24.10.2017

Suurimmat porauslautat suuntaavat vihdoin naulatehtaalle

Offshore-yhtiö Transocean on viimein nostanut kädet ilmaan antautumisen merkiksi. Samalla yhtiö luopuu Karibian kiirastulestaan eli kuviosta, jossa jättilautta Pathfinderin seisottaminen toimettomana maksoi noin 15 000 dollaria joka päivä.

Maailman suurimman offshore -yrityksen askelmerkit ovat selvä signaali vallankin syvänmeren porausten alennustilasta. Pathfinder -lautan ohella yritys romuttaa viisi muuta porauslauttaansa ja tekee kirjanpitoonsa 1,4 miljardin dollarin alaskirjaukset.

Offshore-yhtiö Transocean on viimein nostanut kädet ilmaan antautumisen merkiksi. Samalla yhtiö luopuu Karibian kiirastulestaan eli kuviosta, jossa jättilautta Pathfinderin seisottaminen toimettomana maksoi noin 15 000 dollaria joka päivä.
Maailman suurimman offshore -yrityksen askelmerkit ovat selvä signaali vallankin syvänmeren porausten alennustilasta. Pathfinder -lautan ohella yritys romuttaa viisi muuta porauslauttaansa ja tekee kirjanpitoonsa 1,4 miljardin dollarin alaskirjaukset.
Transoceania tuskin lohduttaa se, että kilpailijat istuvat samassa veneessä – tai paremminkin samanlaisilla porauslautoilla. Vuoden kolmannella neljänneksellä romutettiin enemmän offshore -kalustoa kuin milloinkaan ennen 90 vuorokauden aikana, Heikkinen Eenergy Advisorsin analyytikko David Smith huomauttaa.
Tilanne on siis huono, eivätkä analyytikot ennusta raakaöljyn barrelihinnoille kovin paljon korkeampia lukuja kuin 60 dollaria ensi vuonnakaan. Nykyään hinta on pyörinyt 50 dollarin molemmin puoli.
Newyorkilaisen FBR Capital Marketsin analyytikkko Thomas Curran arvelee, että syvänmeren öljynporauksella on nykyään paljon pienempi siivu mailman energiapaletissa kuin vielä vain kolme vuotta sitten.
Ilman aggressiivista markkinaosuuttaan Transoceanille olisi voinut käydä huonomminkin. Isoja porauslauttoja om pidetty koipalloissa kahdella tapaa, joita offshore -ala kutsuu kylmäksi tai lämpimäksi pinoamiseksi (cold stacking, warm stacking).
Raakaöljyn hintojen romahdettua vuonna 2014 Transocean ei lähettänyt edes aikarahtaussopimusten takia kaikkia lauttojaan avomerelle koneet puksuttaen ja täysi miehistö päällä. Tällaisen lämpimän pinoamisen tai varastoinnin kulut kun nousevat helposti 40 000 dollariin päivässä.
Sen sijaan Transocean on pudottanut yhdeksän hi-tech porauslaivan ankkurit 12 merimailin päähän Trinidadin ja Tobagon rannikosta ja säästänyt tällä lekuttamisella arviolta 90 miljoonaa dollaria.
Uuden polven lautat toivat uudet offshore-menetelmät
Tällaista kylmäpinousta tai -varastointia ei edes ollut kokeiltu ennen kuin offshore -firmat alkoivat tilata uusia tietokoneohjattuja porausjättejä. Näiden mammuttien tornit kohoavat lähes 80 metriä merenpinnasta ja kykenevät poraamaan useamman kilometrin syvyyksistä.
Muutama vuosi sitten näistä jättiläisistä kilpailtiin verisesti. Ainoa epävarmuustekijä oli se, pystytäänkö tämmöiset uudet lautat sulkemaan tarpeeksi tiiviisti ja kyetäänkö ne avaamaan järkevillä kustannuksilla konjunktuurien parantuessa.
Kilpaileva Ensco Plc toi oman DS-4 -porauslaivansa kylmävarastosta takaisin tuotantoon, mutta tämä alus ei ollut kylmissä koipalloissa yhtä kauan kuin Transoceanin kalusto.
Transocean saa tuskin koskaan vertailukelpoisia faktoja eri koipallovaihtoehtojen kannattavuudesta ja tuotantoon palauttamisen kustannuksista, Bloomberg kirjoittaa. Pathfinderin lisäksi Transocean romuttaa aluksen serkun, GSF Jack Ryanin ja Sveitsin Vernierissä kotipaikkaansa pitävä yhtiö ei halua kommentoida koipalloasioista enempää.
Credit Suissen analyytikko Greg Lewis sanoo, että kaluston kylmävarastointi on ollut tuskaisa prosessi Transoceanilla ja muille tämän polun valitsijoille.
– Pathfinderin kylmä koipallottaminen aiheutti viiden miljoonan dollarin kusta

 

For Transocean and the others that went the cold-stacking route, “this has been a very painful process,” said Greg Lewis, an analyst at Credit Suisse in New York. He doesn’t disagree with the company’s decision. Cold-stacking Pathfinder was only a $5 million-a-year expense, and with that “you’re basically paying for a call option on a recovery in the market.”

Older Rigs

At the moment, seven other Transocean offshore rigs continue to bob in the Caribbean. Most if not all of them may never drill again, according to analysts at Heikkinen and Sanford C. Bernstein & Co. The older the rig, and the longer it’s parked, the more likely it will get passed up by customers for more capable competitors.

The offshore-drilling business enjoyed the highest of highs when oil topped $100 a barrel a few years ago. Companies including BP Plc and Anadarko Petroleum Corp. could lease out an advanced ship for more than $600,000 a day. An army of boats and helicopters took workers and supplies out to these rigs, where meals often included steak and shrimp, and carved ice sculptures adorned lunch rooms.

Now it’s one of the most beaten-up sectors. Exploration and production companies are focusing on lower-cost shale-oil drilling on land, in places such as Texas and New Mexico. There’s a glut of offshore equipment. Only about half the global supply of deepwater rigs is working today; back in 2013 almost every single one was running at full speed. The latest projections call for a modest offshore recovery around 2019, or maybe 2020, according to Wells Fargo Securities LLC.

In the meantime, what to do with these crazy-expensive rigs ordered years ago?

“It’s very hard to ignore the sunk cost, but you have to,” said Chris Beckett, the former chief executive officer ofPacific Drilling SA, which kept the engines on a pair of drillships running for a couple of years off the coast of Aruba, waiting for contracts that so far haven’t come. “Compared to the cost of having to buy or build a new one, the option cost of keeping it in a condition that you can reactivate it for a sensible price is relatively inexpensive.”

That’s what Curran of FBR Capital Markets expects will happen: Once oil prices rise and explorers get back to some bit of offshore work, it will be just enough to keep hope alive. The problem, Curran said, is this will leave an overhang, keeping rig rents from rising.

Transocean announced late on Tuesday a new two-year contract for one of its most sophisticated working drillships. James West, an analyst at Evercore ISI, called the estimated dayrate of $145,000 disappointing in a note to investors. Shares fell 4 percent to $10.36 at 12:32 p.m. in New York.

“The normal reaction will be to cling dearly to whatever you have and kick off a new game of chicken when it comes to retirements,” he said. “Ideally, you want to emerge when the music starts to play again as the offshore driller who sacrificed the least. That’s the game they’re all trying to play.”

https://www.bloomberg.com/news/articles/2017-10-18/oil-s-biggest-rigs-get-sent-to-junkyard-as-daily-losses-mount

Jaa artikkeli