Kanadalla on selkeä jäänmurtajaohjelma, nyt tilattiin kaksi polaarimurtajaa ja on käynnistetty 12 pienemmän murtajan rakentaminen. Davien murtajan pohjana valmis Helsingin telakan konsepti, josta telakka teettää osia Suomessa ja saa näin nopeutetun toimituksen. Samalla yhtiö tähyää telakkaostoa Yhdysvalloista, jossa ICE Pact ohjelma vasta on muotoutumassa. Tässä kokonaiskuva Kanadan laivanrakennuksesta.
Kanadan hallituksella oli jo 1980-luvulla ajatus rakennuttaa suuri polaarimurtaja ja mm. Wärtsilä Meriteollisuus ehti tehdä paljon töitä projektissa, kunnes hanke vuonna 1990 peruttiin.
2010-luvulle tultaessa Kanadan hallitus päätti elvyttää maan telakkateollisuuden ja keskittää valtiollisten toimijoiden hankinnat kotimaisille telakoille. Synnytetty National Shipbuilding Strategy (NSS) on pitkäaikainen, alkujaan noin 40 miljardin dollarin ohjelma, jonka tavoitteena on uudistaa Kanadan rannikkovartioston ja Kanadan merivoimien laivastoja samalla elvyttäen Kanadan telakkateollisuuden ja sen alihankkijoille työpaikkoja sekä maksimoimalla kotimaisen PKT-teollisuuden työtilaisuuksia. Strategia päätettiin vuonna 2010 ja nyt sitä on toeutettu 15 vuotta. Kokonaiskustannukseksi on arvioitu jo lähes 100 milj. euroa.
Alkujaan viisi telakkaa kilpaili päästäkseen hallituksen suosituimmuusasemaan, mutta vain kaksi, Seaspan Vancouverissa ja Irving Halifaxissa tuli valituiksi, ensinmainittu siiviilialusten (Coast Guard) ja jälkimmäinen sotalaivojen (Royal Navy) rakentajaksi. Davie oli silloin uusimassa omistusrakennettaan konkurssin jälkeen eikä tullut valituksi. Trudeaun hallitus kuitenkin käynnisti 2019 NSS:n täydennysprosessin, jonka tuloksena Davien telakka pääsi mukaan ohjelman telakaksi sen jälkeen kun se joulukuussa 2022 oli käynnistänyt neuvottelut Helsingin telakan omistuksesta todistaakseen rittävää osaamista. Davie hyväksyttiin NSS-ohjelmaan kolmanneksi telakaksi 4.4.2023 ja Helsingin telakan oston se sai ratkaisuun 3.11.2023.
Vuosi 2025 on NSS:n 15-vuotisjuhla. National Shipbuilding Strategyllä on tärkeä rooli Kanadan talouden vahvistamisessa. Ohjelman kerrotaan luoneen tähän mennessä yli 20 400 työpaikkaa vuositasolla. Ohjelmassa on tähän päivään mennessä rakennettu 8 suurta alusta ja 34 pienempää alusta RCN:lle (Royal Canadian Navy) ja CCG:lle (Canadian Coast Guard), samalla kun ohjelma on tukenut liittovaltion laivastoja kriittisillä uudistus-, korjaus- ja huoltotöillä.
Vuonna 2008, silloisen konservatiivipuolueen pääministeri Stephen Harperin toimesta käynnistettiin uudestaan ajatus uudesta polaarimurtajasta, koska vanha Louis S. St-Laurent oli määrä poistaa palveluksesta vuonna 2017. Hanke sai myös jo silloin Kanadan Coast Guardin perustajan mukaan nimen John F. Diefenbaker. Vuonna 2011 Seaspanin Vancouverin telakka saikin sopimuksen murtajan suunnittelusta ja rakentamisesta. Suunnittelu tilattiin STX Canada Marinelta (entinen Kvaerner Masa Marine), joka puolestaan kytki Aker Arcticin tiiviisti mukaan suunnitteluun. Kättä väännettiin paljon siitä voitaisiinko polaarimurtajaan hyväksyä podikäyttöjä.
