Samalla kun muun maailman öljyala on tuskin ehtinyt toipua pitkään jatkuneesta lamasta, Norjan arktikalla etsitään kuumeisesti uusia öljy- ja kaasukenttiä. Norjan Barentsin meren sektorilla vallitsee todellinen energia-alan bonanza.
Alueen offshore-toimijat kuten Lundin Petroleum AB ja OMV AG aikovat tänä vuonna porata Barentsin alueella ainakin 15 tutkimusreikää. Tätä varten yritykset ovat aikarahdanneet Statoilin valtavan porausalustan Songa Enablerin.
Vaikka myös Yhdysvalloissa öljynetsintää tehostetaan presidentti Donald Trumpin innostamana, ovat lähtökohdat Norjassa aivan toiset.
Ensinnäkin Golf-virta pitää Norjan alueet Barentsilla sulana läpi vuoden, kun Alaskassa ja Grönlannissa öljynetsijät joutuvat ponnistelemaan jäiden keskellä. Eipä ihme, että Royal Dutch Shellin kaltaiset isot öljyfirmat ovat lähteneet amerikkalaiselta ja kanadalaiselta arktikalta jo vuonna 2014, Bloomberg kirjoittaa.
Lisäksi vedet Norjan arktikalla ovat suhteellisen matalat, mikä pitää porausten kustannukset aisoissa. Toisaalta mahdolliset voitot ovat valtavat; Songa Enablerin neljäs koereikä sijaitsee Korpfjellin alueella, jota pidetään Norjan lupaavimpana kenttänä 1990-luvun jälkeisinä vuosina.
Valtion omistaman Statoilin etsintöjen johtajan Tim Dodsonin mielestä Korpfjell on kaikkein lupaavin, mutta myös riskipitoisin kenttä, joka tunnetaan Norjan mannerjalustalla.
”Sen tutkiminen on ensiarvoisen tärkeää meille, ja itse asiassa koko maalle”, Dodson sanoo.
Norjan raakaöljyn tuotanto on nykyään pudonnut puoleen vuoden 2000 tasosta, mikä vain lisää Barentsin meren varantojen merkitystä Pohjanmereen nähtynä.
Norjalaiset katselevat ahnaasti Barentsille
Viranomaistaho Norwegian Petroleum Directorate laskeskelee, että 65 prosenttia maan öljy- ja kaasuvarannoista sijaitsee pohjoisella Barentsin alueella. Volyymeissa tämä vastaa 17 miljardia barrelia öljyä ja kaasua, Bloomberg kirjoittaa.
Kaikki tämä merkitsee sitä, että katseet ovat kääntyneet maailman pohjoisimpaan kaupunkiin Hammerfestiin, josta on kehittymässä Norjan energia-alan uusi keskus. Hammerfestilaiset huomauttavatkin, että Norjan Pohjanmeren rannikolta on kadonnut kymmeniä tuhansia työpaikkoja energia-alan taantuman myötä.
Se, siirtyvätkö menetetyt työpaikat Pohjois-Norjaan, onkin sitten jo toinen juttu. Vaikeaa on ollut myös Hammerfestissä, jossa sikäläinen offshore-huoltoyhtiö Polarbase AS on välillä joutunut turvautumaan lohenkasvatuksen kaltaisiin sivuelinkeinoihin ihan vain hengissä selvitäkseen.
Polarbasea ravisteli eritoten öljynporausten keskeyttäminen kuuden vuoden ajaksi 1990-luvulla. Tutkimusporausten alettua uudelleen yhtiö on jälleen täynnä virtaa.
– Nykyään keskitymme vain öljyyn ja kaasuun, Polarbasen johtaja Ketil Holmgren sanoo.
Vuoden 2010 jälkeen Statoil, Lundin ja OMV ovat löytäneet Barentsilta yli kolmen miljardin tynnyrin verran öljyvaroja, ja viime vuonna italialainen Eni SpA aloitti öljyntuotannon Hammerfestin lähellä sijaitsevalla Goliatin kentällä.
Statoil puolestaan aikoo viimein päättää investoinneista Johan Castberg -kentälle tänä vuonna.
Statoilin Tim Dodsonin Korpfjellin kenttä lupaa hyvää, mutta suurilla riskeillä. Hän näkee todenäköisyyden öljylöydöille vain yhden suhteeksi kuuteen. Vastineeksi mahdollisuudet ovat huimaavat; jos öljyä löytyy, sitä on miljardien barreleiden verran.
Dodson huomauttaa, että Statoililla on muitakin mahdollisuuksia kentillä, joissa löytöjen todennäköisyydet ovat Korpfjellia paremmat.
Ympäristöväki seuraa tilanteita tarkasti
Arktisesta energiaoptimismista huolimatta Norjassa riittää myös pohjoisten öljynporausten vastustajia.
Greenpeacen ja WWF:n kaltaiset ympäristöjärjestöt huomauttavat, että Pohjois-Norjan öljynporaajat menevät liian lähelle kiintojään reunaa. Vuoto näillä alueilla olisi ympäristön kannalta katastrofaalinen, järjestöt sanovat.
Ja on niitäkin, jotka vaativat fossiilisten polttoaineiden käytön yksiselitteistä vähentämistä nykyisissä ilmaston lämpenemisen oloissa.
Toisaalta Norjan valtio on jumittunut öljynetsijöiden kyytiin, koska valtio on vuosien ajan tarjonnut verovähennyksiä etsijöiden kuluista. Jos etsijät löisivät hanskat tiskiin, menettäisi valtio miljardien kruunujen verotulot.
Norjan energiaministeri Terje Soviknes ei vaikuta asiasta huolestuneelta.
– Pääsemme omillemme, jos raakaöljyn hinta ylittää 35 dollaria tynnyriltä, ministeri kuittasi Statoilin Castberg -hankkeen tiedotustilaisuudessa.
Pohjoinen kalleus on osa myyttiä
Sitä paitsi Dodson huomauttaa siitä, ettei kaikki tuotanto pohjoisessa ole alkuunkaan niin kallista kuin luullaan.
– Statoilin pohjoisten porauskenttien arvo on yhtiön salkussa 25 miljoonaa dollaria kappaleelta eli ne ovat halvimpien joukossa yhtiön kaikista kentistä. Pohjoisen energiatuotannon kalleus on usein pelkkä myytti, hän sanoo.
Tämä on tietenkin hyvä uutinen Hammerfestin kaltaisille energiahubeille, jonne Statoil on 15 vuodessa tuonut noin 1 200 työpaikkaa. Eräs suurin työllistäjä on Snöhvitin kaasukentän lng-laitos.
https://www.bloomberg.com/news/features/2017-05-03/where-the-arctic-oil-industry-is-booming
