Kerromme tässä artikkelissa rakentamisen edistymästä ja aluksen sotilaallisesta suorituskyvystä. Uudet korvetit ovat uppoumaltaan kuin 1930-luvun panssarilaivat, mutta voivat ajaa melkein kaksinkertaisella nopeudella. Kymmenen tuuman tykkien tilalla on nyt ohjussiiloja, torpeedoja ja miinakansi.
Takkuisen suunnitteluvaiheen ja korona-pandemian hankaloittamien laitejärjestelmien hankintaprosessien jälkeen Merivoimien ensimmäisen korvetin rakentamistyöt Rauman telakalla ovat edenneet ripeästi. Rungon kokoonpano valmistui tammikuussa ja päälaitteet ovat paikoillaan. Lokakuussa 2023 alkanut rakentaminen jatkuu nyt keväällä tapahtuvaan vesillelaskuun ja siirtoon allastelakkaan, jossa seuraavaksi nostetaan tutka- ja tulenjohtojärjestelmien masto paikalleen ja aloitetaan loppuvarustelu.
Pitkä valmisteluhistoria
1980- ja 1990-luvuilla Merivoimat keskittyi hankinnoissaan pieniin ketteriin aluksiin. Se käynnisti 1990-luvun lopulla Laivue 2000-nimellä kulkeneen strategiaohjelman. Siihen kuului muutama ohjusvene ja 5-8 suurta ja nopeaa ilmatyynyalusta, jotka toimisivat joka vuodenajan ohjuslavetteina torjumaan rannikolle kohdistuvaa strategista iskua. Rauman telakan rakentama prototyyppi Tuuli-ilmatyynyalus valmistui vuonna 2002. Viron liityttyä NATO:oon meripuolustuksen strategiaa kuitenkin tarkasteltiin uusiksi; pääpaino asetettiin kauppamerenkulun turvaamiseen ja muiden aselajien tukemiseen. Ilmatyynyalusohjelmasta luovuttiin ja Tuuli romutettiin sen jälkeen kun sitä oli vuosia yritetty myydä eri markkinoille.
Pohjanmaa-luokaksi nimetyn uuden merivoimien päätyypin konseptivaihtoehtojen alkusuunnittelu käynnistettiin Merivoimien organisaatiossa useissa vaiheissa jo vuonna 2008. Uuden koko- ja nopeusluokan aluksesta ei Suomessa ollut mitään kokemusta ja siksi ensimmäinen alustavien suorituskykyvaatimusten mukainen tarkempi esisuunnittelu tilattiinkin 2010-luvun alussa saksalaiselta sotalaivoihin erikoistuneelta suunnitteutoimistolta MTG-Marinetechnik GmbH. Sen ja kotimaisen teollisuuden muodostaman konsortion yhteistyönä syntyi aluskonsepti, joka täytti tavoitellut suorituskyky- ja kokovaatimukset ja mahtui silloin asetettuun 1,2 mrd euron kustannusraamiin. Ensimmäiset versiot aluksesta olivat 105 metrin pituisia. Tätä monitoimialukseksi kutsuttua konseptia käytettiin telakoille lähetettyjen tietopyyntöjen perustana.
Arktista tutkimusta ja yhteistyötä U.S. Navyn kanssa
Hanke edellytti myös parempaa ymmärrystä alusten rakenteisiin kohdistuvista shokkikuormista. Tässä yhteydessä Suomen merivoimat pääsi ensimmäistä kertaa tutkimusyhteistyöhön Yhdysvaltojen laivaston kanssa. Yhteistyöhön kuului simulointia ja koetoimintaa laboratoriossa ja merellä. Kenttätutkimuksissa käytettiin alustoina käytöstä poistettuja suomalaisia Helsinki-luokan ohjusveneitä Turkua ja Helsinkiä, joilla testattiin muun muassa niiden rakenteiden kykyä kestää räjähdyksiä. Suomi ja Yhdysvallat tekivätkin kaikessa hiljaisuudessa tuolloin useita vuosia kestänyttä taistelualuksia koskevaa tutkimusyhteistyötä, joka edellytti sopimusta eduskunnan hyväksymänä valtiosopimuksena.
Ohjusveneisiin kohdistettujen syvyyspommikokeiden tuloksena syntyi Merivoimille uudet shokkimitoitusmanuaalit. Sen jälkeen tutkimuksen painopiste siirtyi korvetin muihin haasteisiin. Liikkuvuus ja suoja olivat tärkeimmät, mutta kuvaan liittyi tarve ympärivuotisista kyvyistä. Jäissäkulkukyky pitää lisäksi saavuttaa uhraamatta huippunopeutta ja vedenalaista herätteettömyyttä.
