Säiliöalusten tankinpesun yhteydessä mereen voi päätyä jopa satoja litroja haitallisia kemikaaleja

Matalalla Suomenlahdella tankinpesu on käytännössä keskittynyt varsin pienelle merialueelle. John Nurmisen Säätiön ja Traficomin Kemikaalialushanke pyrkii löytämään keinot sallittujen päästöjen vähentämiseksi. Avainasemassa ovat kemikaaleja käyttävät yritykset.

Kemikaalialus. Kuvituskuva: Ville-Veikko Intovuori / Traficom.

John Nurmisen Säätiö ja Traficom käynnistivät Kemikaalialushankkeen, jonka tavoitteena on tunnistaa Suomen satamissa käyvien kemikaalisäiliöalusten tankkien pesuun liittyvät haitallisimmat ja vaarallisimmat kemikaalipäästöt Itämereen. Samalla on tarkoitus löytää ratkaisuja sallittujen päästöjen vähentämiseksi.

Kemikaalisäiliöaluksilla on usein käytäntönä lastin purkamisen jälkeen pestä tankkinsa merivedellä matkalla seuraavaan lastaussatamaan. Alusten aiheuttaman meren pilaantumista ehkäisevän kansainvälisen MARPOL-yleissopimuksen mukaan laivat saavat tankinpesun yhteydessä päästää eräitä kemikaaleja mereen tietyissä rajoissa.

– Sääntely edellyttää, että pesuvesiä purkaessaan laivan on oltava tarpeeksi kaukana lähimmästä rannasta – minimissään 12 merimailia (noin 22 km) rannasta – ja meren minimisyvyys on oltava 25 m. Tämä johtaa siihen, että esimerkiksi matalalla Suomenlahdella tankinpesu on käytännössä keskittynyt varsin pienelle merialueelle, kertoo erityisasiantuntija Jyrki Vähätalo Traficomista.

– Vaikka pesuvedet laimenevatkin Itämereen sekoittuessaan, haluamme säätiönä huolehtia, ettei Itämereen valu turhaa kemikaalikuormaa. Toivomme, että kemikaaleja käyttävät yritykset lähtevät mukaan suojelemaan Itämerta ja kehittämään ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi, toteaa meriympäristöjohtaja Ulla Rosenström John Nurmisen Säätiöstä.

Hanke pohjautuu riskiarvioon

Traficomin asiantuntijat Juulia Suikula ja Jyrki Vähätalo laativat hankkeen aluksi riskiarvion, jonka avulla tunnistettiin meriympäristölle ja ihmisen terveydelle potentiaalisesti suurinta haittaa aiheuttavat kemikaalit. Riskiarviossa huomioitiin kemikaalin haitallisuus ympäristölle, vaarallisuus ihmisen terveydelle sekä kemikaalin purkumäärät Suomen satamissa.

Riskiarvioon perustuen Kemikaalialushankkeessa etsitään ratkaisuja muun muassa muovin raaka-aineena käytettävien styreenin, bentseenin ja pyrolyysibensiinin sekä kemiantuotteiden, erityisesti biopolttoaineiden, tuotannossa käytettävien mäntyöljyjen päästöjen vähentämiseksi.

Avainasemassa kemikaaleja käyttävät yritykset

Tankinpesusta johtuvaa kemikaalikuormaa voidaan vähentää esimerkiksi kehittämällä tankin tyhjennys- ja pesumenetelmiä sekä pesuvesien käsittelyä. Ratkaisuja etsitään yhdessä kemianteollisuuden yritysten, satamien ja varustamoiden kanssa.

– Eri kemikaalien kohdalla toimivimmat ratkaisut voivat olla erilaisia, joten avainasemassa parhaiden ratkaisuiden etsimisessä ovat kemikaaleja käyttävät yritykset, Kemikaalialushankkeen projektipäällikkö Eeva Tähtikarhu John Nurmisen Säätiöstä toteaa.

Esimerkkinä hän mainitsee Porvoon Kilpilahdessa toimivan EPS-muovituotteita valmistavan BEWI RAW Oy:n, joka huolehtii hankintaketjunsa päästöistä tarkemmin kuin mitä ympäristöluvan vaatimukset ja merenkulun kansainvälinen MARPOL-yleissopimus edellyttävät.

Yritys edellyttää, että styreenilastin purettuaan alukset pesevät tankkinsa Kilpilahden satamassa ennen kuin ne päästetään jatkamaan matkaansa Itämerelle.

– Näin styreenipitoiset pesuvedet saadaan otettua talteen. Styreeni erotellaan pesuvedestä ja hyödynnetään tuotantolaitoksella, minkä jälkeen jäljelle jäänyt pesuvesi käsitellään yrityksen omalla jätevedenpuhdistamolla, kertoo BEWI RAW Oy:n Site Manager Petri Rekonen.

– Meillä tämä menettely on ollut käytössä Kilpilahdessa jo vuosia. Tässä hankkeessa olemme kiinnostuneita selvittämään, saammeko menetelmän käyttöön myös muissa satamissa, joista tuodaan meille raaka-aineita, Rekonen lisää.

Vaula Aunola

 

Jaa artikkeli
freja