09.01.2020

Rajavartiolaitoksen merelliset toiminnot siirtyvät tapahtumarikkaan vuoden jälkeen hihat käärittynä 2020-luvulle

Rajavartiolaitoksen päättynyt vuosi 2019 oli merialueella edeltäneiden vuosien kaltainen, jos tarkastellaan pelkästään lukuja. Sitä leimasivat kuitenkin poikkeuksellisen paljon julkisuutta saaneet meriturvallisuustehtävät.

Öljyntorjuntatoimet käynnissä Suomen Leijonan majakan läheisyydessä avomerellä.

Rajavartiolaitoksen näkökulmasta päättynyt vuosi 2019 oli merialueella edeltäneiden vuosien kaltainen, jos tarkastellaan pelkästään lukuja. Rajavalvonnan osalta kykenimme hieman nostamaan keskeisten suoritteidemme eli esimerkiksi partioinnin tunnuslukuja. Meripelastustehtävien lukumäärä ei juuri poikennut aiemmista vuosista. Vuotta leimasivat kuitenkin poikkeuksellisen paljon julkisuutta saaneet meriturvallisuustehtävät: Suomen Leijonan alusöljypäästö ja sen torjuntatoimenpiteet, huviveneiden kuolonuhreja vaatinut yhteentörmäys Airistolla ja Estonian hautarauhan häirintä Estonia-onnettomuuden 25-vuotispäivän läheisyydessä.

Rajavartiolaitoksen vastuulle siirtyi vuoden 2019 alussa aluksista aiheutuvien merellisten ympäristövahinkojen torjuntatoiminnasta huolehtiminen ja niihin varautumisen yhteensovittaminen. Tämän lisäksi Rajavartiolaitos johtaa käytännön torjuntatoimintaa avomerellä tapahtuvien vahinkojen (esimerkiksi öljypäästöt) osalta, kun taas alueellisten pelastuslaitosten tehtävänä on johtaa torjuntaa saaristossa ja rannikolla.

Rajavartiolaitoksen johtamisjärjestelmä joutui ensimmäiseen uuteen vastuuseen liittyvään todelliseen testiinsä jo juhannuksen 2019 alla, kun mereen oli päässyt tai päästetty 9-39 kuutiota öljyä Suomen talousvyöhykkeellä Suomen Leijonan majakan läheisyydessä. Rajavartiolaitokseen kuuluva Länsi-Suomen merivartiosto käynnisti välittömästi öljypäästön torjuntaan ja öljypäästöön liittyvään rikostutkintaan tähtäävät toimenpiteet. Onnistuimme saamaan tärkeimmän raskaan kalustomme öljypäästöä torjumaan ja sen laajuutta selvittämään. Keräystöissä alueella olivat Rajavartiolaitoksen vartiolaivat Tursas, Uisko ja Turva sekä Merivoimien öljyntorjunta-alus Halli. Vartiolentolaivueen Dornier-valvontalentokone tuotti ilmasta käsin reaaliaikaista tilannekuvaa päästöstä. Torjuntatoimenpiteitä johdettiin johtokeskuksestamme Turusta sekä vartiolaivalta käsin. Torjuntatöiden ja niiden johtamisen voidaan kokonaisuutena arvioida sujuneen hyvin: olimme selvinneet kunnialla ensimmäisestä uuteen vastuuseemme liittyvästä tulikasteesta. Tapaukseen liittyvä rikostutkinta jatkuu ja öljypäästön torjunnasta aiheutuneet kustannukset pyritään saamaan öljypäästön aiheuttajan maksettaviksi. Rikostutkintaan liittyen olemme tehneet tiivistä yhteistyötä muun muassa Traficomin merenkulun tarkastajien kanssa. Mainittakoon, että viime vuosien lakimuutosten jälkeen Rajavartiolaitos toimii johtavana valvontaviranomaisena aluksista mereen menevien päästöjen osalta sekä tutkii myös merilain 20 luvun kauppamerenkulkua koskevien säännösten rikkomisia. Lakimuutosten jälkeen öljypäästöhavainnot ovat lähes kaksinkertaistuneet.

Elokuussa Airistolla tapahtunut ison moottoriveneen ja purjeveneen yhteentörmäys oli traaginen tapahtuma myös kokeneiden pelastajien näkökulmasta. Tapaus vaati kaksi kuolonuhria. Olemme tarkastelleet, että teimmekö kaiken tarvittavan onnettomuuden uhrien auttamiseksi ja lisävahinkojen estämiseksi. Arviomme mukaan enempää ei olisi ollut tehtävissä: onnettomuuspaikalla oli nopeasti paras mahdollinen apu niin Rajavartiolaitoksesta, Varsinais-Suomen pelastuslaitokselta kuin vapaaehtoisista meripelastajistakin. Kyseinen viikonloppu oli poikkeuksellisen haastava johtamisjärjestelmällemme; Länsi-Suomen merivartioston vastuualueella oli samanaikaisesti johdettavana jopa kuusi hätätilannetta. Edellä mainitun Airiston onnettomuuden kaltaiset tilanteet vaativat meripelastusta johtavalta henkilöstöltä merkittävästi työpanosta ja samanaikaisten tilanteiden johtaminen kysyy vahvaa ammattitaitoa. Oikean resursoinnin suhde toimintaympäristössä vallitsevaan tilanteeseen on aina parhaan kompromissin etsimistä. Teemme sitä joka vuosi. Yliresursointikaan ei ole järkevää.

