Juuri joulun alla Meriliiton jäsenet saivat tuoretta tietoa ICE Pactin etenemisestä. ICE Pact-hanketta TEM:stä johtava teollisuusneuvos Reko-Antti Suojanen valotti hankkeen etenemistä ja kertoi perustettavista työryhmistä. Vilkkaassa keskustelussa monet yritysten edustajat toivat esille kokemuksiaan USA:n ja Kanadan markkinoilta.
Uusi allekirjoitettu kolmenvälinen järjestely USA:n, Kanadan ja Suomen kesken virallistaa maiden välisen yhteistyön arktisten ja polaaristen jäänmurtajien kehittämiseksi. Avaus näiden suljetuiksi koettujen länsimarkkinoiden suuntaan koetaan merkittäväksi, kun siihen mennessä aktiivisesti käynyt kauppa itänaapurin kanssa tyssääntyi täysin Venäjän hyökättyä Ukrainaan talvella 2022.
ICE-aloitteen julkistivat heinäkuussa 2024 pääministeri Trudeau, presidentti Stubb ja presidentti Biden Washingtonissa Naton huippukokouksen yhteydessä. Suomen NATO-jäsenyydellä on ollut keskeinen merkitys sopimuksen syntyyn.
ICE Pact-yhteistyötä johtava TEM:n teollisuusneuvos Suojanen korosti esittelyssään, että kyseessä on hallitusten välinen aiesopimus, jonka lopullista sopimussisältöä viranomaiset vasta alkavat luomaan. MOU:n sisältöä ei tilaisuuden hetkellä ollut vielä julkistettu, mutta nyt se on Yhdysvalloissa jo tuotu julkisuuteen. MOU ei hänen mukaansa kuitenkaan ole mikään oikotie ohi vallitsevien kaupan esteiden, vaan luo ainoastaan puitteet ja hengen, joiden avulla vallitsevan tilanteen parantamista ryhdytään selvittämään.
USA:n Coast Guardilla on voimassa sopimus Missisipissä Bollingerin telakan kanssa kahdesta polaarimurtajasta (Polar Security Cutter) sekä optio kolmannesta.
Viisi vuotta sitten solmittu sopimus on edistynyt hyvin tahmeasti ja vasta juuri joulun alla USCG katsoi telakan suunnitelmien edenneen vaiheeseen, jossa tuotantoa voitiin ryhtyä käynnistämään. Samalla kustannusarviot ovat nousseet alkuperäisestä 870 milj USD:stä jo puoleentoista miljardiin alusta kohti. Nykynäkymillä ensimmäinen näistä murtajista Polar Sentinel saattaisi valmistua 2030-luvun alkuun mennessä. ICE Pact aloite ei koske näitä jo tilattuja aluksia vaan USCG:n ja U.S. Navyn yhteisissä ohjelmissa suunniteltuja kuutta uutta polaarimurtajaa. USA:n politiikkaa on 65% Buy American vaatimus.
Kanadassa Canadian Coast Guardilla on tänään 18 eri kokoista hyvin ikääntynyttä jäänmurtajaa. 2010-luvun alussa Coast Guardin ja Navyn tarpeita varten luotiin kansallinen Shipbuilding Strategy ohjelma, johon sisällytettiin kaksi telakkaa, Seaspan Vancouverissa ja Irving Halifaxissa. Helsingin telakan omistava Davie on viime vuonna hyväksytty kolmanneksi telakaksi ohjelmaan. Seuraavien 20 vuoden aikana näiden telakoiden on tarkoitus rakentaa yhteensä 22 eri tyyppistä jäänmurtajaa.
Seaspan rakentaa jo ensimmäistä polaarimurtajaa sekä 16 PC4-jääluokan multipurpose patrol vesseliä. Davielle on luvassa toinen raskas polaarimurtaja ja kuusi keskikokoista ”Program Icebrekeria”. Irving on rakentanut viime vuosina sarjaa arktisia vartioaluksia (AOPS) Kanadan laivastolle, sarjasta kaksi tulee Coast Guardille. Murtajahankkeisiin muutamat suomalaisyritykset – mm. Elomatic, Wärtsilä, ABB, Steerprop, Aker Arctic – ovat jo päässeet hyväksytyiksi toimittajiksi. Kanadassa tavoitellaan 100% kotimaisuutta tai vastaostoja ja investointeja. Polaarimurtajaan tulee mm. kuusi Wärtsilän moottoria (47 MW) ja kaksi ABB:n Azipodia.