Rakentamissopimuksen rahoitus kuitenkin viivästyi, kun hallitus asetti kiireellisempänä etusijalle laivaston Joint Support Ship-alusten rakentamisen Vancouverin telakalla. Tällöin polaarimurtajan kustannusarvio oli vielä 720 miljoonaa CAD (noin 460 milj. euroa).
Liberaalipuolueen pääministeri Justin Trudeaun hallitus muutti vuonna 2021 Kanadan startegiaa niin, että nyt tarvittaisiinkin jo kaksi polaarimurtajaa ja sitä varten tarvittaisiin Davien telakka mukaan NSS:aan. Samalla päätettiin laajoista kevyempien jäätä murtavien alusten ohjelmista.
Osana laivaston uusimissuunnitelmaansa Kanadan rannikkovartiosto hankkii nyt siis kaksi polaarijäänmurtajaa NSS:n ohjelmassa. Näiden alusten toimittamiseksi 2030-luvun alkuun mennessä rakennustöitä tekee kaksi telakkaa: Seaspanin Vancouver Shipyards ja Chantier Davie Canada Inc. Kanadan hallitus ilmoitti 7. maaliskuuta 2025 tehneensä yhden sopimuksen Seaspanin kanssa ja seuraavana päivänä toisen sopimuksen Chantier Davien kanssa. Normaalisti kannattaisi käyttää toki hyväksi sisarlaivaetua, mutta Davie pystyi vakuuttamaan hallituksen ja CCG:n nopeammasta toimituksesta suomalaisen yhteistyön avulla lupaamalla kaksi vuotta nopeamman toimitusajan (2030). Davien ehdottaman murtajan perustana on Aker Arcticin ja Helsingin telakan Norilsk Nickelille vuonna 2021 kehittämä ARC 148 konsepti, jo kerran tilatun laivan suunnitelma, joka mahdollistaa nyt ”lentävän” lähdön. Davien tiedotusjohtaja Paul Barrett onkin lukuisissa julkisissa puheissaan korostanut, että Helsingin telakka kykenee toimittamaan murtajan 36 kuukaudessa eli kolmessa vuodessa. Nyt sopimuksessa näyttää aikaa varatun yli viisi vuotta.
Seaspanin Vancouverin telakka toimittaa isomman murtajan
Seaspanin telakalta tilattu polaarimurtaja perustuu Kanadan hallituksen ja CCG:n vuosien aikana laatimaan suunnitteluun. Telakka on omaksunut nämä suunnittelmat ja kypsyttänyt niitä rakennustekniikan kautta tuotantovalmiiksi. Seaspan on sopimusten edellytyksenä investoinut toistasataa miljoonaa euroa uusiin tuotantolaitteisiin ja teknologiaan Vancouverin telakalla. Prototyyppilohko valmistui ja hyväksyttiin jo helmikuussa 2024.
Seaspanilta tilatun murtajan rakentamissopimuksen arvo on 3,15 miljardia CAD (melko tasan 2 miljardia euroa), ja telakan mukaan laivan odotetaan valmistuvan vuonna 2032. Tätä ennen Kanadan hallitus oli myöntänyt jo aiemmin kolme liitännäissopimusta (lisä-, rakennustekniikka- ja pitkän toimitusajan laitteet), joiden yhteenlaskettu arvo oli 1,12 miljardia dollaria.
Tämän monimutkaisen ja tiiviisti varustellun monitoimialuksen rakentaminen merkitsee ensimmäistä Kanadassa yli 60 vuoteen rakennettavaa polaarimurtajaa, jonka ominaisuudet ovat kehittyneempiä kuin millään Coast Guardin nykyisillä raskailla jäänmurtajilla. Se rakennetaan korkeaan Polar 2 –jäänmurtajaluokkaan, mikä mahdollistaa toimintaa myös monivuotisissa jäissä. Sen avulla CCG voi toimia omavaraisesti ympäri vuoden korkeilla leveysasteilla aina -50 °C:n lämpötiloihin asti.
