Tiedotustilaisuudessa Giuseppe Bono muistutti siitä, että Fincantieri on jo päässyt sopuun Ranskan hallituksen kanssa STX Francen telakkatoimintojen jatkamisesta korealaisyhtiön konkurssin jälkeen. Ranskalaistelakka on saanut takaisin vanhan nimensä Chantiers de l’Atlantique ja yksikkö on nykyään Fincantierin paimentamanakin yksi Euroopan suurimmista risteilyalusten rakentajista.
Toisaalta Chantiers de l´Atlantiquella on takanaan pitkä historia Ranskan merivoimien hovihankkijana, joten siinä mielessä telakan osittainenkin omistus on Ranskalle strategisesti tärkeä voimavara. Fincantierin sekä STX Francen ja Ranskan valtion nykyiset omistusjärjestelyt eivät ulotu puolustusteollisuuteen – eikä siis sotalaivojenkaan rakentamiseen.
Sen sijaan Fincantieri ja Naval Group esittivät jo viime kesäkuussa Ranskan puolustusministeriölle yhteisen suunnitelman merivoimien hankinnoista. Ehdotus koski vain osittaista puolustusalan yhteistyötä ja osallistumista sotilasmerenkulun ulkomaisiin tarjouskilpailuihin. Suunnitelman ulkopuolelle jätettiin tarkoituksella ranskalaisille tärkeät sukellusveneet.
Juuri tätä puolustusalan yhteistyötä Giuseppe Bono siis kutsuu merenkulun Airbus -hankkeeksi, The Maritime-Executive kirjoittaa.
Poliittisesti ja taloudellisesti hankalat ajat
Vielä kesällä maiden hallitukset näyttivät olleen jo lähellä sotilastelakoiden liittouman synnyttämistä. Italian uusi kansallismielinen hallitus on herättänyt Pariisissa kysymyksiä edes siviilipuolen telakkayhteistyön järkevyydestä.
Varsinkin Rooman hallituksessa istuvan Viiden tähden liikkeen populistiset kannanotot ovat saaneet ranskalaiset yhä enemmän epäilemään Naval Groupin ja Fincantierin sotilaspuolen liittoa – siitäkin huolimatta ja ehkäpä juuri siksi, että molempien tärkeisiin omistuksiin kuuluvat erittäin laadukkaiden asejärjestelmien toimittajat Thales ja Leonardo.
Laajemmin katseltuna ranskalais-italialaisia suhteita ovat hiertäneet myös uudet poliittiset erimielisyydet, kuten suhtautuminen laittomiin maahanmuuttajiin, jossa Ranskan presidentti Emanuel Macron ja Italian ulkoministeri Matteo Salvini ovat olleet railakkaasti eri mieltä.
Edelleen Italia on vaarallisen lähellä pankkikriisiä ja Rooman hallitus vääntää EU:n kanssa jatkuvasti kättä saapasmaan liian suuresta budjettialijäämästä, joka ei mahdu Brysselin pirtaan. Finanssikriisin riski on jo näkynyt Italian ulkomaisen lainanoton kustannusten nousuna ja Rooman pörssin alakierteenä.
