtiössä tehtiin rationalisointitoimenpiteitä, minkä seurauksena laivojen suunnittelu lopetettiin tietyksi ajaksi Helsingin telakalla.
Deltan palveluksessa Panu vietti 11 vuotta eläkkeelle siirtymiseensä saakka vuoteen 2017. Tuona kautena maailmalla bulk – laivasektori eli ennennäkemättömän voimakkaan nousukauden, ja Deltasta kehittyi maailmalla johtava suunnittelutoimisto bulk-laivojen taloudellisessa optimoinnissa ja suunnittelussa.
Kenttä oli luonnollisesti Panulle erinomaisen motivoiva ja haastava. Suomen telakkateollisuuteen tällä sektorilla ei kuitenkaan ollut linkkiä, koska eurooppalaiset telakat olivat menettäneet kilpailukykynsä tällä osa-alueella jo paljon aikaisemmin. Suomalaisilla laitetoimittajilla kuten Wärtsilä Oy:llä oli kuitenkin vielä rooli Kiinassa erityisesti dieselmoottoreissa. Deltan suunnitelmien pohjalta rakennettiin reilusti yli 120 bulk-laivaa, jotka edustivat kokoluokkia 25000 – 76000 tdw. Kaikki nämä laivat rakennettiin Kiinassa 11:llä telakalla.

Panu Mäkipeskan ura on konkreettinen esimerkki elämästä laivanrakennusmaailmassa. Sitä leimaavat vahvasti tekniset haasteet, tarpeet innovaatioihin, rikkaat työyhteisöt ja kansainvälisyys. Dynamiikka tulee pitkälti teknologisista mahdollisuuksista ja kilpailusta. Viihtyminen liittyy dynaamiseen ilmapiriin, haasteisiin ja lopputuotteena näkyviin saavutuksiin. Alan kansainvälisyys on monelle merkittävä motivaatioelementti. Kirja kuvaa tasapainoisesti kaikkia näitä tekijöitä. Kirjoittajan tyytyväisyys oman uransa saavutuksiin ja työyhteisöjen ilmapiiriin käy tekstistä konkreettisesti ilmi. Yhtään negatiivista kommenttia en löytänyt kohdistettuna suomalaisiin kollegoihin, kun sitä vastoin jotkut ulkomaiset työtoverit saivat hyväntahtoista kritiikkiä.

Kirja käsittelee yhtä erityistä teollisuuden alaa mutta erittäin perusteellisesti tähän alaan liittyviä tiettyjä erityispiirteitä. Kuka voisi hyötyä ja nauttia kirjasta? Ensimmäisenä nousevat mieleen seuraavat ryhmät:

-kaikki ne, jotka olivat mukana Taimyr-, LNG- ja Deltan bulk – hankkeissa. Varmaankin vähintään muutama sata toimihenkilöä ja työntekijää
-kaikki ne, jotka ovat kiinnostuneita Suomen telakkateollisuuden toiminnasta ja kehityksestä 1980 – luvulta tähän päivään
-kaikki ne, joita kiinnostaa höyryturbiinikoneiston tekniikka, ratkaisut, toiminta ja haasteet
-kaikki ne, jotka ovat kiinnostuneita merenkulusta valtameriliikenteessä nykyaikaisilla laivoilla ja merenkulkijan elämästä laivalla eristettynä muusta maailmasta

Teksti Eero Mäkinen

Kirjan saatavuus: Nettikirjakaupoista kirjana tai e-kirjana, esim. Adlibris, Suomalainen kirjakauppa, Booky, BoD-kirjakauppa, Amazon, Elisa

Jaa artikkeli
portofnaantali