Murtaja tulee olemaan seitsemäs Seaspanin NSS:n puitteissa suunnittelema ja rakentama alus. Se on samalla viides CCG:lle telakalta toimitettava Polar-luokan alus ja yksi yhteensä 21 jäänmurtaja-aluksesta, jotka Seaspan on rakentanut tai tulee myöhemmin rakentamaan.
Seaspan on valmistellut polaarimurtajan rakentamista laajasti muodostaakseen Kanadan suurimman merenkulkualan suunnittelu- ja rakentamistiimin, johon on kuulunut tai kuuluu Seaspanin henkilöstöä, kanadalaisia ja suomalaisia kumppaneita kuten esimerkiksi Vard Marine, Aker Arctic, Elomatic, Cadmatic, Genoa Design, Canal, Barrier Marine Services, Knud E. Hansen, ABB ja Wärtsilä. Team Arctic Finland yritysryhmä teki yhdessä Suomen Ottawan lähetystön kanssa merkittävää jalkatyötä Suomen osaamisen todistamiseksi Coast Guardille vuosina 2014-2018.
Uuden inuiittinimen Arpatuuq nyt saaneen laivan konkreettiset rakennustyöt alkavat virallisesti huhtikuussa 2025.
Faktoja:
• Polaarimurtaja on 158 metriä pitkä, 28 metriä leveä, syväys on 10,5 metriä ja sen suunniteltu uppouma on 26 036 tonnia. Taymyrin uppouma on 21 000 tonnia.
• Tärkeimpiä muita ominaisuuksia ovat:
o LR Polar Class 2 (PC2) Icebreaker (+)
o 48 MW asennettua moottoritehoa 4 × Wärtsilä 16V31 ja 2 x Wärtsilä 8V31
o Aker Arcticin patentoimana propulsiona 2 x Azipod® ja keskiakseli, yhteensä 34 MW (vertailuna Polarstern II:een tulee 2×8,5 MW ja akselille 10,5 MW)
o Jäänmurtokyky 3 solmua 2,5 metrin tasaisessa jäässä, jossa 30 cm lunta
o Monitoimitehtäväkyky, miehistötilat 100 hengelle
o Tieteelliset laboratoriot
o Moon Pool (mahdollistaa laitteiden turvallisen laskemisen aluksen sisältä)
o Helikopterin ohjauskeskus ja hangaari, kauko-ohjattujen lennokkien ohjauskeskus
Seaspanilla on jo merkittävää kokemusta Polar-luokan alusten suunnittelusta ja rakentamisesta. Näitä ovat kolme kalastustutkimusalusta, jotka ovat jo Coast Guardin käytössä; offshore-merentutkimusalus (OOSV), joka toimitetaan CCG:lle lähikuukausina; ja pitempi pienempien monitoimijäänmurtajien sarja (PC 4 luokka), jotka sovitetaan erilaisiin tehtäviin. CCG on jo maaliskuussa 2024 tilannut ns. aloitussopimuksella kuusi PC-4 luokan murtajaa Seaspanilta. Niidenkin suunnitteluun ja toteutukseen osallistuu jo moni suomalaisyritys.
Polaarimurtajaprojektiin sovelletaan Kanadan teollisuus- ja aluetukipolitiikkaa, joka vaatii ulkomaisia yrityksiä investoimaan, siirtämään teknologiaa tai tarjoamaan liiketoimintaa Kanadassa vastaavien sopimusten arvosta. Hallitus edellyttää myös, että Vancouver Shipyards investoi 0,5 % polaarisista sopimuksistaan uudelleen kolmelle ensisijaiselle alueelle Kanadan meriteollisuuden hyödyksi: henkilöresurssien kehittämiseen, teknologiainvestointeihin ja teollisuuden kehittämiseen.
