Anita Mäkisen mukaan äänestyspäätös oli aikamoinen järkytys ja erityisesti EU:ssa oltiin pettyneitä. EU:n rinnalla äänestivät esimerkiksi pienet Tyynenvaltameren kehittyvät valtiot, jotka taistelevat olemassaolonsa vuoksi.
– Yksi näistä pienistä kehittyvistä saarivaltioista oli ollut ankaran painostuksen kohteena, mutta pysyi silti meidän joukossamme. Sitä täytyy kunnioittaa, sillä äänestämisestä voi koitua iskuja heitä kohtaan myöhemmin, Mäkinen muistuttaa.
– Koska kyseessä oli proseduaalinen äänestys, kaikki jäsenvaltiot, jotka olivat rekisteröityneet kokoukseen, saattoivat äänestää.
Esityksen lykkäyspäätöksestä teki Saudi-Arabia. Kysymys kuului, haluaako jäsenvaltio keskeyttää neuvottelut vuoden ajaksi. Jokaista jäsenvaltiota pyydettiin sanomaan ääneen oma kantansa. Näitä Kyllä-maita oli yhteensä 57.
– Meitä, jotka sanoimme Ei ja halusimme jatkaa neuvotteluja, oli 49. Yksinkertainen enemmistö, jolla Saudi-Arabian ehdotus saatiin läpi, edellytti 54 ääntä. Lisäksi 21 jäsenvaltiota ilmoitti, etteivät ota kantaa.
– Nyt kun olen ehtinyt äänestystulosta hieman analysoimaan, nämä 21 maata ovat ainakin osin sellaisia, joihin on kohdistunut ankara paine. Ne eivät kenties uskaltaneet profiloitua, eli tuoda julki kantaansa, vaan jättivät äänestämättä. Lisäksi oli 8 jäsenvaltiota, jotka olivat rekisteröityneet kokoukseen, mutta eivät olleet paikalla äänestämässä.
– Tulevaisuutta ajatellen ehkä ainakin nämä 21 maata ovat sellaisia, joiden kanssa kannattaa keskusteluja jatkaa.
Lykkäyksen perusteena ehdotuksen keskeneräisyys
Perusteluja sääntelypaketin lopullisen päätöksen lykkäämiseksi kuultiin koko viikon ajan eikä vain äänestysajankohtana.
– Lykkäämisen kannattajat, Saudi-Arabia ja muut öljyntuottajamaat sekä USA ja muutama muu maa perustelivat, että meidän ei tule kiirehtiä tekemään päätöstä, koska moni asia sääntelypaketissa on vielä lopullisesti muotoutumatta, viitaten esimerkiksi NZF-rahastoon. Avoinna olevia asioita ovat rahaston rakenne ja erityisesti, miten sitä hallinnoidaan ja kertyneitä varoja tullaan jatkossa jakamaan. Nykyarvion mukaan rahastoon kertyisi noin 10 miljardia/vuosi.
Lykkäyksen kannattajat sanoivat, että ei pidä hyväksyä sellaista sääntelypakettia, jonka sisältöä ei vielä tiedetä.
Mäkisen mukaan päätökseen vaikutti IMO:n ulkoinen voimatekijä, joka oli painostanut sekä ennakkoon että kokouksen aikana hyvin vahvasti monia valtuuskuntia.
– Painostus tuskin päättyy seuraavan 12 kuukauden aikana. Ainoa keino, jolla me voimme saada meriliikenteen päästösäätelyn hyväksytyksi lopullisesti, kun kokousta ensi syksynä jatketaan, on se, että me 49 jäsenvaltiota saisimme osan noista 21 jäsenvaltiosta, jotka pidättäytyivät äänestämästä, puolellemme. Silloin sääntelypaketti voitaisiin ehkä lopullisesti hyväksyä ensi loka/marraskuussa.
Anita Mäkinen jää pois Traficomista
– Lykkääntymispäätös oli suuri henkilökohtainenkin pettymys. Olisin toivonut, että tämä viimeinen MEPC- kokoukseni olisi vienyt meidät maaliin. En ole enää lokakuun jälkeen Traficomin palveluksessa, enkä osallistu MEPC- kokouksiin. Tulen kuitenkin toimimaan vielä ensi helmikuussa järjestettävässä PPR-alakomitean kokouksessa puheenjohtajana, Mäkinen kertoo.
– Miten jatketussa MEPC:n ylimääräisessä kokouksessa sovitaan, jää vielä nähtäväksi. Pitää muistaa se, että vaikka merenkulun päästövähennyssääntelypaketti hyväksyttäisiin lopullisesti vuoden päästä, MARPOL-yleissopimus tulisi voimaan vasta 16 kuukautta tämän päätöksen jälkeen.
