Satavuotta sitten maaliskuussa ilmestyneen Laivastolehden artikkeleiden aiheet kuulostavat ajankohtaisilta.
Tässä joitakin poimintoja sisällöstä: Professori Harald Kyrklundin seikkaperäinen artikkeli laivaston polttoainehuollosta nostaa esiin riippuvuuden tuontienergiasta ja tarpeen kotimaisille ratkaisuille. Kansainvälistä ulottuvuutta tuo kapteeni N. Sarion artikkeli merioikeudesta, jossa tarkastellaan valtioiden oikeuksia rannikkomerellä. Sotilaallista näkökulmaa edustaa kapteeniluutnantti Arvo Wirran artikkeli Ruotsin meripuolustuksesta, joka avaa naapurimaan laivaston rakennetta ja toimii vertailukohtana Suomelle. Merenkulkuneuvos F. W. Laine korostaa artikkelissaan valtion tuen merkitystä kotimaisen tonniston ja laivanrakennuksen vahvistamisessa.
Lehti piirtää kuvan Suomesta, jossa meri nähdään sekä talouden, turvallisuuden että identiteetin perustana.
Kauppalaivastomme kehityksestä.
Kirjoittanut F. L.
Viimeaikaisista merkeistä päättäen näyttää yritteliäisyys kauppamerenkulkupiireissämme taas olevan ainakin jonkin verran elpymässä, koska nykyisin on ulkomailta ostettu muutamia suurehkoja vanhoja höyrylaivoja maahamme. Joitakin näistä laivoista suunnitellaankin paraillaan asetettavaksi välittämään Suomen vientiä ja tuontia suoraan Etelä-Ameriikkaan ja sieltä tänne. Rahapulan ja rahan kalleuden vuoksi ei yksityisellä yritteliäisyydellä kuitenkaan ilman avustusta voida suuremmassa määrässä tonnistoa hankkia. Ei ainakaan uusia ajanmukaisia ja pitkäikäisiä laivoja, jotka vaativat suuria pääomia, mutta toiselta puolelta ovat edulliset liikkeessä suhteellisesti suuren kantokykynsä ja vauhtinsa sekä pienen kulutuksensa vuoksi.
Kun eduskunta ja hallitus vuosi vuodelta varsin runsain määrin avustavat uutisasutus- ja maanviljelystoimintaa, niin tuntuisi kohtuulliselta, että meriliikkeenkin uudelleen elvyttämiseksi avustusta olisi jossakin muodossa ja määrässä samalta taholta myönnettävä. Meikäläisten meriliikkeenharjoittajain piireissä tuskin lienee sellaista ajatustakaan, että valtio meillä voisi, muutamien suurempien kulttuurimaiden tapaan, tuntuvilla raha-avustuksilla ja palkkioilla kannattaa maan laivanrakennus- ja -varustusliikkeitä. Paljon pienemmillä uhrauksilla olisi luultavasti innostus ja yritteliäisyys herätettävissä, halpojen esim. korolla juoksevien kuoletuslainain muodossa, joita valtiolta olisi saatavissa esim. 1,000 brutto-rek.-tonnin ja sitä suurempiin ensiluokan, konevoimalla kulkeviin laivoihin, korkeintaan ehkä 15 vuoden ikäisiin. Uusiin ja nuorempiin laivoihin kaiketikin suhteellisesti suurempia lainoja ja pitempiä takaisinmaksuaikoja.
Täydellinen tullivapaus olisi myös myönnettävä ei ainoastaan valmiina ostetuille, uusille ja nuoremmille, isohkoille laivoille, vaan erittäinkin maahan tuotaville laivanrakennusaineille sanotunlaisten laivojen rakentamiseksi kotimaisilla telakoilla. Jos tämä huojennus kuitenkin tuntuisi liian pieneltä elvyttämään kotimaista laivanrakennusteollisuutta, niin voitaisi ehkä hyvän asian vireille saamiseksi suunnitella sitä, että valtio ainakin alkuaikoina suostuisi maksamaan jonkun kohtuullisen palkkion jokaiselta kotimaassa rakennetulta tilavuustonnilta joko rakentajalle tai rakennuttajalle.
Tällainen kehoitukseksi tehty uhraus ei kaiketi tulisi huimaavia rahamääriä vaatimaan, kosk’ei ensi vuosina rakennettujen isohkojen laivojen tonnimäärä kuitenkaan tulisi suureksi nousemaan. Sitä paitsi on otettava huomioon, että ”alku on aina hankala”, ja että oppirahoja muodossa tai toisessa on kuitenkin maksettava ennen kuin tämä kansantaloudellemme tärkeä hanke täällä saadaan käyntiin.