Merivoimat halusi alukselle ympärivuotisen toimintakyvyn. Sen johdosta vuonna 2016 Surma Oy, VTT, Aker Arctic, MTG-Marinetechnik sekä Elomatic jatkoivat yhdessä Logistiikkalaitoksen Merijärjestelmäosaston ja Merisotakoulun (jonka alaisuuteen Merivoimien laivatoimiston eläköitymisten jälkeen kolme jäljellä ollutta insinööriosaajaa oli ns. puolustusvoimauudistuksessa siirretty) kanssa suunnittelutyötä. Siinä yhteydessä rakennettiin 1:15 mittakaavan laivamalli, jolla tehtiin kesäkuun ajan avovesikokeita VTT:n silloisessa laivalaboratoriossa Otaniemessä. VTT vei mallin myös laivasimulaattoriin, jonka kokeilla pystyttiin osoittamaan, että LV2020 hankkeen vaatimusten mukaista alusta voidaan turvallisesti ohjata ja operoida myös rannikkomme vaativimmillakin väyläosuuksilla. Elokuussa 2016 Aker Arctic suoritti tällä 7 metrin pituisella ja lähes tonnin painoisella mallilla jääkokeet hyvin tuloksin.
Tätä ennen USA:n NAVSEA oli myös alkanut kiinnostua jääoperaatioista ja valtiosopimuksen avulla he pääsivät v. 2016 mukaan kahdenväliseen kehitysprojektiin, joka sai nimen Arctic Hydro. Tämä koski muun muassa potkuritekniikkaa jääolosuhteisiin. Nyt käynnistyneen ICE Pact sopimuksen avulla yritetään nyt uudestaan löytää takaisin näitäkin yhteistyömalleja. Puolustusvoimat on valitettavasti ollut kovin nihkeä tukemaan suomalaisten yritysten vientiponnisteluja.
Propulsiokokeita teetettiin lisäksi myös Ruotsissa. Suuren nopeuden jäissäkulkeva potkuri on korvettihankkeen suuri haaste ja luotua uutta täyskokoista potkurikonseptia testattiin talvina 2015-2017 monitoimialus Louhessa. Suomeen näin synnytetyn uuden osaamisen pohjalta toteutusprojektin koko propulsiolinjan toimituksesta ja asennuksesta vastaakin tilaajalle Puolustusvoimien Logistiikkalaitokselle Aker Arctic suoraan. Aker Arcticin suunnittelu- ja toimitussopimuksen arvo oli vuonna 2019 allekirjoitettaessa 27 milj. euroa.
Kohti toteutusta Raumalla
Esisopimuksen Raumalla uudelleen vuonna 2015 käynnistetyn telakan kanssa puolustushallinto solmi syyskuussa 2016. Pitkällisten ja vaikeiden sopimusneuvottelujen jälkeen puolustusministeriö kolme vuotta myöhemmin syyskuussa 2019 sai päätökseen tilauksen kokonaan kotimaisesti omistetulle Rauma Marine Constructions Oy:lle. Alusten hankintamenettelynä käytettiin suorahankintaa, koska hallitus katsoi huoltovarmuussyistä tärkeäksi suomalaisen sotalaivaosaamisen säilymisen ja maanpuolustukselle tärkeän sotalaivalaivasuunnittelun kehittämisen ja uusien kotimaisten osaajien luomisen ja alan palvelutuotannon tietotaidon säilymisen kotimaassa. Asejärjestelmien ja niiden integroinnin osalta toteutui tiukka kaupallinen kilpailu kansainvälisten toimijoiden kesken ja voittajaksi selviytyi ruotsalainen SAAB. Kahdeksi vuodeksi arvioitu suunnitteluvaihe kuitenkin venyi protyypille tyypillisten modifiointitarpeiden seurauksena, pandemiasta johtuneista haasteista henkilöresursseissa ja matkustamisissa, etätöihin siirtymisistä sekä Venäjän aloittaman sodan globaaleiden logistiikkahäiriöiden aiheuttamina. Perussuunnittelu saatiin valmiiksi vuonna 2022, jolloin päästiin aloittamaan valmistussuunnittelu. Lohkojen valmistuksen käynnistykseen päästiin syksyllä 2023.
Logistiikkalaitoksella on siis alusten rakentamisesta kolme erillistä sopimusta eli ratkaisu poikkeaa siitä, mikä on laivanrakennusteollisuudessa yleinen käytäntö, jossa telakka vastaa yksin kokonaisuudesta, mikä sisältää suuren määrän järjestelmiä, jotka telakan alihankkijaverkko toimittaa. Edellä kerrottujen globaalien ongelmien aikana myös tällä ns. prime-toimijalla oli itselläkin haasteita näiden sopimustensa koordinaatiossa. Valmiiden lentokoneiden vertailuun tottuneelle hankintaorganisaatiolle oli myös uutta siirtyä johtamaan suuren prototyyppilaivan kehittämistä ja suunnittelua. Monitoimikorvetit ovat Suomen merivoimissa alusluokka, jonka suunnitteluun ensimmäistä kertaa osallistui myös ulkopuolinen hyväksyjä, luokituslaitos Lloyds Register, joka myös valvoo koko rakentamisenkin.
Puolustusvoimauudistuksen yhteydessä juuri ennen projektin käynnistymistä Merivoimissa eläköitymisten kautta käytännössä ajettiin alas oma laivatekniikan osaajien ryhmä, joka oli hoitanut kaikki aikaisemmat alushankinnat, mm. ohjusveneet, miinalaivat sekä Rauma- ja Hamina-luokan. Hankintasopimuksen perusteluiden mukaisesti tuo osaaminen keskitetäänkin nyt RMC:lle, joka valmistautuu ottamaan alusten huolto- ja päivitysvastuun niiden elinkaaren aikana. Tätä kertyvää sotalaivaosaamista telakka pyrkii hyödyntämään markkinoiden kysynnässä mm. Ruotsista, Tanskasta ja Yhdysvalloista.