– Meillä on nyt vuosi aikaa keskustella ja neuvotella niistä asioista, jotka ovat jääneet epäselväksi ja mistä syystä jotkut jäsenvaltiot eivät halunneet edetä. Siinä mielessä ajattelen positiivisesti. Vuoden siirtymä voi palvella erityisesti niitä jäsenvaltioita, jotka jättivät äänestämättä, ja pohtivat kääntymistä meidän joukkoihimme, Mäkinen pohtii.
– Toisaalta kannat olivat osin muotoutuneet ulkoa tulevan painostuksen vuoksi ja se tuskin tulee mihinkään häviämään, vaikka kuinka keskusteltaisiin. Haluan olla kuitenkin positiivinen, meillä on vielä aikaa 25 vuotta tehdä merenkulusta päästötöntä vuoteen 2050 mennessä – ja sinä aikana ehtivät hallinnot ja geopoliittinen tilanne muuttua.
Meriteollisuus kaipaa selkeitä sääntöjä
Merenkulun kattojärjestöt kaipaavat selkeitä sääntöjä, sillä on merkityksellistä laivanvarustajille tietää minkälaisia uusia aluksia he rakentavat tulevaisuutta varten. Mitkä tulevat olemaan esimerkiksi aluksen polttoaine/energiaratkaisut. Ne olivat osa tätä pakettia ja niissä korostui erityisesti vihreä siirtymä ja se mihin suuntaan olemme menossa.
EU:n kehitys tulee jatkumaan edelleenkin
– Alueellisesti meillä on EU:ssa merenkulun päästösääntelyä, siihen tuskin on odotettavissa jyrkkää muutosta, ennen kuin saamme globaalin päätöksen, Mäkinen harmittelee.
– Mikäli emme saa aikaiseksi yhteistä kansainvälistä sopimusta, alueelliset sopimukset, kuten meillä EU:ssa, saattavat yleistyä eri puolilla maailmaa. Se ei kuitenkaan ole kenenkään etu, että meillä on monia eri alueellisia järjestelmiä.
– Sääntelypaketissa ei ollut ainoastaan maailmanlaajuinen kasvihuonekaasusääntely, vaan siihen oli myös sisällytetty muita päätöksiä, joiden siirtymisestä hamaan tulevaisuuteen kannettiin suurta huolta.
Tällainen oli esimerkiksi Koillis-Atlantin päästösääntelyalueen (ECA) lopullinen hyväksyntä.
– Sain sihteeristöltä kuitenkin tiedon, että he tulevat irrottamaan tämän alustavasti hyväksytyn Koillis-Atlantin päästösääntelyalueen (ECA) paketista kuten myös laivamoottoreiden NoX-sääntelyyn liittyvän sääntelyn. Norja tullee lähettämään kirjeen pääsihteerille ja pyytää, että pääsihteeri kierrättää erillisellä kiertokirjeellä MARPOL-muutokset, jotka eivät liity kasvihuonekaasusäätelyyn, niin että ne voidaan hyväksyä lopullisesti MEPC84- kokouksessa ensi keväänä.
– Koskien Koillis-Atlantin päästösääntelyaluetta, Suomella on oma lehmä ojassa, sillä on meidänkin intresseissämme, että päästörajoitukset laajenevat myös Itämeren ulkopuolelle mahdollisimman laajasti.
IMO:ssa työ on jatkunut tällä viikolla työryhmätasolla, ja Mäkisen mukaan kokouksissa on neuvoteltu ohjesäännöistä ja rahastosta. Nämä ovat juuri niitä asioita, joista epäilijät sanoivat, että ne ovat sopimatta.
– Tällä viikolla istuntojen välisessä kasvihuonekaasutyöryhmän kokouksessa, joka seurasi mahalaskun tehnyttä MEPC:n ylimääräistä kokousta, USA piti jälleen hyvin kovasanaisen puheenvuoron, jossa muistuttivat siitä, mikä oli ollut heidän kantansa jo viime viikolla, ja että he ja heidän presidenttinsä eivät tule missään muodossa hyväksymään tällaista sopimusta. Ja että on itse asiassa turhaa keskustella näistä osa-alueista, pahoittelee Mäkinen. USA sai tukea Saudi-Arabialta ja muilta öljyntuottajamailta, mutta kokouksen yleinen henki oli edellistä viikkoa paljon rakentavampi.
Tuntui, että vanha kunnon IMO oli taas palannut raiteilleen.
Teksti Kari Martiala
Kuva Anita Mäkisen arkisto