Aivan alusta ei hanketta sitä paitsi tarvitsisikaan aloittaa, koska kotimaan nykyisillä telakoilla jo on rakennettu noin 1,200 brutto-tonnin vetoisia vankkoja ensiluokan höyrylaivoja. Kun suunnittelun alaisena olevan maanpuolustuslaivaston rakennusohjelman menoarvio jo nousee useaan sataan miljoonaan, niin tuntuisi luonnolliselta, että mahdollisimman suuri osa tästä työstä heti alusta pitäin, vaikka välttämättömiä uhrauksiakin tehden, olisi järjestettävä kotimaisen työn hyväksi. Jos vain puoli, tai edes kolmanneskin sanotusta rakennusohjelmasta voitaisiin kotimaassa toteuttaa, niin jäisi tuntuva osa työpalkoista ja kustannuksista omaan maahan, rakennuskoneet ja -välineet suuresti parantuisivat sekä rakennustaitoinen työväki lisääntyisi tuntuvasti.
Näiden seikkojen johdosta taas kotimaiset laivanrakentajamme olisivat entistä paremmassa asemassa kyetäkseen kilpailemaan ulkomaisten rakentajain kanssa, sekä pystyisivät suuremmalla taidolla ja varmuudella harjoittamaan kauppalaivojenkin rakentamista.
Taloudellisten olojen nyt jo yleensä vakaantuessa ja korkokannan meilläkin laskiessa voitanee edellyttää, että kauppa- ja merenkulku taasen alkavat vilkastua vuosikymmenisen kestäneen lamaannuksen jälkeen. Silloin myös meidän nykyään tukalassa asemassa olevat merenkulkijamme tulevat saamaan tilaisuuden herättää innostusta kauppalaiva-tonniston lisäämiseksi ja luultavasti hyvällä tuloksella, jos vain valtion puolelta hanketta tullaan suosimaan.
Kotimaisten rakennusliikkeitten kehittyessä kilpailukykyisiksi olisivat laivanvarustajatkin valmiit etupäässä rakentamaan ja korjaamaan laivansa kotimaisilla telakoilla. Puolustuslaitoksemme paremmatkin laivat voitaisiin myöhemmin jo kotimaassa rakentaa ja korjata.
Satamissamme käyvät ulkomaiset suuretkin laivat tulisivat myös usein antamaan tuntuvia töitä kykeneville laivanrakentajille, koska laivat silloin voisivat täällä korjata kulloinkin saamansa vauriot menemättä sitä varten muiden maiden satamiin, kuten nyt usein tapahtuu.
Tosin tarvitaan edellä mainittujen isojen laivojen pohjavaurioiden korjauksissa, paitsi maalla olevia laivanrakennuskoneita ja -laitteita myös kallisarvoisia kuivia tai uivia telakoita. Tällaisia on valtion omia laivojaankin varten hankittava lähitulevaisuudessa, ja lieneekin nykyinen hallitus jo suunnittelemassa Suomenlinnan keskeneräisen kuivan telakan muodostamista tarkoitustaan vastaavaan kuntoon.
Toistaiseksi tämä tuleekin tyydyttämään Suomenlahden rannikon tarpeen, mutta Pohjanlahden eteläosan rannikolle olisi tarpeellista ainakin myöhemmin saada toinen, koska matka sieltä Suomenlinnaan on verraten pitkä, eikä yksi telakka maan koko rannikkoa varten muutenkaan olisi tarpeeksi valtion ja yksityisten laivoille.
Ainakin merenkulkijain silmillä katsoen olisi siis, paitsi puolustuslaivaston rakennusohjelman toteuttamista, mitä pikimmiten otettava vakavan harkinnan alaiseksi myös kauppalaivastomme lisääminen. Tämä pyrkimys olisi kohdistettava mikäli mahdollista vain ensiluokan, käytännöllisiin ja ajanmukaisiin laivoihin, jotka kilpailussa parhaiten pystyvät puoliaan pitämään.
Arkistoista koonnut: Vaula Aunola
LUE JA LATAA Laivastolehden numero 3/1926 (pdf)
LUE JA LATAA Laivastolehden numero 2/1926 (pdf)
LUE JA LATAA Laivastolehden numero 1/2026 (pdf)
1/26 Juhlavuosi alkaa – Navigator on ilmestynyt 100 vuotta
2/26 Uusi jäänsärkijä Jääkarhu saapuu Suomeen