RMC on toteuttanut hankkeeseen liittyen merkittäviä investointeja; se on rakennuttanut korvetteja varten kokonaan uuden suuren kokoonpanohallin suojattua sisätiloissa tapahtuvaa runkojen kokoonpanoa varten, rakentanut uuden siirtolaiturin ja hankkinut vesillelaskukalustoksi 10.000 tonnin kantavuuden omaavan puoliuppoproomu Harryn. Laituri on saanut EU:n CEF-ohjelman military mobility-investointitukea. Modernisoitavana parhaillaan oleva proomu tulee mahdollistamaan paitsi näiden korvettien vesillelaskut ja nostot myös muidenkin alusten telakoinnin tarvittaessa saaristossa ja siirrot korjauspaikkaan, mikä lisää kansallista huoltovarmuutta. Proomu voi palvella myöhemmin myös merituulipuistojen rakentamisprojekteja.
Lisäksi telakka hankki ja koelohkoilla testasi uuden hitsausteknologian kevytrakenteita varten, minkä osaamisen RMC on jo ennen korvetteja päässyt osoittamaan toimittamalla hyttikansilohkoja Meyer Turun risteilijöihin. Investoinnit ovat nousseet yhteensä lähes 50 milj. euroon. Monilta osilta ne on saatu toteutetuksi yhdessä Rauman kaupungin omistaman teollisuuspuistoyhtiön kanssa.
Suuri kuin panssarilaivat
Korvettien uppouma on noin 4.300 tonnia, joten ne käytännössä ovat jo fregatteja, mutta konseptisuunnittelun alkaessa niiden vielä toivottiin jäävän korveteiksi. Suurin pituus on nyt 117 metriä, leveys 16 metriä ja syväys 5 metriä. Nopeus on yli 26 solmua, jota varten kaksipotkurinen koneisto on toteutettu CODELAG – periaatteella, yhdistetyllä diesel-sähköllä ja kaasuturbiinilla (combined diesel electric and gas) . Integroidun, hiljaisen Front-End AED (Advanced Electric Drive) vaihteiston, jossa nopeakäyntinen sähkömoottori on suoraan kytketty kaikki nämä elementit yhdistävään vaihteistoon toimittaa saksalainen RENK AG. Tällä on vankka kokemus laivavaihteista, joita on aiemmin valmistettu myös Jyväskylässä lisenssillä mm. arktisiin aluksiin. LM2500 tyyppinen kaasuturbiini tulee Yhdysvalloista General Electiciltä. Suomen Merivoimat on GE:n 39:s laivastoasiakas. Kaasuturbiinin teho on 25 MW luokkaa.
Normaaliajossa alus käyttää hiljaisille alustoille asennettuja neljää MAN Energyn 12V 175D tyyppistä 1 920 kW nopeakäyntistä dieseliä, jotka pyörittävät generaattoreita. Renk on integroinut puolestaan vaihteisiinsa sähkömoottorit, joiden teho siirtyy potkuriakselien säätösiipisille potkureille. Kaasuturbiini kytketään vaihteeseen, kun tehoa tarvitaan suurempaan nopeuteen tai jäissäkulkuun.
Miehistötilat on suunniteltu 73 hengelle, joista 41 on vakinaisia ja loput varusmiehiä.
Alkuperäinen kustannusarvio laivueelle varusteineen oli 1,2 miljardia euroa. Tästä varsinaiset alukset maksavat noin puolet ja järjestelmät loput. Kustannukset ovat vuosien varrella kasvaneet sovituista muutoksista ja inflaatiosta johtuen tiettävästi runsaalla 200 miljoonalla. Osa aseistuksesta siirtyy merivoimien käytöstä poistuvista aluksista.
RMC:n verkottunut toimintamalli on perustunut alihankintaan Suomen meriklusterista. Työntekijöitä telakalla on noin 1.500 ja monet heistä ovat ulkomaalaisia. Sota-alusprojektissa työtä tekevät on turvaselvitetty tehtävään soveltuavalla tavalla. Kotimaisia laitetoimittajia on muutamia.
Vuoden 2023 jälkeen telakalle on palkattu yli sata omaa työntekijää lisää, ja nyt heitä on yli 300. Korvettien tuotanto on eriytetty kaupallisten alusten rakentamisesta omaan RMC Defence Oy yhtiöön.
Ensimmäisen korvetin vesillelasku tapahtuu lähiviikkoina.
Monipuolinen sotilaallinen kyvykkyys
Laivue 2020 -hankkeen suorituskyvyn omaaville monitoimikorveteille ei ole referenssejä muualla maailmassa. Pohjanmaa-luokan alukseen on sovitettu merkittävä valvontakyky ilmaan, pintaan ja veden alle. Lisäksi niillä on kyky merimiinoittamiseen, pinta-alusten, sukellusveneiden ja erilaisten ilmamaalien torjuntatehtäviin sekä merioperaatioiden johtamiseen. Korvetit kykenevät ympärivuotiseen ja pitkäkestoiseen operointiin kaikissa Itämeren sää- ja jääolosuhteissa. Kotimaan operaatioiden lisäksi aluksia voidaan käyttää kriisinhallintatehtävissä ja osana NATO:n pysyviä laivasto-osastoja. Suunnittelussa on erityisesti kiinnitetty huomiota shokinkestävyyteen, melutasoihin ja veden pinnan yläpuolisen häiveen hallintaan. Ne toimivat myös kiinteässä yhteistyössä ilmavoimien kaluston kanssa.