Chantier Davie Canada Inc. nopeaan aloitukseen Helsingin telakan avulla
Chantier Davie rakentaa oman Imnaryuaq nimen saaneen polaarimurtajansa telakallaan Lévisissa, Quebecissä. Toimituksen vauhdittamiseksi Chantier Davie hyödyntää nyt täysin omistamaansa Helsingin telakkaa. Tämä strategia ei vain täydennä Kanadan kumppanuutta Suomen kanssa Icebreaker Collaboration Effortin (ICE Pact) puitteissa, vaan myös hyödyntää suomalaista osaamista laivanrakennuskapasiteetin vahvistamiseksi Kanadassa.
Työnjakoohjelman kautta kanadalaiset rakentavat yhdessä suomalaisten kollegojensa kanssa osan laivasta Suomessa. Näin kanadalaiset työntekijät voivat oppia suomalaisten laajaa kokemusta jäänmurtajien rakentamisesta. Chantier Davien työntekijöiden hankkimia taitoja ja tietoja voidaan sitten soveltaa tuleviin jäänmurtajiin, mikä parantaa telakan kykyä rakentaa suuria, monimutkaisia ja suorituskykyisiä aluksia omassa maassaan. Hallitukselta onkin luvassa rakennettavaksi kuuden ns. program-murtajan sarja, joista kuudesta Davie on jo saanut ns. aloittamissopimuksen. Suomen meriklusterin kannalta suuri kysymys on, olisiko tämän sarjan murtajista joku mahdollista toimittaa kokonaan Helsingistä.
Suomessa aloitettavan rakennustyön ansiosta Davien oma telakka voi jatkaa oman tuotantoinfrastruktuurin parannustöitä Lévisissa Quebecin telakalla ja samalla antaa osan polaarimurtajan rakentamisesta täksi ajaksi Suomeen. Daviellä on käynnissä merkittävä investointiohjelma uusista tuotantotiloista, joiden toteuttamiseen menee muutama vuosi.
Chantier Daviellä rakennettava polaarimurtaja on 139 metriä pitkä eli parikymmentä metriä Seaspanin murtajaa lyhyempi, sillä on myös PC 2 -luokitus. Uppoumaksi kerrotaan 22 800 tonnia.
Davien polaarimurtajan rakentamissopimuksen arvo on 3,25 miljardia Kanadan dollaria eli nykykurssilla 2,1 miljardia euroa, ja laiva on luvattu toimittaa vuoteen 2030 mennessä. Nyt sovitun rakennusurakan lisäksi Kanadan hallitus myönsi aiemmin syksyllä jo 16,5 miljoonan aloittamissopimuksen Davielle.
Arktinen alue on olennainen osa Kanadaa, ja siellä asuu 150 000 kanadalaista ja alkuperäiskansojen asukasta. Kanadan tuoreen puolustuspolitiikan – Our North, Strong and Free: A Renewed Vision for Canada’s Defence – avulla Kanada investoi entistä enemmän yhteiseen puolustukseen ja turvallisuuteen arktisella alueella. Energia- ja luonnonvaraministeri Jonathan Wilkinson totesikin sopimusten julkistuksen yhteydessä, että ”olemme ylpeitä saadessamme ottaa tämän askeleen eteenpäin merenkulun infrastruktuurimme vahvistamisessa Kanadan suvereniteetin turvaamiseksi arktisella alueella.”
Vuosina 2012-2023 ennen liittymistä NSS-ohjelmaan Davien telakka oli toteuttanut valtion tilaamia sopimuksia jo 2,887 miljardin CAD ( 1,9 mrd euroa) arvosta. Aikaisempiin projekteihin kuului myös mm. laivastolle leasattu Davien telakan omistajan Inocea:n Federal Fleet Servicen huoltotankkeri Asterixin muutostyö ja kolmen Ruotsista käytettynä ostetun apujäänmurtajan kunnostus Kanadan Coast Guardille.
Davie uudistaa Quebecin telakkaa
Osana National Shipbuilding Strategiaa Irving on situtunut myös investointeihin Quebecin Lévisin telakalla. Se allekirjoitti juuri joulukuussa merkittäviä suunnittelusopimuksia paikallisen rakennusliike Dinamon ja floridalaisen Pearlson & Pearlson Inc:n kanssa. Jälkimmäinen on tunnettu laivahissien toimittaja.
