Ranskan ympäristö ja energiavirasto ADEME on hyväksynyt rahoitettavaksi kaksi uutta merituulivoimalaitosta syksyn 2015 hakemusten pohjalta. Toinen kahdesta valitusta hankkeesta on EDF Energies Nouvelles yhtiön 24 MW pilottihanke Faramanin alueella Välimerellä.
Projekti perustuu kolmeen Siemensin uuteen 8MW turbiiniin kelluvalla alustalla, jonka rakentavat SBM and IPFEN.
Toisen voittaneen konsortion muodostavat Engie, EDP Renewables, Caisse des Dépôts and Eiffage myöskin 24MW pilottihankkeessa Leucaten edustalla Välimerellä.
Tässä hankkeessa on neljä GE:n 6MW GE turbiinia integroidulla puoliupostyyppisellä tasanteella Eiffage Métalin ehdotuksen pohjalta. Yhtiö toteuttaa ja asentaa kelluvat laitokset Principle Powerin WindFloat-konseptin mukaisina.
Ranskan hallitus on tähän mennessä hyväksynyt neljä kelluvaa tuulivoimalaprojektia. Heinäkuussa 2016 ADEME antoi vihreää valoa kahdelle 24MW hankkeelle, joista toista johtaa Quadrant Group Gruissanin alueella Välimerellä ja toinen on Eolfin ja CGN:n hanke Groixin edustalla Bretagnessa.
Ranskan hallitus on myös pyytänyt rannikon maakuntien hankekoordinaattoreilta ehdotukset tulevien kaupallisten merituuli- ja vuorovesivoimalapuistojen paikoiksi.
Ségolène Royal, Ranskan ekologian, kestävän kehityksen ja energian ministeri on myös tehnyt esityksen lakiluonnokseksi sinisen talouden puitteista, joilla merityuulivoiman rakentamisen kehitystoimia voidaan yksinkertaistaa.
Suomi vasta valmistelee puitelakeja merialuesuunnitteluun – maakuntaliitoille ehdotetaan keskeistä roolia
Suomessa merituulen merkitystä mamme risteilijöihin keskittyneelle meriteollisuudelle ei ole vielä ymmärretty lainkaan. Suomen Hyötytuuli Oy, joka parhaillaan rakentaa yhdessä Siemensin ja Technip Offshore Finland Oy:n kanssa ensimmäistä merituulen pilottihanketta Porin Tahkoluotoon, kertoo kuluttaneensa kolme vuotta pelkästään luvitukseen. Nyt viranomaiset ovat vähitellen heräämässä, kun EU edellyttää sen direktiivien voimaansaattamista ja hallitus onkin hiljan antanut eduskunnalle esityksen uudeksi lainsäädännöksi merialuesuunnittelusta.
Meriliikenne ja meren muut käyttömuodot, kuten energian tuotanto ja erilaisten putkien ja johtojen sijoittaminen ovat lisääntyneet ja käytöstä johtuvat ympäristöpaineet ovat hallituksen mukaan kasvaneet. Merialueen käytön lisääntyminen ja sinisen kasvun edistäminen edellyttävät kuitenkin käyttömuotojen yhteensovittamista ja niiden välisten ristiriitojen ratkaisemista sekä suunnitelmallista varautumista tuleviin tarpeisiin. Nyt Suomen merialueita koskeva tieto on pirstaleisesti eri viranomaisten hallussa ja merialuetta koskevan tiedon määrä, laatu ja saatavuus vaihtelevat, mikä vaikeuttaa tiedon tehokasta hyödyntämistä merialueen suunnittelussa.
Hallituksen esityksen tavoitteena onkin järjestää merialuesuunnittelu ja merialuesuunnitelmien laatiminen resurssitehokkaasti siten, että merialuesuunnitelmilla luodaan lisäarvoa ja edellytyksiä Suomen merialueiden pitkäjänteiseen ja kestävään kehittämiseen.
Tavoitteena on varautua merialueen pitkän aikavälin käyttötarpeisiin tarkastelemalla eri toimintoja kokonaisvaltaisesti laajalla merialueella ja yleispiirteisellä tasolla siten, että pyritään sovittamaan yhteen eri toimintojen tarpeet ja ratkaisemaan mahdolliset ristiriidat.
Suunnitelmien tavoitteena on löytää synergiaetuja eri alojen kesken, lisätä tietoa suunnitteluprosessin myötä ja edistää sinistä kasvua. Lakiesityksen tavoitteena on järjestää merialuesuunnitelmien laatiminen siten, että eri viranomaisten yhteistyöllä sekä sidosryhmien ja muiden asianosaisten osallistumisella suunnitelmien valmisteluun saadaan vaikuttavuutta ja eri tahot sitoutumaan suunnitelmiin.
EU:n merialuesuunnitteludirektiivi antaa laajat mahdollisuudet sen kansalliseen täytäntöönpanoon. Täytäntöönpanon vaihtoehtoina on valmistelussa tarkasteltu valmistelusta ja ohjauksesta huolehtivia viranomaisia, suunnittelumuotoa, suunnitelman oikeusvaikutteisuutta ja suunniteltavan alueen laajuutta sekä suunnitelmien lukumääriä.