Aluksiin tulee pintamaali- ja ilmatorjuntaohjusten ohella kyky sukellusvenetorjuntaan torpedoilla. Pakettia täydentävät Boforsin 57 mm tykit, jotka tulevat Hamina-luokan ohjusveneistä, joihin peruskorjauksen yhteydessä on vaihdettu kevyemmät 40 mm aseet.
Lisänä ovat kauko-ohjatut Saab Trackfire RWS konekivääritornit (Remote Weapon System). Monipuolisia sensoreita ja aseistusta koordinoi Saabin toimittama taistelunjohtojärjestelmä. Saabilla on koko asejärjestelmän integraatiosta oma erillinen sopimus Logistiikkalaitoksen kanssa. Pääosan työstä Saab tekee ja teettää vasta RMC:n luovutuksen jälkeen telakan laiturissa.
Nykyisen aikataulun mukaan ensimmäinen korvetti olisi valmis lopullisia järjestelmäasennuksia ja merikoeajoja varten huhtikuussa 2026. Niihin arvioidaan kuluvan vuoden verran.
Siten ensimmäinen korvetti voitaisiin luovuttaa Merivoimille keväällä 2027 uuden alustyypin IOC-käyttöönottovaiheisiin (Initial Operating Capability). Kaikesta ennakkosuunnittelusta huolimatta tähänkin on varattava aikaa. Opit on tarkoitus siirtää tuotannossa silloin vielä oleviin sisaraluksiin.
Tuoreen sodankäynnin kokemukset Mustalta mereltä ja huthien hyökkäyksistä Punaisella merellä todennäköisesti tuovat vielä paljonkin muutoksia. USV:t (Unmanned Surface Vessel) ja mikrolennokit (droonit) ovat aivan uusia taistelulaitteita, joiden kehitys on käytännössä sodan aikana edistynyt viikottain. Näistä ei tiedetty paljoakaan korvettien suorituskykymäärittelyissä kymmenen vuotta sitten. Äskettäisessä Euronaval tapahtumassa Ranskan ja Brtannian amiraalit Nicolas Vaujour ja Sir Ben Key yhteen ääneen totesivat, että vanha tapa suunnitella sotalaivat 40 vuoden elinkaareen on auttamatta eilispäivää – nyt alustojen pitää olla sellaiset, että uusista teknologioista johtuvia muutoksia voidaan tehdä jopa vuosittain. Niinpä muutoksia ase- ja torjuntajärjestelmiin on vielä oletettavissa ennen alusten luovutuksia.
Pääaseet Israelista
Uuden korvettiluokan pääasejärjestelmä on Israelin valtionyhtiö Israel Aerospace Industriesin Gabriel 5 pintatorjuntaohjus (PTO 2020). Monille ehkä yllätyksenä se voitti kilpailutuksen – olihan Merivoimien ohjuksena pitkään Saabin RBS-15 (MTO 85), josta oli tarjolla myös uusi versio. Valintaprosessissa olivat mukana Kongsberg (NSM) Norjasta, MBDA (Exocet) Ranskasta, Boeing (Harpoon) Yhdysvalloista, SAAB (RBS15) Ruotsista ja Israel Aerospace Industries (Gabriel) Israelista. Saksa on valinnut uusiin korvetteihinsa Saabin RBS15 Mk3 ohjukset. Tiettävästi Suomi on Gabriel 5:n ensimmäinen vientimaa.
PTO-nimensä mukaisesti Gabriel soveltuu käytettäväksi myös maalla sijaitseviin kohteisiin. Korvettien kahdeksan ohjusta asennetaan laukaisuvalmiina kanisterissa yläkannen syvennykseen. Gabriel otetaan Suomessa käyttöön myös maalta laukaistavana ajoneuvoalustaisena versiona.
Jo vuosikymmeniä palveluksessa olleen ohjusperheen uusimpana versiona Gabriel-5:n tarkat tiedot ovat salaisia. Tarjolla kerrotaan kuitenkin olevan maailmanluokan suorituskykyä. Arvioiden mukaan ohjus käyttää sekä satelliitti- että inertianavigointia. Kaksisuuntaisella datalinkillä voitaneen reittiä ja kohdetta päivittää lennon aikana.
Gabriel 5 taittaa matkaa suihkuturbiinilla, mutta ilmaan kanisterista sen heittää välittömästi irtoava rakettimoottori. Kantomatkaksi eri lähteissä kerrotaan 300-400 kilometriä.
Maaliinlähestyminen tapahtuu ohjuksen omalla tutkalla. Suunnittelussa on huomioitu sekä elektronisten vastatoimien että kohteen laukaisemien valemaalien kuten häirintäsoihtujen ja –silppujen väistökyky.