Telakan kunnostus- ja laajennussuunnitelma edellyttää kuuden uuden tuotantotilan rakentamista, viiden olemassa olevan rakennuksen kunnostusta ja modernisointia, merkittäviä rantaparannuksia sekä uuden kokoonpanohallin ja vesillelaskualustan perustamista. Näiden parannusten lisäksi tehdään kattava alueinfrastruktuurin päivitys, älykkäiden nostureiden asentaminen laivalohkojen tuotannon tehostamiseksi sekä täysin uusien tuotantolaitteiden ja -koneiden integrointi.
Davie kertoo, että Quebecin hallinto antaa tukea 519 miljoonaa CAD (332 milj. euroa) rahoituksella osana yhteensä 840 miljoonan CAD:n (540 milj. euron) kokonaisinvestointia.
Käytännössä Davie ei uuden polaarimurtajan runkoa voi Kanadassa tuotantotaloudellisesti valmistaa ennenkuin uudet investoinnit on viety läpi. Siksi sen on tarvinnut hankkia Helsingin telakka käyttöönsä. Helsingin telakan haasteena kuitenkin on, että sen teräslohkojen valmistustilat Hernesaaressa on jo purettu ja telakka näin on täysin riippuvainen lohkoalihankinnoista muualta Itämeren piiristä. Baltiassa, Puolassa ja Saksassa kapasiteetin käyttöaste on tällä hetkellä kuitenkin erittäin korkea, mikä voi viivästyttää rungon kokoonpanon aikataulua Helsingissä. Kokonaistarve lienee lähes 10 000 tonnia teräslohkoja tai kokonainen valmis runko, mikä oli esimerkiksi Meyer Turun suunnitelma UVL 2025 hankkeessa.
Irvingille Halifaxiin 15 hävittäjän sarja
Samanaikaisesti jäänmurtajsopimusten kanssa Kanadan hallitus julkisti myös kolmannen sopimuksen Halifaxin Irving Shipbuilding Inc:n kanssa River-luokan hävittäjien (RCD), aiemmin nimellä Canadian Surface Combatants tai CSC rakentamisesta Kanadan Royal Navylle.
Päätöksestä kertoi puolustusministeri Bill Blair samaan aikaan jäänmurtajasopimusten ilmoitusten kanssa. Kanadan uuden puolustuspolitiikan, Our North, Strong and Free (ONSAF) avulla Kanadan hallitus hankkii Kanadan kuninkaalliselle laivastolle (RCN) nykyaikaisia aluksia, joita laivasto tarvitsee vahvistaakseen nykyistä ja tulevaa toimintaa ja samalla työpaikkoja kaikkialla Kanadassa. RCD tarjoaa ratkaisevan taisteluvoiman operaatioille merellä ja allianssien operaatioiden tukemiseksi maissa. Alukset sopivat myös merirosvouksen torjuntaan, terrorismin torjuntaan, tiedustelu- ja valvontatoimiin, kieltoihin ja kauppasaartoon, humanitaariseen apuun, tutkimukseen ja pelastustoimiin sekä lain tai suvereniteetin valvontaan liittyviin tehtäviin.
Laivston hanke käynnistettiin jo vuonna 2015, kun Irvingin telakka valittiin 15 laivan rakentajaksi. Vuonna 2016 Irving ja laivasto yhdessä käynnistivät kilpailutukset aluskonseptista, suunnittelijasta ja integroidun asejärjestelmän toimittajasta. Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 2019, valinta päätyi Lockeed Martin Canada Inc:iin, jonka ehdotus perustui brittiläiseen BAE Systems Type 26 Global Combat alustyyppiin.
Vuoteen 2024 tultaessa detaljisuunnittelu oli saatu valmiiksi, valmistauduttiin Design Reviewn läpivientiin ja ensimmäisten alusten tilaamiseen.
