Kulunut jäänmurtokausi alkoi poikkeuksellisen aikaisin, kun polaarialueelta tuli kylmää ilmaa Itämeren alueelle, ja Zeus of Finland lähti jo 20. marraskuuta 2025 ensimmäisenä murtajana Perämerelle varmistamaan liikennettä.
Viimeisinä murtajina Perämereltä palasivat Otso Helsinkiin ja Zeus of Finland Turkuun 6. toukokuuta 2026.
Jäänmurtokauden kokonaispituudeksi muodostui 168 vuorokautta.
Avustusrajoitukset ulottuivat Hankoon asti
Ensimmäiset avustusrajoitukset tulivat Perämerellä voimaan 24. marraskuuta 2025, ja ne olivat voimassa yhteensä 162 vuorokautta.
Poikkeuksellista oli, että helmikuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin kaikkiin Suomen talvisatamiin Ahvenanmaata ja Hankoa myöten oli voimassa vähintään I 2000 dwt:n avustusrajoitus. Jääluokan I aluksilta vaaditaan enemmän konetehoa ja rungon lujuutta kuin jääluokan II aluksilta, jotka normaalisti riittävät Etelä-Suomen satamaliikenteeseen.
Kovat tuulet vaikeuttivat liikennettä
Talven laajin jääpeite saavutettiin 20. helmikuuta 2026, jolloin jäätä oli yhteensä 181 000 neliökilometrin alueella.
Väyläviraston mukaan jääpeitteen laajuus ei kuitenkaan yksin kuvaa olosuhteiden vaikeutta merenkululle. Usein leudon talven kovat tuulet aiheuttavat suurempia haasteita kuin laajan jääpeitteen talvet, joiden aikana esiintyy pitkiä pakkasjaksoja.
Jään kehitys oli alkutalvesta aina maaliskuun puoleen väliin saakka hidasta mutta tasaista, pitkään jatkuneiden tuulettomien pakkasjaksojen ansiosta kaikilla merialueilla. Jäätilanne pysyi pitkään vakaana ja aluksia voitiin avustaa saattueissa.
Tilanne muuttui maaliskuun puolivälin jälkeen, kun etelän ja lounaan väliset voimakkaat tuulet hajottivat jääkenttiä nopeasti. Perämeren jääpeite lähes puolittui muutamassa vuorokaudessa, ja jääkentässä vallitsi voimakas puristus useiden viikkojen ajan.
Tämän seurauksena kauppa-aluksia jouduttiin avustamaan satamiin yksi kerrallaan, ja jäänmurtoavustuksia keskeytettiin ajoittain turvallisuussyistä.
Samaan aikaan Saaristomerellä, Selkämerellä ja eteläisellä Perämerellä tilanne helpottui ja näille alueille aiemmin siirtynyttä kapasiteettia voitiin siirtää taas pohjoisemmaksi.
”Kulunut talvi oli poikkeuksellinen varhaisen alun ja Suomenlahden laajan jääpeitteen vuoksi. Edellisen kerran Suomenlahdella jäätä oli näin paljon jäänmurtokaudella 2017–18”, sanoo Väyläviraston merenkulun asiantuntija Tuomas Taivi, Väyläviraston tiedotteessa.
Kaikki kymmenen murtajaa käytössä
Kauden aikana jäänmurtotehtävissä oli käytössä kaikki kymmenen Väyläviraston kanssa sopimussuhteessa olevaa Alfons Håkansin ja Arctian omistamaa alusta.
Kalustoa tarvittiin Perämeren lisäksi Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Selkämerellä. Väyläviraston mukaan uusien sopimusten ansiosta murtajakalustoa on voitu käyttää aiempaa joustavammin ja kustannustehokkaammin.
”Aloitimme lähettämällä ensimmäisenä murtajana liikkeelle pienimmän aluksen, joka oli myös viimeinen palaava murtaja. Suuria murtajia operoitiin siellä missä niitä tarvittiin”, sanoo Väyläviraston yksikönpäällikkö Helena Orädd.
Hänen mukaansa yhteistyö Ruotsin kanssa parantaa kustannustehokkuutta erityisesti Merenkurkussa ja Perämerellä.
Yli 1 500 avustusta talven aikana
Alustavien tietojen mukaan aluksia avustettiin kauden aikana yhteensä 1 583 kertaa, joista hinauksia oli 80. Operointipäiviä murtajille kertyi yhteensä 868.
Avustusrajoitusten alaisiin satamiin tehtiin noin 8 300 aluskäyntiä. Murtajat kulkivat kauden aikana yhteensä noin 66 500 merimailia eli noin 123 000 kilometriä.
Avustusrajoitukset olivat voimassa merialueilla 24. marraskuuta 2025 – 4. toukokuuta 2026.
Alustavan arvion mukaan alusten keskimääräinen odotusaika oli 3,7 tuntia, ja lähes 96 prosenttia aluksista pääsi avustusrajoitusten alaisiin satamiin ilman odotusta.