ICE-aloitteen yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittamisen myötä Suomi avaa uudenlaisen kumppanuuden, jolla vahvistamme kansakuntana kykyä ylläpitää kansainvälisiä sääntöjä ja arktisen ja antarktisen alueen turvallisuutta. Hankintaprosessit ja telakoiden suorituskyvyt sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa ovat johtaneet siihen, että tällaisten erikoisalusten ohjelmat edistyvät erittäin hitaasti, samalla kun Venäjä uusii rivakasti ydinkäyttöistä murtajalaivastoaan ja viimeistelee jo kolmatta aseistettua murtajaansa Pohjoiselle Jäämerelle.
TEM toteaakin, että kehittämällä ja rakentamalla maailmanluokan arktisia ja polaarisia jäänmurtajia luomme perustaa kriisinkestävälle ja kilpailukykyiselle laivanrakennusteollisuudelle, joka pystyy vastaamaan näiden kriittisten voimavarojen kansalliseen ja maailmanlaajuiseen kysyntään. Järjestely korostaa yhteistä sitoutumistamme arktisen alueen ja napa-alueiden rauhaan, vakauteen ja vaurauteen ja todistaa liittolaisten yhteistyön voiman strategisiin haasteisiin vastaamisessa.
Neljä työryhmää perusteilla
ICE-aloitteessa on neljä osa-aluetta:
1) Kanadan, Suomen ja Yhdysvaltojen välisen tiedonvaihdon kehittäminen,
2) yhteistyö työvoiman kehittämiseksi,
3) liittolaisten ja kumppaneiden osallistaminen ja
4) tutkimus- ja kehitystoiminta.
Suomessa on Suojasen mukaan nyt käynnissä näiden työryhmien järjestäytyminen. Yhdysvalloissa on todennäköistä että uuden presidentin jälkeen virkakunta voi paljonkin muuttua, mikä varmasti vaikuttaa paikallisesti työryhmien kokoonpanoihin ja aikatauluun.
Ensimmäistä tiedonvaihdon ja arvoketjun hallinnan työryhmää ryhtyy Suomessa vetämään LVM:öön siirtynyt merikapteeni Jarkko Toivola. Työryhmän tavoitteena on parantaa osapuolten kyvykkyyksiä ja mahdollisesti saavuttaa jonkinlainen teknologiansiirto-ohjelma. Suomessahan odotukset ovat korkealla, että Atlantin takaa saataisiin jopa konkreettisia laivatilauksia. Paikalliset byrokratiat (mm. NATO-standardit ja JCP-ym. proseduurit) on todennäköisesti kuitenkin kaikkien täytettävä, mitkä pienemmille yrityksille voivat olla kovinkin raskaita.
Työvoiman kehittämisen työryhmää, jonka piiriin tulevat mm. erilaiset vaihto-ohjelmat, ryhtyy vetämään Opetusministeriö ja siellä opetusneuvos Satu Paasikivi.
Liittolaisten ja kumppanien osallistaminen tarkoittaa muiden arktista intressiä omaavien liittolaismaiden kytkemistä mukaan yhteistyöhön. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi Ruotsia, Norjaa, Tanskaa, Iso-Britanniaa, Islantia ja toimintaa ulkomaanedustustojen kautta. Työryhmän keskeiset henkilöt ulkoministeriössä ovat Anni Salmia ja Sannamaaria Vanamo, jälkimmäinen työryhmän vetäjänä.
Neljännen työryhmän on tarkoitus kehittää yhteisiä tutkimus- ja kehitysohjelmia, joita Business Finland on jo ilmoittanut aikovansa taloudellisesti tukea suomalaisten yritysten ja tutkimuslaitosten osalta. Keskeisiä toimijoita T&K sektorilla ovat mm. puolustusministeriö ja VTT. Oma haasteensa on siinä, että varsinkin Yhdysvaltojen puolustushallinto haluaa tehdä vain valtioiden välisiä hankkeita (kuten esim F-35 kaupoissa). Valtiollinen yhteistoimintasopimus meillä on jo Navy-yhteistyön aikaisemmilta vaiheilta, mutta merivoimat ovat olleet nihkeitä ns. puolustusvoimauudistuksen ja laivanrakennustoimiston lopettamisen jälkeen osallistumaan yritysten vienninedistämiseen. Onneksi joulukuun alun delegaatiomatkaan Washingtoniin ja Pascagoulaan osallistui myös pääesikunnan suunnitelupäällikkönä lippueamiraali Jukka Anteroinen. T & K työryhmää ryhtyy vetämään teollisuusneuvos Maija Lönnqvist TEM:n innovaatiot ja yritysrahoitus-ryhmästä.