Ilmatorjuntaa kauemmas ja korkeammalle kuin koskaan
Korvettien etukannen Lockeed Martin VLS Mk. 41 ohjuslaukaisujärjestelmässä (vertical launch system) on kahdeksan pystysuoraa siiloa. Jokaiseen niistä voidaan sijoittaa Quad Pack-telineessä neljä Raytheon RIM-162 ESSM ilmatorjuntaohjusta (Evolved Sea Sparrow Missile, Suomessa ITO-20). Kokonaistäyttö on siten 32 ohjusta.
Näillä ohjuksilla aluksen torjuntakyky kasvaa nykyisten ohjusten vajaasta 20 kilometristä 50 kilometriin. Tämä antaa aluksille moninkertaisen torjuntakyvyn Hämeenmaa- ja Hamina-luokkien kahdeksaan eteläafrikkalaiseen Denel Umkhonto-ohjukseen verrattuna. Keulakannella näyttäisi olevan varaus myös toiseen VLS-siiloston asentamiseen.
Lockeed Martinin ESSM perustuu alunperin ensimmäisen sukupolven AIM-7 Sparrow-ilmataisteluohjukseen, josta kehitettiin RIM-4 Sea Sparrow. Merivoimille hankitussa varsiossa on suurempi rakettimoottori, joka kasvattaa kantamaa. Syksyllä 2023 kerrottiin, että Suomelle on myönnetty lupa hankkia ohjuksen uusin ja monilla tavoilla parannettu ESSM Block-2 versio.
Keskeistä on, että uusin versio hakeutuu itsenäisesti maaliin omilla sensoreillaan tarvitsematta aktiivisesti valaisua laivan tutkalta kuten Block-1 malli edellytti. Eli ohjuksella on ”ammu ja unohda”-kyky.
ITO-20 siirtää Merivoimien suorituskyvyn uudelle aikakaudelle. Ohjus on tällä hetkellä tiettävästi käytössä 12 maan merivoimissa, joten täydennyssaatavuus lienee siten kunnossa. Sillä parannetaan omaa suojaa ja luodaan torjuntakykyä pidemmälle ja korkeammalle kuin millään aiemmilla käytössä olleilla järjestelmillä.
ESSM-ohjuksen kantama ilmaan on noin 50 kilometriä. Tämä yhdistettynä Saabin valmistaman kehittyneen Sea Giraffe 4A valvontatutkan tuottamaan tilannekuvaan ja kykyyn toimia verkostoituneesti eri ilmapuolustuksen suorituskykyjen kanssa, on merkittävä lisä kokonaisilmapuolustukselle. Elektronisesti keilaavana, synteettisen apertuurin AESA-tutkana, Sea Giraffe 4A on myös täysin uudella tasolla elektronisen sodankäynnin ulottuvuudessa. Kaikkiaan näillä saavutetaan merkittävästi aiempaa ulottuvampi valvontakehä, kattavampi torjuntakorkeus sekä parempi taistelunkesto. Uusien suorituskykyjen käyttöönotolla ylläpidetään myös Merivoimissa kyky muodostaa useiden eri tekniikoiden ja järjestelmien muodostama ilmatorjuntajärjestelmä. Tätä täydentää verkostoituneesti toimiva johtamisjärjestelmä, joka mahdollistaa yhteistoiminnan kaikkien ilmapuolustukseen osallistuvien kesken.
Drone-torjuntaan erityisesti sovellettuja järjestelmiä ei Merivoimien julkaistuissa aineistoissa vielä näy.
Ruotsalaiset torpeedot
Upouusi Saab TS 47 sukellusveneentorjuntatorpeedo antaa aluksille kyvyn, jota Suomessa ei aiemmin ole ollut. Erityisesti mataliin ja saariston rikkomiin Itämeren oloihin kehitetty kevyttorpeedo hakeutuu itsenäisesti kohteeseensa.
Korvetit etsivät sukellusveneitä hinaamalla Patria Sonac DTS-järjestelmän hydrofoneja (Dual Towed System). Tällaista VDS-kaikumittainta (Variable Depth Sonar) voidaan säätää eri syvyyksiin. Keulassa on myös aluksen pohjaan asennettu kiinteä Kongsberg SS2030 HMS-sonar (Hull Mounted Sonar).
Miinakiskot ovat säältä suojassa takarungossa. Pudotus tapahtuu perästä aukeavista porteista. Miinakannen päällä on lentokansi, joka mahdollistaa Super Puma tai NH90-kopterien laskeutumiset. Kansirakenteissa on hangaari, johon mahtuu peinempi kopteri tai miehittämättömiä drooneja.
Uusien korvettien kaiken toiminnan ytimessä on Saabin 9LV CMS-järjestelmä (Luftvärn Combat Management System). Sama on jo käytössä Rauma- ja Hamina-luokan ohjusveneissä. Järjestelmän antennit on sijoitettu pyramidimaiseen mastoon komentosillan taakse. Rakenne on niin korkea, että se asennetaan vasta, kun korvetit on otettu ulos kokoonpanohallista.
Tähän Saab Integrated Lightweight-mastoon on integroitu Sea Giraffe 4A-monitoimitutkan kiinteät AESA-tasoantennit (Active Electronically Scanned Array). Lisäksi sen sisällä on pyöriväantenninen Sea Giraffe 1X-tutka. Maston yläosassa on lisäksi lukuisia elektronisen tiedustelun ja sodankäynnin järjestelmiin liittyviä antenneja.
