Markus Aarnio, Foreship-suunnittelutoimiston hallituksen puheenjohtaja kertoo, että suunnilleen puolet yhtiön liikevaihdosta tulee olemassa oleviin laivoihin tehtävistä parannuksista. Kyseessä ovat lähinnä risteilyalukset, mutta myös jonkin verran lautat.
Laivan runkoa voidaan parantaa esimerkiksi korvaamalla bulbi uudella ja tehokkaammalla, samoin evävakainten ja ohjauspotkureiden alue voidaan suunnitella nykyisin energiatehokkaammaksi kuin aiemmin.
Monien alusten perään on asennettu myös nk. ducktail, joka paitsi lisää nopeutta niin myös parantaa alusten vakavuutta. Näillä toimilla saavutetaan usein 1-2% energiansäästö kullakin.
Jätelämpöä voidaan käyttää pyörittämään pientä turbiinia, jolla kehitetään sähköä ja jätelämmön uusiokäyttö onkin eräs energiatehokkuuden parantamisen painopistealueista.
Ilmaa rungon alle
Ilmakuplajärjestelmät, joilla puhalletaan ilmaa rungon alle, ovat myös yleistymässä. Näillä saavutetaan kuitenkin paras teho silloin, kun kyseessä on suuri alus, jonka pohjan pinta-ala on suuri ja jossa on suuri koneteho. Pienissä laivoissa nämä järjestelmät eivät ole kannattavia, Aarnio huomauttaa.
Norsepowerinroottori, jollainen on asennettu mm. Viking Linen Viking Grace-alukseen sopii paremmin lauttoihin kuin risteilyaluksiin, koska toimiakseen se vaatii sivutuulen. Lautat eivät tavallisesti muuta kulkusuuntaa yhtä paljon kuin risteilyalukset.
Akut ovat myös vahvasti mukana.
“Voidaan ajatella esimerkiksi lauttaa, jonka energiankulutusta satamassa ei täysin voida kattaa yhdellä koneella, vaan toinen on otettava kayttöön, mutta vajaalla teholla. Yksi moottori sitä vastoin voi riittää akun kanssa, joka ladataan merimatkan aikana,” Aarnio kertoo.
Oman ongelmansa uusien laitteistojen asentamisessa aiheuttaa usein tilanpuute: jotain on tavallisesti poistettava, jotta saadaan tilaa uudelle laitteistolle. Tästä johtuen LNG:n ottaminen kayttöön olemassa olevalla laivalla on hankalaa, hän jatkaa.
Varustamot ovat valmiita investointeihin
Varustamot ovat nykyisin valmiita investointeihin, joiden takaisinmaksuaika on kolme tai neljä vuotta, joskus viisikin. Aiemmin kaksi vuotta oli usein takaraja, Aarnio kertoo.
Viking Linen tekninen johtaja Ulf Hagström toteaa, että yhtiön laivoja on käytetty useita kertoja testeissä, joissa on kokeiltu uutta tekniikkaa. Niinpä esimerkiksi Helsinki-Tukholma -reittiä liikennöivällä Mariellalla on kokeiltu polttokennojen toimivuutta. Näissä tapauksissa projektin rahoitus on tullut kolmansilta osapuolilta.
Polttoaineen kulutuksen vähentäminen on merkittävä asia myös ympäristön kannalta ja Viking Linella on parhaillaan menossa optimointiohjelma, johon kuuluu mm. erittäin tarkka polttoaineen kulutuksen seuranta. Laitteisto mittaa tätä suunnilleen joka sekunti, Hagström toteaa.
Projektit vaativat paljon työtä varsinaisen asennuksen lisäksi. Jotta mittaustuloksia voitaisiin hyödyntää, on ensiksi laskettava baseline- skenaario, johon saavutettua energian saastöä sitten verrataan. Jos saastöt ovat pieniä, mittaaminen saattaa olla vaikeaa eivätka kaikki projektit välttämättä edes toteuta laskettuja säästöja.
“On erittäin tärkeätä, että laivan miehistö ottaa asiakseen projektin läpiviemisen. Jos vain nostat uudet laitteet laivaan ja jätät asian silleen, tuloksia on turha odottaa,” Hagström sanoo.
Myös tulosten tarkka seuranta on tarkeää, koska vain sillä tavalla on mahdollista verrata saavutettuja tuloksia laskettuihin ja laskea tarkasti projektin ja sen vaatiman investoinnin onnistuminen.
Yhtiön investoinnit energiatehokkuuden parantamiseen ovat reilu miljoona euroa vuodessa kolmivuotiskautena 2017-19, Hagstrom toteaa.
Investointien takaisinmaksuaika on keskimäärin noin kaksi taikka kolme vuotta, mutta eri projektin kohdalla on huomattavia eroja.
“Joissakin puhutaan vain muutamista kuukausista, toisten kohdalla kysymys saattaa olla useistakin vuosista,” hän sanoo.
Teksti Kari Reinikainen