Nyt myönnetty tilaus Irvingille, arvoltaan noin 8 miljardia CAD (noin 5 mrd euroa) on tarkoitettu rahoittamaan rakentamisen ensimmäiset kuusi vuotta kolmen ensimmäisen aluksen osalta sekä tarvittavaan koulutukseen, varaosien ja huoltotuotteiden kehittämiseen ja toimittamiseen; mitkä tarvitaan laivojen käyttöönoton yhteydessä.
RCD-aloite on suurin ja monimutkaisin laivanrakennustyö Kanadassa toisen maailmansodan jälkeen. Se on hallituksen sitoumuksen ytimessä elvyttää Kanadan meriteollisuutta, perustaa suvereeni laivanrakennuskapasiteetti ja kehittää ammattitaitoista ja kokenutta työvoimaa Kanadan laivaston uusimiseksi National Shipbuilding Strategy (NSS) -strategian avulla.
Laajan analyysityön jälkeen Kanadan hallitus on nyt vahvistanut kolmen ensimmäisen aluksen rakentamis- ja hankintakustannukseksi 22,2 miljardia dollaria (14,2 mrd euroa). Tämä arvio sisältää, paitsi telakan kustannuksia, myös kulut, jotka liittyvät laitteiden, järjestelmien ja ammusten toimittamiseen, jotka tarvitaan kolmen ensimmäisen aluksen käyttöönottoon. Sarjaa on tarkoitus jatkaa aina vuoteen 2050 saakka.
Vuonna 2023 Kanadan hallitus ilmoitti investoivansa 463 miljoonaa dollaria Irvingin telakkainfrastruktuuriin varmistaakseen, että sillä on kyky ja kapasiteetti parantaa rakentamisen tehokkuutta River-luokan hävittäjien toimitusaikataulujen pitämiseksi. Kanadan hallitus ja Irving Shipbuilding sopivat strategiasta, joka sallii rahoittaa infrastruktuurin parannukset vaiheittain. Toukokuussa 2024 myönnettiin lisärahoitusta jäljellä olevien työvaiheiden tukemiseen. Telakan tarvitsemien investointien tarkistettu kokonaiskustannus valtiolle on arviolta yhteensä 871,7 miljoonaa dollaria (n. 560 milj euroa).
Kanadan laivaston arktiset laivat (AOPS)
Kanadan laivasto käynnisti jo vuosituhannen alussa oman arktisen laivaston kehittämisen. Projekti tunnetaan nimellä AOPS, Arctic Offshore Patrol Ship. Sen alkusuunnitteluun osallistui suomalaisiakin yrityksiä, mm. Aker Arctic. Tietynlaisena esikuvana oli vuonna 2001 Norjassa valmistunut 6 300 uppoumatonnin KSV Svalbard, ensimmäinen arktiseen käyttöön suunniteltu Azipod®-käyttöinen DAS-teknologian laiva, jonka propulsiona oli kaksi 5 MW laitetta. Tilaaja jopa osti Norjasta viidellä miljoonalla Svalbardin suunnitteluaineiston.
AOPS on uppoumaltaan 6 600 tonnia, 104 metriä pitkä, 19 metriä leveä ja sen syväys on 5,7 metriä. Kanadalaiset eivät vuosituhannen alussa vielä luottaneet ABB:n teknologiaan ja diesel-sähkökäyttöiseen alukseen haluttiin vielä klassinen kahden akselilinjan ratkaisu. Propulsioteho on 2 x 4,5 MW. Aluksen keulakannelle on varustettu 25 mm konetykki ja perässä on helikopterikansi ja –hangaari. Aseistus on selkeästi kevyempi kuin Norjan ja Venäjän vastaavissa aluksissa, viimemainituissahan on jopa ohjuksia.