Saabin 9LV-järjestelmän elektro-optiset Saab CEROS-200 maalinosoituslaitteet ovat yläkannen etu- ja takaosissa. Ne ohjaavat keulakannen tykkiä ja asetorneja.
Omasuojana aluksissa on elktronisen sodankäynnin härintäjärjestelmä sekä neljä Rhenimetal MASS-harhamaaliheitintä (Multi-Ammunition Softkill System). Laivan muodoista voi päätellä, että myös häiveominaisuudet on otettu suunnittelussa huomioon.
Kaasuturbiinilla vauhtia
Korvetteihin asennetaan CODELAG-voimalinja (Combined Diesel ELectric And Gas turbine). Siinä neljä MAN 12V175D-dieselmoottoria ja huipputehoja tarvittaessa General Electric LM2500-kaasuturbiini tuottavat generaattoreilla virtaa sähkömoottoreille, jotka pyörittävät kahta kiinteäakselista säätösiipipotkuria.
Päätiedot:
Pituus 117, leveys 16,5 ja syväys 5 metriä
Uppouma 4.300 tonnia
Kokonaisteho 28.000 kW
Nopeus 26 kn
Toiminta-aika merellä 14 vrk
Toimintasäde 3.500 mpk
Miehistö 73 henkeä
Uusien korvettien nimiä ei vielä ole julkistettu. Se tapahtunee aikanaan alusten kasteseremonioiden yhteydessä. On myös spekuloitu, että nimiksi tulisivat perinteiset Pohjanmaata seuraavat maakuntanimet..
Rajan VL2025 projektin ensimmäinen runko saatu jo Suomeen
Toinen merkittävä hanke merituvallisuutemme alueella on Rajavartiolaitoksen ulkovartiokaluston uusiminen. jota toteuteaan samanaikaisesti korvettihankkeen kanssa. Hanketta varten hallitus myönsi teollisuuden elvyttämiseen tarkoitetuista ns. korona-elvytysrahoista 448 milj. euron tilausvaltuuden. Hankintaan tavoitellaan rahoitusta myös EU:n rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusinstrumentista.
Hanke ajoittuu samankokoisten korvettien rakentamisen rinnalle. Tästä johtuen sopimus kahdesta ulkovartiolaivasta solmittiinkin Meyer Turku Oy:n kanssa, vaikka telakka ainoastaan vastaa alusten suunnittelusta ja rakentamisen projektijohdosta. Rungot se alihankkii Grupa Przemysłowa Balticin Gdanskin telakalta ja varustelun hoitaa Uudenkapungin Työvene Oy.
Uusien alusten suunnittelu käynnistettiin jo vuonna 2020 ja sen pohjalta Rajavartiolaitos järjesti tarjouskilpailun keväällä 2021, jonka tulos kuitenkin ylitti siihenastiset kustannusarviot. Eduskunnan myönnettyä tarvittavat lisämäärärahat vuoden 2022 toisessa lisätalousarviossa sopimus saatiin solmituksi kesäkuussa 2022. Toimitusajoiksi on sovittu vuosien 2025 ja 2026 loput.
VL 2025 -hankkeella korvataan käytöstä poistuvat tai jo poistuneet vartiolaivat Merikarhu, Uisko ja Tursas, joiden elinkaarien jatkaminen ei enää ole kannattavaa. Uuden VL2025:n suunnittelu pohjautuu vuonna 2014 Raumalla rakennettuun vartiolaiva Turvaan, joka aikanaan sai inspiraatiota myös Euroopasta. Kahden monitoimisen ulkovartiolaivan hankinta on välttämätöntä jo käytöstä poistuvien alusten korvaamiseksi. Hankinnalla saatetaan Suomen valmius merellisissä turvallisuustehtävissä toimintaympäristön haasteiden edellyttämälle tasolle. Uusien laivojen suunnittelussa huomioidaan VL Turvan käyttökokemukset, uuden teknologian mahdollisuudet, alusten ympäristövaikutukset sekä Suomen turvallisuusympäristön muutos, totesi Rajavartiolaitoksen nykyinen päällikkö Markku Hassinen aluksia koskevan aiesopimuksen allekirjoituksen yhteydessä.
Uudet vartiolaivat ovat monitoimialuksia, joilla on kyky niin rajavalvontaan, meripelastukseen, Suomen alueellisen koskemattomuuden valvontaan sekä turvaamiseen, massaevakuointeihin, ympäristövahinkojen torjuntaan, kansainvälisiin operaatioihin kuin myös erinäisten vaarallisten erityistilanteidenkin hoitoon. Alukset toimivat tukikohtina veneille, helikoptereille, pintapelastajille ja sukeltajille sekä tarvittaessa muille turvallisuusviranomaisille yhteisoperaatioissa, kuten viime syksyn ja talven tapahtumat Turvan osalta jo todistivat. Uusissa laivoissa tavoitellaan myös vähäpäästöisyyttä ja energiatehokkuutta. Monitoimialukset ovat käytännöllinen, toimiva ja kustannustehokas ratkaisu Suomelle.