Hyödyntämällä yhteistä asiantuntemustamme ja osaamistamme, yhteisymmärryspöytäkirja edistää maiden telakoiden välistä asiantuntemuksen, tiedon ja osaamisen vaihtoa ja siten lisää laadukkaiden tuotannon työpaikkojen luomista meriteollisuudessa. ICE-aloitteen uskotaan auttavan luomaan arktisten ja polaaristen jäänmurtajien tuotannon edellyttämää vakautta ja vahvistamaan maidemme telakkateollisuutta.
Juuri ennen Meriliiton tietoiskua Business Finland järjesti viranomaisten ja alan yritysten yhteismatkan Washingtoniin ja muutamalle asiaan liittyvälle telakalle Yhdysvalloissa. Matka oli kontra-amiraali Tom Andersonin kutsuma vastavierailu hänen keväiselle tutustumiskäynnilleen Suomessa. Tom Anderson johtaa Program Executive Office Ships (PEO Ships) ja vastaa pääosasta Yhdysvaltain pintalaivaston hankinnoista ja teollisista valmiuksista. Delegaatio kävi Washington D.C.:n lisäksi Carderockissa, Navy Warfare Centerissä sekä Bollingerin telakalla Pascagoulassa ja General Dynamics Nasscon telakalla San Diegossa.
Murtajamarkkinoilla tapahtuu koko ajan
Yhdysvaltain Coast Guard osti ennen vuoden vaihdetta 125 M USD:llä Edison Chouestilta aikoinaan Shellin Alaskan projekteihin yhtiön omalla telakalla rakennetun offshore-huoltoaluksen Aiviq, jolle uusi omistaja on antanut laitoksen perinteisen nimen WAGB 21 Storis. Alukselle tehdään vielä muutostöitä ja se saataneen aktiivilaivastoon vuoden päästä. Tukikohtaa alukselle on ryhdytty rakentamaan Juneauhun Alaskassa.
Vuonna 2012 valmistunut ABS:n A3 (vastaa PC 3) jääluokan Storis on 110 m pitkä, 24,4 m leveä ja se ui 8,6 metrissä. Propulsiona on kaksi säätösiipistä potkuria akselilinjoilla. Koneistona neljä 4 060 kW Caterpillar dieseliä. Aluksen jäissäkulkukyvyksi on määritelty 5 solmua 1 metrin paksuisessa jäässä. Alkuperäisen öljynporauksen tukitehtävän mukaisesti alus voi 28 hengen miehistön lisäksi majoittaa 60 henkeä. Tämä varmasti tulee uudessa roolissa muuttumaan.
Suomi itse on ilmoittanut ryhtyvänsä rakentamaan Voiman korvaajaksi Aino-murtajaa ja on hakemassa siiihen investointiavustusta EU:n komissiolta. Tämän murtajan odotetaan valmistuvan vuodeksi 2028. LVM on myös ilmoittanut, että Suomen jäänmurtajien kokonaisvaltainen uusimisohjelma valmistellaan alkaneen vuoden aikana.
Huolimatta yhteisestä alkusuunnittelusta Suomen kanssa Ruotsin merenkulkulaitos on nyt käynnistänyt toisen hankintakierroksen Atle-sarjan korvaajien ensimmäisestä murtajasta. Tämän murtajan vaatimuksiin on kuulunut 32 metrisen rännin tuottaminen avustaville aluksille ja valmius metanolipolttoaineelle. Ensimmäinen murtaja valmistunee samoihin aikoihin kuin seuravaa Suomen murtaja.
Ruotsin Sjöfartsverket on lisäksi viime kesänä ostanut Sahalinille alkujaan Norjassa rakennetun Polar Pevekin ja kunnostaa sitä uudeksi resurssiksi. Alus on nyt Landskronassa ja siihen rakennetaan mm. hinaushaarukka. Alus saadaan palveluskäyttöön vuoden 2025 aikana seuraavaa talvea varten. Uusi nimi on Idun, ensimmäinen naispuolinen jumalanimi Ruotsin jäänmurtajissa. Murtajan suorituskyky vastaa käytännössä Botnicaa.
Saksan hallitus on puolestaan juuri tehnyt päätöksen 1980-luvun alussa valmistuneen Polarsternin korvaajasta ja myöntänyt yli miljardin määrärahan tarkoitukseen. Hankkeesta on Navigatorissa oma juttunsa. https://navigatormagazine.fi/uutiset/saksan-890-milj-euron-polaarimurtaja-polarstern-ii-vihdoin-rakenteille/
Uusi Polarstern valmistunee Wismarin telakalta ensi vuosikymmenen alkuun. Elomaticin Saksan tytäryhtiö on avustamassa suunnittelussa thyssenkrupp Marine Systemsin telakkaa.
