Kokkistuertti Anne-Marie Takalo toimii ammatikseen Godby Shippingin Mimer-aluksella, jonka ranskalainen CMA CGM- varustamo on aikarahdannut Karibialle. Alus kuljettaa kappaletavaraa kymmenkuntaan alueen satamaan.
Kolmentoista hengen miehistöllä toimivat kuuden viikon vuorot normaalisti, kunnes yleismaailmallinen pandemia iski. Kun Takalo meni takaisin työmaalleen helmikuun 12. päivänä vuonna 2020, alkoi ajanjakso, jolloin kaikki muuttui. Kului tupla-aika eli kaksitoista viikkoa ennen kuin vaihtomiehistö saatiin laivalle.
Tänä aikana ei maihin saanut mennä. Sen estivät koronamääräykset ja paikoin ulkonaliikkumiskielto. Vaihtomiehistökin olisi joutunut kahden viikon karanteeniin.
– Siihen auttoi se, että jostakin löytyi Donald Trumpin ja ilmeisesti Puerto Ricon paikallishallinnon allekirjoittama paperi, jossa todetaan, että poikkeusoloissakin on laivamiehistö päästävä vaihtamaan. Se liitettiin mukaan muihin papereihin ja sitä myös tarvittiin, muistelee Takalo.

Työtä sekä turvallisuutta
Karibialle juuttunutta miehistöä rasitti ennen kaikkea epätietoisuus. Kukaan ei tietänyt milloin alukselta päästään pois ja edelleen kotiin Suomeen. Päivät eivät juuri eronneet toisistaan, mutta yhteydet toimivat. Kotimaan tilannetta seurattiin tarkasti.
– Olen sanonut, että itse ajauduin jonkinlaiseen zen-tilaan. Koska ei juuri mihinkään voinut vaikuttaa eikä muutosta saanut aikaan, oli vain annettava olla ja ajateltava että asiat menevät kuten menevät. Se tietoisuus jopa hieman rauhoitti.
Takalo muistelee, että ensi järkytyksen jälkeen alettiin porukalla löytää tilanteesta myös muita kuin huonoja puolia.
– Todettiin, ettei oikein missään muuallakaan saanut tehdä, mitä itse haluaa eikä mennä minne haluaa. Ei edes kotimaassa. Meillä oli sentään kaikilla työtä eikä pienellä porukalla ilman ulkopuolisia kontakteja ollut edes koronan uhkaa.

He söivät mitä saivat
Koronajumiin ajoittuivat pääsiäinen ja vappu. Niitä juhlittiin soveltuvin osin.
– Olin ottanut mukaan tarvikkeita, että saatiin pääsiäisenä mämmiä ja vapuksi tehtiin simaa ja munkkeja. Pitäähän niitä nyt olla, vaikka miten oltaisi Karibialla, Takalo hymyilee.
Alus oli varustautunut hyvin. Matkalla ruokavarastoja täydennettiin kerran viikossa Puerto Ricon pääkaupungissa San Juanissa sijaitsevassa pikatukussa siihen asti kun maihin päästiin.
– Sitten siirryimme asiakkaiksi Guadaloupella sijaitsevalle shipchandlerille. Sipsulta voi tilata ruokaa sähköpostilla kahdeksi viikoksi. Tavarapakkaukset vain olivat meille turhan suuria. Jos tilasi banaaneita, niitä tuli 13 hengelle vähintään 18 kiloa. Niistä piti vääntää monta eri ruokaa.
Takalo sanoo, että ruoka ei missään vaiheessa loppunut, mutta muutamat ruokatarvikkeet kyllä. Ei voitu tehdä hernekeittoa, jota merimiehet aikanaan käyttivät muistiapuna viikkoja laskiessaan.
– Kermaviiliä piti tehdä maidosta ja etikasta ja puuron keitto myslistä tuli tutuksi.
Esimerkiksi lihaleikkeleitä, porsaan lihaa, jauhelihaa ja joitain kasviksia ei saanut. Piti improvisoida muuta tilalle. Perunan korvasivat ajoittain plataanit, ruoka- eli paistobanaanit.
Kananmunia Guadaloupen sipsulta ei löytynyt lainkaan.
– Samaan aikaa loppuivat monelta parranajovälineet. Värväsimme vakitaksimme auttamaan. Hän löysi jostain partakoneen teriä ja isolta saarelta yhteensä 140 kananmunaa. Olimme vähästäkin onnellisia.

Toinenkin teos tulossa
Takalon isä oli töissä telakalla ja läheinen tuttu seilasi maailman merillä, mitä nyt välillä kävi umpiruskettuneena kotimaassa.
– Niinpä kokkiopintojen jälkeen ei ollut mitään kynnystä lähteä merille, päinvastoin olin heti halukas, kun töitä oli tarjolla.
Kokkistuertti itse on kirjoittanut omasta alastaan kirjan nimeltään Laivakorpuista lehtipihviin. Toinenkin teos on tekeillä ja siinä puhutaan myös Karibialle juuttumisesta.
Takalo on toiminut pariin otteeseen oman alansa opettajana, mutta pitää enemmän laivatyöstä, jossa saa ja usein täytyy tehdä poikkeavia ratkaisuja, mutta jossa on myös oma vapautensa.
Teksti: Vesa Veikkola
Kuvat: Anne-Marie Takalon arkisto