VL2025 laivat perustuvat Turvaan ja hyviin kokemuksiin sen käytöstä. Tehtävät ja suorituskyvyt ovat samoja mutta joidenkin suorituskykyjen toteutustavassa ja teknisissä yksityiskohdissa on maltillisia eroja. Suurin eroavaisuus on koneisto- ja propulsiojärjestelmässä.
Uusien alusten päämitat ovat pituus 98 m, leveys 17,6 m ja syväys 5,1 m. Uppouma on käytännössä sama kuin Merivoimien korveteilla, noin 4 000 tonnia. Turvan pituus on 96 metriä.
Rajavartiolaitos panosti projektivaiheessa merkittävästi propulsiotehokkuuden optimointiin erityislaatuista operointiprofiilia ajatellen. Vartiolaiva viettää suuren osan ajasta matalalla osateholla, mutta tarpeen tullen huipputehoa vaaditaan paljon ja nopeasti. Tätä ajatellen laivoissa tulee olemaan neljä muuttuvakierroksisiin generaattoreihin kytkettyä Wärtsilä 6L34DF -pääkonetta (12 000 kW), mikä tarjoaa joustavan käyttömahdollisuuden. Voima siirretään tasavirta-sähköverkon (DC) ABB:n kahdelle Azipodille. ABB:n toimitukseen kuuluu paitsi Onboard DC Grid™ myös Power and Energy Management System (PEMS™). Turvassa ollut keskipotkuri on uusista aluksista jätetty pois. Lisäksi laivoissa on 4 MWh akusto ensisijaisesti satama- ja ankkurikäyttöä varten ja toissijaisesti varakoneena toimimiseksi, sekä hätägeneraattori. Partiointiajoa voidaan näin hoitaa käyttämällä vain yhtä konetta.
Uudet laivat ajetaan vanhemman sisarensa tavoin pääasiassa LNG:llä. DF-moottorit eivät helposti taivu metanolikonversioon, mutta vihreää siirtymää ajatellen Rajavartiolaitos pitää biometaania kiinnostavana polttoaineena tulevaisuudessa. Alusten elinkaaren on ajateltu ulottuvan pitkälle 2050-luvulle, jolloin merenkulun pitäisi jo olla nollapäästöistä.
Hankkeen alkuvaiheen kuvituksissa laivojen keulat olivat uusia ns. kirveskeuloja. Projektivaiheessa tutkittiin pystympää keulamuotoa, mutta telakka päätyi suunnitteluvaiheessa perinteisempään bulbikeulaan. Vesiviivapituutta on keularangan kulmalla kuitenkin kasvatettu Turvaan nähden, tavoitteena entistä parempi merikelpoisuus sekä alhaisempi kulkuvastus. Turvaan asennettiin ns. hybridipropulsio vastoin konseptivaiheen kahta azimuuttipotkuria, nyt tästä versiosta luovuttiin. Kahdella azipodilla uudet alukset olisivat sopivia myös apujäänmurtajiksi Merivoimien öljyntorjunta-alus Louhen tavoin.
Öljyntorjunta uusiksi
Itämeri on poikkeuksellisen haavoittuvainen ympäristöonnettomuuksille. Suomen saaristot ja rannikot ovat luontoarvoiltaan korvaamattomat. Mikäli mereen pääsee alusonnettomuuden seurauksena suuri määrä öljyä tai kemikaaleja, tuhot voivat olla peruuttamattomat. Ainoastaan nopealla merellisellä torjuntakyvyllä kyetään estämään rantojemme pilaantuminen. Uudet monitoimialukset on varustettu huippuluokan öljy- ja kemikaalitorjunnan järjestelmillä sekä suurella keräyskapasiteetilla.
Uusiin aluksiin tulee vastaava öljyntorjunnan suorituskyky kuin Turvassa, mutta erilaisena. Järjestelmä on Lamorin toimittama, eikä siihen sisälly Turvaan rakennettua ns. Kahman kanavaa. Keräämisen suorituskyky aallokossa saadaan aikaan laivan pituussuuntaisilla vaimennuskanavilla, jotka sijaitsevat aluksen kyljillä. Viiksipuomien lakaisuväli tulee Turvaa leveämmäksi. Perän talvikeräimiä ei aluksiin tule, niiden sijasta työn alla on hankinta nosturiin asennettavasta harjakeräimestä. Uusien laivojen öljynkeräys-tankkikapasiteetti on sama n. 1200 m³ kuin Turvassakin, joten jatkossa Rajavartiolaitokselle tulee kolmeen ulkovartioalukseen keruukapasiteettia yhteensä n. 3 600 m³.
Turvaa tilattaessa Suomen avomeriöljyntorjunnan strategiseksi tavoitteeksi oli asetettu 30 000 öljytonnin (yksi Aframax-aluksen lastitankki) kerääminen, johon katsottiin tarvittavan kolme valmiudessa pidettävää vähintään 1 000 m³ öljyn ja 200 m³ kemikaalien keruutankeilla varustettua torjunta-alusta. Syken yhdessä merivoimien kanssa toteuttama Louhi oli näistä ensimmäinen, Turva toinen ja jm Polariksesta rakennettiin kolmas. Huolimatta Syken kustantamasta täydestä varustuksesta Polariksen käytöstä ei ole enää valmiussopimusta ja tuskinpa öljyntorjuntavastuun sittemmin saanut Rajavartiolaitos on enää kiinnostuntakaan sellaista tekemään uusien Turva-luokan alusten valmistuttua.