Vuonna 2007 hallitus jo ilmoitti aikeesta rakennuttaa vähintään kuusi PC 5 luokan Svalbard-tyyppistä partioalusta ja vuonna 2008 tarjouspyyntöaineiston suunnittelun saivat tehtäväksi STX Marine ja BMT Fleet Technologies. Vuonna 2011 jo ilmoitettiin, että rakentajaksi on päätetty Irvingin telakka Halifaxissa. Irving hinnoitteli tuolloin laivan suunnittelun 288 milj. CAD arvoiseksi, kun norjalaisen laivan koko rakennuskustannus oli ollut 70 MUSD. Varsinainen 2.6 mrd CAD arvoinen rakentamissopimus Harry DeWolf-luokaksi nimetyn kuuden aluksen sarjasta solmittiin tammikuussa 2015.
Pian telakka kuitenkin ilmoitti, että varatulla summalla voidaan rakentaa vain viisi alusta. Rahoitusta lisättiin siksi 3,5 mrd CAD:iin, mutta jo vuonna 2018 kuudennen laivan optiota vahvistettaessa telakka ilmoitti kustannusten nousevan 4,3 miljardiin dollariin (2,8 mrd euroon). Navy-sarjan viimeisten alusten ollessa nyt työn alla kokonaiskustannukset on arvioitu jo 5 milj. dollariksi (3,2 miljardia euroa), eli keskimäärin 530 miljoonaksi euroksi alusta kohti.
Valtion kustannuksia ovat lisänneet myös tarvitut tukikohtarakennustyöt Esquimaltissa, B.C. ja Halifaxissa, N.S sekä Nanisivikissa Nunavutissa.
Harry DeWolfin tuotanto käynnistyi syyskuussa 2015. Kaksi vuotta myöhemmin joulukuussa 2017 viimeiset runkolohkot saatiin ulos lohkohallista niin että koko runko saatiin kokoonpantua rakennusalustalla. Syyskuussa 2018, siis kolme vuotta valmiiksi suunnitellun aluksen tuotannon käynnistämisestä, ensimmäinen laiva laskettiin vesille. Silloin Margaret Brooken (AOPS 2) runkolohkot siirrettiin rakennusalustalle. Vesillelaskut ovat seuranneet tästä noin vuoden välein Covid-vaihetta lukuunottamatta, Max Bernays (AOPS 3) lokakuussa 2021, William Hall (AOPS 4) marraskuussa 2022, Frédérick Rolette (AOPS 5) joulukuussa 2023 ja viimeinen Robert Hampton Gray (AOPS 6) viime joulukuussa.
Erillisiä viivästyksiä hankkeessa on ollut yli 18 kuukautta. Aluksissa oli myös useita ns. lastentauteja mm. putkimateriaaleissa. Syksyllä 2020, kuusi vuotta rakennusopimuksen allekirjoituksesta, telakka sai laivan luovutetuksi ja vuotta myöhemmin laivasto otti sen operatiiviseen käyttöön purjehtien mm. luoteisväylän läpi suoritettuaan merikokeita sitä ennen myös pakkaskokeita Labradorin edustalla ja hellekokeita trooppisella Karibian merellä. Viimeisen AOPSin odotetaan valmistuvan telakalta ensi syyskuussa.
”Pikatoimitus” Halifaxista rannikkovartiostolle
Maaliskuussa 2019 Coast Guardin polaarimurtajaprojektin viivästyttyä hallitus päätti tilata kaksi lisäyksikköä AOPS-sarjasta rannikkovartiostolle. Niiden kustannusarvio alusta kohti oli silloin 500 milj. euroa, mutta tämän ilmoitettiin viime vuonna nousseen jo 2,1 mrd CAD:iin (noin 670 milj. euroon alusta kohti). Rannikkovartioalukset ovat Kanadassa siviilialuksia, joten niistä jää aseistus pois, miehistötilat muutetaan siviilipalveluksen mukaisiksi ja komentosilta modifioidaan Coast Guardin standardeja vastaavaksi. Nimet Donjek Glacier ja Sermilik Glacier saaneet seitsemäs ja kahdeksas AOPS pyritään luovuttamaan vuosina 2026 ja 2027. Ensinmainitun kölinlasku tapahtui viime elokuussa.
Teksti Mikko Niini