Estonian hautarauhan häirintä muodosti syyskuun lopulla aivan omanlaisensa kokonaisuuden. Saimme etukäteen ruotsalaisilta viranomaisilta tiedon, että Saksaan rekisteröity Fritz Reuter -niminen alus olisi tulossa suorittamaan sukellustöitä Estonialla, jonka hautarauha on lailla suojattu. Tapaus oli juridisesti haastava, koska Saksa ei ole ratifioinut Estonian hautarauhaa suojaavaa sopimusta. Fritz Reuterin mukana oli saamamme tiedon mukaan myös ruotsalaisia henkilöitä ja Ruotsi kuuluu hautarauha-sopimuksen ratifioineisiin maihin. Seurasimme Fritz Reuterin liikkeitä osana rajavalvontaamme ja sen saapuessa Estonialle ilmoitimme vartiolaiva Turvalta käsin, että Estonialla sukeltaminen on lailla kielletty ja kehotimme olemaan ryhtymättä sukellustoimintaan. Estonian sijaitessa kansainvälisellä vesialueella meillä ei ollut perusteita voimakeinoin keskeyttää Fritz Reuterin henkilöstön toimintaa. Laadimme kuitenkin epäillystä hautarauhan häirinnästä tiedotteen ja twiitit kolmella kielellä, jotka herättivät laajaa kiinnostusta niin kotimaisessa mediassa kuin kansainvälisestikin. Asian tutkintaan liittyen teimme tiivistä yhteistyötä Keskusrikospoliisin kanssa, jonka tutkittavaksi asia kuuluu. Tällä hetkellä juttu on myös Ruotsissa esitutkinnassa. Rajavartiolaitos on ollut merkittävässä asemassa tapaukseen liittyvien todisteiden kasaamisessa.

Edellä kuvatulta pohjalta ponnistamme 2020-luvulle hihat käärittynä. Henkilöstömme, kalustomme ja johtamisjärjestelmämme ovat hyvässä iskussa myös uusien vastuidemme näkökulmasta. Emme kuitenkaan voi tyytyväisinä nostaa jalkoja pöydälle ja todeta, että asiat ovat kunnossa. Esimerkiksi merellisten öljypäästöjen tai kemikaalivahinkojen torjunnan saralla on todella paljon töitä jäljellä, jopa aiempaa odotettua enemmän. Tähän pyrimme vastaamaan koulutuksen ja muun muassa Oilart-hankkeen keinoin, jonka osana luodaan operaatiotaidollista konseptia öljyntorjunnan kehittämiseksi. Teemme merellisessä öljyntorjunnassa hyvin tiivistä yhteistyötä pelastuslaitosten kanssa. Vastuualueemme rajat pelastuslaitosten kanssa ovat veteen piirrettyjä viivoja ja yhteistyön onnistuessa tuota viivaa ei edes huomaa.

Kalustomme on suorituskykyistä, kuten edellä mainittiin. Partioveneemme ovat noin 10 vuoden ikäisiä, uusia nopeita veneitä otamme parhaallaan käyttöön ja jäänmurtokykyinen rannikkovartiovenekalusto uudistuu alkaneella vuosikymmenellä. Vartiolaiva Turva on osoittautunut erittäin toimivaksi monitoimityökaluksi lähes kaikkiin merialueen viranomaistehtäviin. Kelluva tai lentävä kalusto saavuttaa kuitenkin väistämättä elinkaarensa pään jossain vaiheessa. Tämä tilanne on käsillä etenkin vartiolaivojemme osalta Turvaa lukuun ottamatta. Vartiolaiva Merikarhusta luovuimme vuonna 2019. Seuraavaksi elinkaarensa pään saavuttavat vartiolaivat Tursas ja Uisko, jotka on rakennettu jo vuosina 1986 ja 1987. Pyrimme korvaamaan edellä mainitun kolmen vartiolaivan suorituskyvyn kahdella aiempaa suorituskykyisemmällä aluksella, mutta niiden rahoitus puuttuu toistaiseksi.

Ikääntyvän vartiolaivakaluston ohella jatkuvasti kasvava kustannustaso (kiinteistöjen vuokrakulut, ICT-kustannusten tasainen kasvu) ja Rajavartiolaitoksen lähes ennallaan pysyvä rahoitus peilattuna kasvaneita vastuita vasten ovat erittäin haastava yhtälö ratkaistavaksi. Teemme kuitenkin joka päivä töitä sen eteen, että olisimme tunnuslausettamme mukaillen turvana kaikissa oloissa, parhaalla mahdollisella tavalla.

Valtteri Viitala

Meritoimiston päällikkö, komentajakapteeni
Länsi-Suomen merivartiosto
Rajavartiolaitos

Jaa artikkeli