Kanadassa Helsingin Telakan omistaja Davie on käynnistänyt Quebecin telakkansa tuotantohallien 570 miljoonan euron laajennusohjelman ja on saanut siihen 350 MEUR Quebecin osavaltiolta. Davie on myös ilmoittanut etsivänsä sopivaa yhdysvaltalaista telakkaa ostettavaksi.
Samannimisen vanhemman aluksen korvaajaksi äsken valmistunut Almirante Viel on tarkoitettu huoltamaan Chilen operaatioita Antarktikalla. Konventionaalisen kaksiakselisen aluksen pituus on 111 metriä, leveys 21 metriä ja syväys 7,2 metriä. Se on rakennettu PC 5 Icebreaker luokkaan. Dieselsähköisessä koneistossa on neljä GE:n 3 400 kW generaattoria, kaksi 4 500 kW sähkökäyttöistä potkuria. Tehtävään liittyen aluksella on hangaari kahdelle Super Puma helikopterille ja tehokkaat sähkökäyttöiset keulanosturit. Aluksen kerrotaan murtavan metrin paksuista yksivuotista jäätä kahden solmun nopeudella. Majoituskapasiteettia aluksessa on peräti 160 hengelle miehistöä ja tutkijoita.
Venäjä on jatkanut ydinkäyttöisten murtajiensa hankintaohjelmaa. Zvezdan telakalla kaukoidässä rakenteilla oleva Rossiya-tyypin 120 MW Leader-sarja on kohdannut ongelmia ja kahden jatkoyksikön rakentamisesta on luovuttu. Ensimmäisen Leaderin rungon valmistus on etenemässä, mutta komponenttipulan johdosta aluksen kerrotaan valmistuvan vasta joskus 2030-luvun puolivälissä.
Sen sijaan Pietarissa rakenteilla olevaa Arktika-sarjaa (Projekti 22220) on päätetty jatkaa kahdella lisäyksiköllä. Näiden kahden viimeisimmän nimiksi oli tulossa Kamtshatka ja Sahalin, mutta maan hallitus määräsikin niiden nimiksi Leningrad ja Stalingrad.
Venäjällä on viime vuoden puolella Pietarin Amiraaliteetin telakalla valmistunut ensimmäinen Ivan Papanin luokan murtaja, jonka esikuvana on ollut Aker Yardsin Norjan Huippuvuorille 2000-luvun alussa rakentama KSV Svalbard, ensimmäinen Azipodeilla varustettu polaarialus. Alus tilattiin jo v. 2016, mutta länsimaisten laitteiden puutteessa Kolomnan veturitehtaan suunnittelijat joutuivat kehittämään tehtaan 10D49 veturimoottorityypin pohjalta kotimaiset vaihtoehdot. Ivan Papaninille käynnistettiin neljän päädieselgeneraattorin 28-9DG tuotanto, joista kunkin kapasiteetti oli 3500 kW sekä kaksi apugeneraattoria 3-22DHM, joista kunkin kapasiteetti oli 1000 kW. 16-sylinterinen 28-9DG-dieselgeneraattori on suunniteltu sarjan 10D49-dieselmoottorin pohjalta, 3-22DGM-dieselgeneraattori puolestaan 22D49 8-sylinterisen tyypin pohjalta. RUSELPROM on valmistanut generaattorit. Venäjän teollisuus on pystynyt luomaan myös näiden säätö- ja ohjausjärjestelmät. Taustalla on presidentti Putinin käynnistämä runsas avustusohjelma kotimaiselle teollisuudelle tuontilaitteiden korvaamiseksi. Pitkä toimitusaika selittyy juuri tuonnin vaikeutumisesta.
Ivan Papanin-luokan murtajan pituus on 114 metriä, leveys 18 metriä ja syväys 6 metriä. Sen potkuriteho on 12,6 MW, jolla aluksen sanotaan murtavan 1,7 m paksuista jäätä. Oman 50 hengen ajomiehistön lisäksi alukseen voidaan majoittaa 50 erityistehtävähenkilöä. Laivassa on kolme ohjauspotkuria, kaksi 28 tonnin nosturia, 80 tonnin hinausvintturi, hinaushaarukka ja 76 mm tykki keulakannella, konetykkejä ja mahdollisuus sijoittaa pääkannelle kahdeksan Kalibr-ohjuksen lähetysalustoja.
Teksti Mikko Niini
