Professori Ulla Tapaninen: ”Edessämme on aivan uusi aikakausi merenkulussa”

”Nyt puhumme high tech -alasta, ja korkeasti koulutetuille on ja tulee olemaan kysyntää. Avointa keskustelua pitää käydä kaikilla foorumeilla. Yhteistyöllä Viro ja Suomi voivat tuplata resurssinsa.”

- Mietin mitä kaikkea uutta bisnestä voimme tästä saada Suomelle, Ulla Tapaninen toteaa. Kuva: Jonne Räsänen

Toukokuun alussa Tallinnan teknillisen yliopiston meriliikenteen professorina aloittanut Ulla Tapaninen toteaa heti alkuun, että meriala tulee mullistumaan seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Samalla alalle on tulossa satojen miljardien investoinnit.
– Kun meriliikenteestä tulee hiilineutraalia, kaikki menee uusiksi.
IMO:ssa tehdään nyt suuria päätöksiä.
– Kun IMO:n GHG-tavoitteet ovat valmiit tiedämme, mitä ne vaativat. Päästökauppa on toinen valtavan iso ponnistus. Emmekä me vielä tiedä, mitä sieltä on tulossa.
– Näiden asioiden ratkaiseminen vaatii meiltä monenlaista osaamista muun muassa teknologiassa, liiketoiminnassa ja satamatoiminnoissa.
– Olen hyvin iloinen siitä, että minulla on nyt työpaikka, jossa tämän suuren murroksen keskellä minulla on mandaatti ja mahdollisuus paneutua näihin asioihin perusteellisesti.

Avoin yhteiskunnallinen keskustelu

Tapaninen painottaa meriliikenteen päästöjen alentamisen olevan monisyinen ongelma.
– Meidän pitää myös kertoa minkälaisia valtavia toimenpiteitä on jo tehty ja minkälaisia suuria muutoksia on tulossa.
Aktiivista keskustelua pitää käydä kaikilla foorumeilla.
– Perinteisesti on toimittu niin, että asiantuntijat keskustelevat viranomaisten kanssa ja sitten tehdään päätös. Nyt olemme menossa aivan erilaiseen aikakauteen.
– Yhteiskunnallinen keskustelu ei ole enää sitä, että tullaan ja kerrotaan oikea vastaus, vaan täytyy ymmärtää kaikkien osapuolien näkökulmia ja osata kertoa niistä. Tämä on haaste meidän kaikelle teollisuudelle, myös meriteollisuudelle. Aiemmin ei ole aina haluttu avata omia näkökulmia, ainakaan julkisesti.
Rikkidirektiivin tuloon liittyvä kehitystyö oli Tapanisen mukaan hyvä herätys siihen, miten tärkeää on, että myös yksityinen sektori on mukana kehittämässä ratkaisuja.
– Siinä laivanrakennussektorilta tuli vastauksia moniin asioihin ja löydettiin uusia ratkaisuja, joita vietiin eteenpäin.

Tavoitteet yhdistyvät

Avoin keskustelu palvelee sekä paikallista että valtakunnallista päätöksentekoa. Yhtenä esimerkkinä Tapaninen kertoo Tallinnan Piritan rantabulevardin, Reidi teen rakennushankkeesta.
– Kuten Helsingissä niin myös Tallinnassa rekat jyristelivät läpi kaupungin ja tähän etsittiin ratkaisua. Tallinnalaisten rakastamaa rantabulevardia haluttiin jatkaa melkein kaupunkiin asti. Ensin asukkaat pelkäsivät kauniin reitin tuhoutuvan. Nyt kun projekti on valmis, minusta tuntuu, että siellä viettää vapaapäiviään melkein koko Tallinna. Asukkaat saivat kunnostetun viihtyisän rantabulevardin ja rekat hieman kauempana rannasta hyvän reitin satamaan.
Tapaninen toteaa, että hänen aiempi työnsä Helsingin kaupungin elinkeino-osaston yrityspalvelut-yksikön päällikkönä oli koko ajan sen opiskelua, miten avataan keskustelu ja annetaan puheenvuoro kaikille, joita asia koskee.