Tehokasta alueellisen koskemattomuuden ja liikenteen valvontaa
Rajavartiolaitos on läsnä merellä kaikissa olosuhteissa vuoden jokaisena päivänä, ulkovartiolaivat 330 vuorokautta vuodessa. Rajavartiolaitos vastaa rajavalvonnasta, meripelastuksesta, ympäristövahinkojen torjunnasta sekä lukuisista muista tehtävistä. Rajavartiolaitos osallistuu alueellisen koskemattomuuden valvontaan ja turvaamiseen sekä sotilaalliseen maanpuolustukseen yhteistoiminnassa puolustusvoimien kanssa. Alusten valvonta- ja vaikuttamiskykyä rajojen valvonnassa sekä sen yhteydessä tehtävässä alueellisen koskemattomuuden valvonnassa ja turvaamisessa parannetaan. Laivoihin tulee israelilaisen ELTA Systems Ltd:n kehittämä valvontatutka. Yhteensopivuudesta puolutusvoimien kanssa huolehditaan järjestelmätasolla. Kehittyneet valvontajärjestelmät ja tiedonsiirtoratkaisut parantavat tilannekuvan ylläpitoa ja sen jakamista. Laivoihin hankitaan myös puolustusvoimien rahoittamia suorituskykyjä. Laivoihin tulee lisäksi lämpökamerat sekä lähialueiden havainnointia helpottavat sensorit. Turva on kuitenkin jatkossa edelleen sukelluskelloineen ja –robotteineen viranomaisten päätyökalu sukellustehtävissä ja vedenalaisissa operaatioissa.
Turvassa on käytössä remote weapon station (RWS), jossa on omat sensorit ja asejärjestelmät. Uusissa laivoissa puhutaan kuitenkin melko pienikaliiberisista aseista: noin 30 mm asti. Aseistuksen lisäksi uusien laivojen omaan puolustukseen on panostettu. Turvassa on hyvä ballistinen suoja ja se tullaan ottamaan näissäkin laivoissa huomioon.
Meripelastajia
Rajavartiolaitoksen yksi päätehtävä on etsintä ja meripelastus. Vaurioituneita aluksia täytyy pystyä hätähinaamaan turvaan kaikissa kokoluokissa huviveneestä ruotsinlaivaan. Konetehoa riittää yli 100 tonnin paaluvetoon ja aluksiin tulee tarvittavat järjestelmät hinaamaan kaikkia Itämeren alueella liikkuvia aluksia, myös isompia tankkereita ja risteilyaluksia.
Joskus merellä täytyy kyetä evakuoimaan ihmisiä pelastusaluksen kyytiin. Lähes satametrisellä aluksella on kuitenkin hankala ajaa turvallisesti apua tarvitsevien välittömään läheisyyteen, joten laivoissa tulee olemaan, vanhojen laivojen tapaan, myös lukuisia pienempiä fast rescue -veneitä sekä laskeutumis- ja tankkauskenttä helikopterille. Turvaan on merkitty sisätiloihin pelastettavien kapasiteetiksi 400 henkeä ja tätä kerrotaan testatun Upinniemessä varusmiehillä. Uusiin laivoihin tulee samat mahdollisuudet.
Turvan mukana hankittiin nopea partiovene, joka sittemmin tuhoutui karilleajossa. Rajavartiolaitoksen mukaan Turvan veneen korvaaminen on työn alla, toistaiseksi alus operoi avo-RIB:eillä. Tavoitteena on uponnutta venettä kehittyneempi venekonsepti. Samanlaiset partioveneet tullaan hankkimaan omana toimituksena myös uusiin laivoihin. Lisäksi uusille laivoille tulee omana toimituksena hidaskulkuinen työvene sekä avo-RIB. Veneiden sijoituspaikat aluksilla muuttuvat.
Onneton vesillelasku
Ensimmäinen VL2025 runko oli ajoitettu siirrettäväksi Uuteenkaupunkiin jo viime vuoden puolella. Veteen se laskettiin Gdanskissa helmikuun alussa, mutta ponttoonisiirrossa tapahtui haveri ja alus pyllähtikin veteen kyljittäin. Runko on nyt hinattu RMC:n telakalle Raumalle tarkastukseen ja korjauksiin, joiden arvioidaan kestävän alkukesään. Varsinaiset varustelutyöt Uudessakaupungissa päästään aloittamaan runsaat puoli vuotta myöhässä, mikä tullee lykkäämään aluksen käyttöönoton ensi vuoden puolelle. Toisen rungon rakentaminen alkoi Gdanskissa joulukuussa ja se saataneen Suomeen tulevassa vuodenvaihteessa. Sopimuksen mukaan toisen aluksen luovutuksen on määrä tapahtua vuoden 2026 loppuun mennessä.
Kaikki kolme ulkovartioalusta tulevat tukeutumaan Rajavartiolaitoksen uuteen tukikohtaan Lappohjan satamassa Hankonimellä.
Teksti: Mikko Niini
