Tämä ei ole mahdotonta, mutta keskustelusta unohtuu usein eräs tärkeä näkökulma: myös Venäjä tarvitsee Itämerta omiin kuljetuksiinsa. Silti varautuminen on viisasta, naapurimme osaa olla arvaamaton.
Satamiin ja merenkulkuun liittyvät asiat ovat helposti etäisiä, jos esim. töiden kautta ei ole kunnollista linkkiä alalle. Satamiin ei ole entiseen tapaan päässyt edes ongelle tai uimaan sen jälkeen, kun ISPS-säännöt sulkivat satama-alueet vuonna 2004. Merenkulun käytäntöihin ja lainsäädäntöön liittyy jopa monisatavuotisia perinteitä, joita on vaikea soveltaa kaikille tuttuun maantieliikenteeseen. Suurimmalle osalle suurta yleisöä varustamot ovat niitä firmoja, jotka kuljettavat humalaisia Tukholmaan, Tallinnaan ja takaisin.
Todellisuudessa Suomi elää merenkulusta, on aina elänyt. Ei ole sattumaa, että yli 95 % ulkomaan tavaraliikenteestä kulkee satamien kautta. 86 miljoonan tonnin liikenteen (2024) siirtäminen raiteille tai kulkemaan tunneleita ja siltoja pitkin ei ole mahdollista edes teoriassa. Pohjois-Norjan Narvik pyörii yhtenä vaihtoehtona lehtijutuissa, mutta ei sielläkään liikennettä voida tuosta vain moninkertaistaa. Riittävän järeät kulkuyhteydet puuttuvat, samoin kalusto, sopivasta satamainfrasta puhumattakaan. Sama pätee haaveisiin siirtää liikenne kulkemaan Ruotsin satamien kautta. HaminaKotkaan saapuu tai sieltä lähtee jopa 25–30 junaa päivässä. Helsingin sataman kautta kulki vuonna 2022 yli 700 000 rekkaa ja perävaunua. Ei tällaisia määriä voi tuosta vain siirtää edes Suomen sisällä satamasta toiseen.
On silti hyvä, että asia herättää mielenkiintoa. Varautumiskeskustelun kansantajuistaminen on tärkeää, mutta pelonlietsontaa tulee välttää. Harjoittelua, katvealueiden etsimistä ja logistiikan toimintakyvyn turvaamista, kaikkia näitä tarvitaan. Suomi on ollut erityisessä maantieteellisessä tilanteessa yli sata vuotta, jonka vuoksi kriisitilanteen huoltovarmuutta on pohdittu jo silloin, kun siitä ei syntynyt otsikoita. Eikä siitä niin kauan ole, kun näistä asioista ei voinut ”ulkopoliittisista syistä” puhua lainkaan.
Kaiken kaikkiaan ajatus siitä, että Suomeen tarvittaisiin jonkinlaista erillistä kriisi-infraa, on väärä. Ainoa oikea ratkaisu on rakentaa ja ylläpitää sellaista infraa, joka on mahdollisimman kriisinkestävää, ja joka on kaupallisessa käytössä myös normaalina aikana. Resilienssi tarkoittaa sitä, että yhteiskunta kykenee jatkamaan toimintaansa mahdollisimman normaalisti kaikissa tilanteissa, mukaan lukien kriisit ja muut häiriöt. Meillä on kattava satamaverkko, jonka kautta Suomi elää ja hengittää. Satamien ja niitä käyttävien varustamoiden toimintaedellytysten turvaaminen, takamaayhteyksiä unohtamatta, on todellista huoltovarmuusajattelua.
Meidän satama- ja merenkulkualalla työskentelevien vastuulla on omalta osaltamme pitää huoli siitä, ettei keskustelu lähde väärille urille. Päättäjillä, medialla ja suurella yleisöllä on oikeus kuulla asiantuntijoiden ääntä. Täydentävien ratkaisujen hakeminen on aivan oikein, mutta merenkulkua ei korvaa mikään kriisissäkään.
Ville Kuitunen
Ports and Marine Business Lead, Sweco Finland Oy | Kotka