Tutkijan pitää kuunnella

Tapanisen mukaan tutkimuksella on iso rooli keskustelun avaajana ja osallistujana.
– Siitä on nyt noin kymmenen vuotta, kun olen viimeksi toiminut tutkijana. Tutkijat ehtivät tutustua asioihin syvällisemmin ja voivat tuoda omat näkemyksensä keskusteluun. Sen takia nykyinen työni onkin niin houkutteleva.
– Tutkija ei voi kuitenkaan enää lähteä keskusteluun mukaan tarjoten valmiita vastauksia vaan pitää olla kykyä kuunnella muita ja nähdä erilaisia näkökulmia.
Erilaisia arvovalintoja voi ymmärtää vain vuorovaikutuksessa.
– Toinen keskustelija voi painottaa esimerkiksi huoltovarmuutta ja toinen työllisyyttä.
– Tallinnan Piritan rantabulevardin rakentamisessa esimerkiksi onnistuttiin yhdistämään ulkomaankaupan ja kaupunkilaisten virkistäytymisen edut, vaikka alkuun lähtökohtana oli vastakkainasettelu.

Kehitys edellyttää kumppanuutta

Toimiessaan Finnlines-konsernin ympäristö- ja kehityspäällikkönä Tapaniselle tulivat tutuksi alan yritysten tarpeet. Hän toteaa, että vielä kymmenisen vuotta sitten meriala nähtiin usein vain osana vienti- ja tuontikuljetuksia.
– Aivan niin kuin meriala ei olisi ollut bisnestä sellaisenaan, silloin sitä oltiin vain suomalaisen teollisuuden alihankkijoita. Kuitenkin esimerkiksi viime laman pyörteissä suomalaiset telakoiden alihankkijat lähtivät myymään osaamistaan kansainvälisesti ja onnistuivat näin säilyttämään liiketoimintansa edellytykset.
– Alan iso ongelma oli silloin se, että jätettiin usein kertomatta, miten asiat liittyvät toisiinsa. Tavallaan jopa peiteltiin sitä, millä on merkitystä ja miten asiat pyörivät käytännössä.
Nyt vaikenemisen kulttuuri on murtunut.
– Meidän telakat ja varustamot ovat löytäneet toisensa ja kaikki ovat mukana kehitystyössä. Esimerkiksi uusia innovaatioita testataan nyt yhteistuumin eri varustamoiden aluksissa. Kaikki tietävät miten paljon resursseja nämä erilaiset testit sitovat, ja samalla kuinka välttämättömiä ne ovat.

Olemme nyt high tech -ala

Tapanisen mukaan meneillään on nyt vähintään yhtä suuri muutos kuin silloin, kun kontit otettiin käyttöön.
– Mietin mitä kaikkea uutta bisnestä me voimme saada tästä Suomelle. Silloin, kun aloitin urani merialalla, digitaalisuus oli vasta tulossa. Nyt puhumme high tech -alasta, ja korkeasti koulutetuille on ja tulee olemaan kysyntää.
– On ollut hienoa nähdä esimerkiksi Wärtsilän muodonmuutos ja Rauman telakan menestystarina. Ja mikä potentiaali meidän kaikista upeista pienistä start-upeista löytyy.
Meneillään olevassa myllerryksessä ainakin laivakonseptointi muuttuu, polttoaineet uudistuvat ja samalla rakennetaan erilaisia yhteisiä rajapintoja.
– Jos mietitään esimerkkiä siitä, missä kuljetuksen rajapinnat toimivat hienosti, on pakko kehua suomalaista metsäteollisuutta. He ovat hioneet toimitusketjunsa hyvin pitkälle.
– Koko kuljetusalan muutos tulee olemaan suuri. Tällä hetkellä minua kiinnostaa esimerkiksi se, miten suorat junarahdit Aasiasta vaikuttavat liikenteeseen, vaikka niiden kapasiteetti onkin vielä aika pieni.