Hallitus toteaa, että suunnitelman valmistelusta huolehtivina viranomaisina voisivat olla ympäristöministeriö, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset tai maakuntien liitot. Se myös toteaa että valtion keskus- ja aluehallinnolla ei ole nykyisin alueidenkäytön suunnittelutehtäviä ja henkilöstövoimavaroja. Maakuntien liitoilla on tehtävän hoidon kannalta vahva suunnitteluprosessin ja tiedonhallinnan osaaminen. Suunnittelun yleisestä ohjauksesta huolehtivina viranomaisina voisivat olla ympäristöministeriö tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset. Molemmilla näillä viranomaisilla on nykyisin alueidenkäytön suunnitteluun liittyviä tehtäviä. Suunnittelumuotoina voisivat olla maakuntakaavoitus tai erillinen merialuesuunnittelu.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että direktiivi pantaisiin täytäntöön laatimalla Suomen aluevesille ja talousvyöhykkeelle laaja-alaiset ja yleispiirteiset merialuesuunnitelmat. Merialuesuunnitelmat olisivat alueidenkäytön suunnittelujärjestelmästä erillisiä suunnitelmia.
Merialuesuunnitelmissa tarkasteltaisiin eri alojen, erityisesti energia-alan, meriliikenteen, kalastuksen ja vesiviljelyn, matkailun, virkistyskäytön sekä ympäristön säilyttämisen, suojelun ja parantamisen tarpeita. Suunnitelmia laadittaessa kiinnitettäisiin huomiota merialueen paikallisiin ominaispiirteisiin sekä maan ja meren vuorovaikutukseen. Merialuesuunnitelmilla ei olisi kuitenkaan olisi oikeusvaikutuksia eikä niillä olisi sitovaa vaikutusta muun lainsäädännön mukaisiin lupa- tai muihin menettelyihin. Suunnitelmien vaikuttavuus perustuisi pitkälti eri viranomaisten ja myös muiden tahojen keskinäiseen yhteistyöhön ja mahdolliseen sitoutumiseen ottaa suunnitelmat huomioon omassa toiminnassaan.
Suunnitelmien lisäarvo perustuisi merialueen tarkasteluun laaja-alaisena kokonaisuutena sekä eri sektoreiden tarpeiden ja intressien tunnistamiseen ja yhteensovittamiseen. Intressien yhteensovittamisella voitaisiin saavuttaa synergiaetuja sekä lisätä yhteisymmärrystä ja tietoa.
Esityksessä ehdotetaan, että direktiivi pantaisiin täytäntöön muuttamalla maankäyttö- ja rakennuslakia siten, että merialuesuunnittelua koskevat tehtävät lisätään maakuntien liittojen ja ympäristöministeriön tehtäviin sekä merialuesuunnittelua koskevat säännökset lisätään lakiin omana lukunaan. Suunnitelmien laatimisesta vastaisivat ne maakuntien liitot, joiden alueisiin kuuluu aluevesiä. Liitot laatisivat suunnitelmat yhteistyössä toistensa kanssa ja sovittaisivat ne yhteen keskenään sekä lisäksi Ahvenanmaan merialuesuunnitelmien kanssa. Lakiin lisättäisiin myös tarpeelliset säännökset merialuesuunnitelmien laatimiseen liittyvistä yhteistyö-, osallistumis- ja lausuntomenettelyistä sekä tiedottamisesta. Esityksessä ehdotetaan myös lakia Suomen talousvyöhykkeestä muutettavaksi siten, että maankäyttö- ja rakennuslain merialuesuunnittelua koskevia säännöksiä sovellettaisiin talousvyöhykkeellä. Esitys sisältää säännöksen valtioneuvoston asetuksenantovaltuudesta. Asetuksella annettaisiin tarkemmat säännökset merialuesuunnitelman esitystavasta sekä merialuesuunnitelmien lukumääristä, suunnittelualueista ja määräajoista.
Merialuesuunnittelu on maakuntien liitoille uusi tehtävä. Liitoilla on jo olemassa oleva suunnitteluorganisaatio ja henkilöstö. Tehtävän ei arvioida vaativan lisää henkilöstöä, koska vähintään kymmenen vuoden välein uusittavan prosessin ajoituksessa on väljyyttä sovittaa merialuesuunnitelmien laatiminen muihin tehtäviin. Liitot suunnittelevat nykyisinkin aluevesiä osana muuta maakunnan suunnittelua. Liitoille aiheutuu kuitenkin jonkin verran kustannuksia suunnittelusta ja suunnittelussa käytettävän tiedon käsittelystä. Valmisteilla olevalla Euroopan meri- ja kalatalousrahaston meripolitiikan varojen käyttösuunnitelmalla halloitus tulee suuntaamaan vuosina 2016–2020 yhteensä 10,6 miljoonaa euroa kuuteen teemaan, joista yhden on suunniteltu olevan merialuesuunnittelu. Lisäksi yhtenä teemana on meritieto, josta rahoitettava meritietoportaali palvelisi myös merialuesuunnittelun tarpeita.
Lisätietoja: HE 62/2016 vp