Viro ja Suomi voivat tuplata resurssinsa

Tapanisen painottaa jälleen tiivistä yhteistyötä ja keskustelua.
– Meillä on valtavaa osaamista molemmissa maissa ja yhdistämällä ne voimme tavallaan tuplata resurssimme. Näin vahvistamme molempien maiden kansainvälistä kilpailukykyä.
– Luulen, että tässä voin toimia sillanrakentajana, koska tunnen niin hyvin suomalaisen sektorin ja tutustun nyt innolla virolaiseen osaamiseen. Pöydälläni on jo nyt projekteja, joihin näen hyvin luontevasti syntyvän rajat ylittävää yhteistyötä.
Suomi on pärjännyt hyvin EU:n tukirahoituksien hakemisessa.
– Sinänsä se ei ole tietenkään mikään tavoite, että vain kerätään rahaa, mutta se on edellyttänyt yhteistyötä muiden maiden kanssa ja saanut meidät jo hiomaan uudenlaisia monikansallisia työtapoja.
Tallinnan yliopistolla merialan koulutus tapahtuu pääasiassa saman katon alla.
– Siellä niin merikadetit, maisterit kuin tohtorikoulutettavat opiskelevat samalla kampuksella ja yhteistyötä tehdään myös ammattikoulun kanssa. Näen, että siitä syntyy synergiaa. Suomessahan alan koulutus ja tutkimus ovat enemmän hajallaan.

Tukijärjestelmät kaipaavat myös remonttia

Tapanisen mukaan myös merenkulun tukijärjestelmä tulisi uudistaa palvelemaan paremmin kilpailukykyistä hiilineutraaliutta.
– Meidän ei pidä sementoida tukijärjestelmiä vaan niissä meillä on työkalu, jolla voimme älykkäästi ohjata kehitystä.
– Esimerkiksi laivakapasiteettia voitaisiin tarkastella ennemmin kuljetetun lastimäärän eikä laivan tilavuuden mukaan, jolloin tuki kohdistuu paremmin kuljetussuoritteeseen. Tai voitaisiin tarkastella todellista polttoaineenkulutusta laskennallisten konetehojen sijasta.
Suomen erityishaasteena Tapaninen näkee uudistustyössä olevan toimivan talvimerenkulun edellytyksien varmistamisen.

Teksti: Vaula Aunola

Kuka?

Ulla Pirita Tapaninen, syntynyt Helsinki, 1969
Tekniikan tohtori, Teknillinen korkeakoulu, 1997
Dosentti, merenkulkutalous ja logistiikka, Turun yliopisto, 2010

Merenkulkualan kokemus
Finncarriers/Finnlines, kehityspäällikkö, ympäristöpäällikkö, 1996-2005
ESL Shipping, hallituksen jäsen, 2012-

Akateeminen kokemus
Teknillinen korkeakoulu, tutkija 1992 – 1996
Cranfield University, UK, 1994-1995
International Institute of Applied Systems Analysis, Itävalta, 1996
Turun yliopisto, Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus, Maantieteen laitos sekä Merikotka tutkimuskeskus, 2006-2012
Tallinnan teknillinen korkeakoulu, Estonian Maritime Academy, 2021 –

Julkinen sektori
Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto ja elinkeino-osasto, 2012-2021

Luottamustehtävä
CHNL (Centre for High North Logistics), Nord University, hallituksen jäsen, 2017-
SeaFocus International, hallituksen jäsen, 2020-
LOGY palkintovaliokunta, puheenjohtaja 2007-2018
ITS-Finland, hallituksen jäsen, 2019-2021
Kaapelitehdas, hallituksen jäsen, 2019 – 2021

Lukuisia toimeksiantoja EU/CEF-projektien arvioinnissa, professori- ja tutkija-arviointeja, tuomaristossa (mm. Hyperloop One Global Challenger ja SeaFocus), liikenneprojektien ohjausryhmissä sekä tieteellisten artikkeleiden arviointeja.

Kirjat
Maritime Transport
Merenkulun logistiikka
Logistiikka ja liikennejärjestelmät

Blogi: https://ullatapaninen.net/

 

Jaa artikkeli
Freja