Laivakoneistoklubi on epämuodollinen yhteenliittymä, joka kokoaa laivakoneistojen asiantuntijoita alan tekniikkaa ja ratkaisuja käsitteleviin esitelmä- ja keskustelutilaisuuksiin. Klubin toiminta käynnistyi vuonna 2015 ja perustamisen taustalla olivat voimakkaasti sektorin korkeakouluopetuksessa toteutetut muutokset, jotka asiantuntijapiireissä tulkittiin hälyttäviksi. Klubin puheenjohtajan toimii tällä hetkellä DI Mia Elg, jonka haastatteluun käsillä oleva teksti osin tukeutuu.
Helsingin Teknillisessä Korkeakoulussa – nykyisessä Aalto yliopistossa – laivakoneistojen tutkimusta ja opetusta varten on ollut erillinen professuuri, Laivakonetekniikka, jossa tehtävässä toimi professuurin perustamisesta vuodesta 1989 lähtien pitkään TkL Pentti Häkkinen. Aalto yliopiston perustaminen ja Helsingin Teknillisen Korkeakoulun integroiminen Aaltoon toivat mukanaan huomattavia muutoksia sekä strategisessa ajattelussa että itse toiminnassa. Yhteistoiminta alan teollisuuden kanssa katsottiin aikaisempaa vähempiarvoseksi, mikä tietenkin oli erittäin haitallista sellaisille toimintasektoreille, jotka olivat selkeästi sidoksissa tiettyyn teollisuuden alaan Suomessa.
Yliopiston toiminnan onnistumisen arvioinnissa hallitsevaksi tuli maailmalla yliopiston keskinäisessä vertailuissa käytettävät kriteerit ja näissä erityisesti julkaisujen ja väitöskirjojen määrä. Näin tavallaan hypättiin koko toiminnassa – kuten joku on osuvasti todennut – ”Suomen parantamisen tasolta maailmanparantamisen tasolle”.
Tämä oli tietenkin haitallista monille sellaisille toimintasektoreille, jotka olivat selkeästi sidoksissa tiettyyn teollisuuden alaan Suomessa. Teollisuuden vierastamisessa ja teoreettisen tutkimuksen ylikorostamisessa on heiluri ilmeisestikin jonkin verran palautunut ääriasennosta. Maailmanparantamisasennetta kuvaa meritekniikan sektorilla edelleenkin erinomaisesti tilasto: meriteknisen alan maisteri/DI – opiskelijoista melkein 40 % on ulkolaisia opiskelijoita ja sektorin väitöskirjoista yli 40 % tuottavat ulkolaiset jatko-opiskelijat (viiden vuoden tarkastelujakso). Erityisesti Kiinasta on Suomessa ollut paljon opiskelijoita ja väitöskirjan tekijöitä. Näin Suomi on kantanut oman kortensa kekoon Kiinan laivanrakennusteollisuuden teknologisessa tukemisessa.
Pentti Häkkisen jätettyä professorin viran 62 – vuotiaan vuonna 2009 ei laivakonetekniikan vakanssia täytetty, vaan hakuprosessin lopputuloksena tutkimus- ja opetusala suunnattiin toisaalle. Nämä tapahtumat käynnistivät sarjan asiantuntijatapaamisia, jotka johtivat Laivakoneistoklubin perustamiseen. Klubi on vapaamuotoinen ryhmä eikä ole rekisteröity yhdistys. Sen toimintaan voivat osallistua kaikkia halukkaat. Hallinnosta vastaa kymmenhenkinen toimintaryhmä ja tämän yläpuolella on vuosikokous, jossa valitaan toimintaryhmä ja hahmotellaan tulevan vuoden tapahtumat. Klubilla ei ole omaa taloutta, joten toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja yritysten panokseen työntekijöidensä välityksellä. Klubin jäsenluettelo on käytännössä luettelo sähköpostiosoitteista. Jäseniä on tänään yli 200, mikä kiistatta osoittaa, että klubin perustamalle yhteistoiminnalle on ollut ja on kysyntää.
Klubin toiminta-ajatus ja sen tavoitteena on tukea ja osaltaan kehittää sitä osaamista, mikä liittyy laivojen koneistojärjestelmiin. Tausta-ajatus on, että Suomen meriteollisuuden tuotteiden kilpailukyvyn perustoihin täytyy kuulua vahva koneisto-osaaminen. Käytännössä toiminnan kohteena ovat laivojen propulsiokoneisto, sähköntuotanto, sekä ylipäätään näihin joko mitoituksen tai kulutuksen kannalta merkittävästi vaikuttavat energiankuluttajat ja koneiston apujärjestelmät. Esimerkiksi tammikuun 2023 webinaari tulee käsittelemään laivojen ilmastoinnin jäähdytystä. Myös erilaiset keinot säästää energiaa, kuten tuulipropulsio tai ilmapuhallus liittyvät klubin toiminta-alueeseen.
Parin ensimmäisen vuoden tilaisuudet olivat pienimuotoisia asiantuntijatapaamisia. Vuosina 2017 ja 2018 järjestettiin muutama tilaisuus yhteistyössä Turun yliopiston Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen (MKK) kanssa. Klubi toi näihin tilaisuuksiin asiantuntemuksensa siis ohjelman sekä esiintyjät. MKK:n panoksena olivat käytännön järjestelyt. Nämä tilaisuudet olivat osallistujille maksullisia. Vuosina 2018 – 2019 järjestettiin opinnäyteseminaari Turun Ammattikorkeakoulun kanssa. Yksi tilaisuus on järjestetty vuonna 2019 myös Aalto yliopiston kanssa. Kansainvälistä toimintaa ei ole ainakaan toistaiseksi kaavailtu. Suomen kieli on säilytetty tilaisuuksien pääasiallisena toimintakielenä.
Alan yritykset ovat suhtautuneet positiivisesti jopa innokkaasti klubin toimintaan. Esitykset ja alustukset tilaisuuksiin saadaan pääosin yrityksiltä. Asiantuntijat ovat vapaehtoisuuden pohjalta valmistaneet korkeeatasoisia esityksiä. Webinaaritilaisuudet ovat yleensä parin tunnin mittaisia ja ne järjestetään iltapäivisin työaikana. Live – tapahtumat ovat tyypillisesti kestäneet yhden kokonaisen päivän.
Korona luonnollisesti vaikutti tilaisuuksien järjestämiseen ja vuonaa 2020 siirryttiinkin webinaareihin, mikä on todettu tehokkaaksi toimintamuodoksi. Yleensä tilaisuuksia on vuosittain järjestetty yksi tai kaksi, mutta ajatuksena on tulevaisuudessa järjestää jopa neljä tapahtuma vuosittain, joista ainakin yksi olisi live – tapahtuma ja muut webinaareja. Koronaa voidaan kiittää siitä, että webinaarirutiinit kehittyivät, mikä klubin osalta merkitsi joustavuutta toimintaan ja uudenlaista tehokkuutta.
Tapahtumien aiheet kattavat laivakoneistosektoria laidasta laitaan. Esimerkkejä toteutettujen tilaisuuksien aiheista:
Energiasäästö laivakoneistossa
Koneistojärjestelmien rooli alusturvallisuudessa
Kaasukäytön haastajat – metanoli ja ammoniakki
Koneistojärjestelmien kyberturvallisuus
Energiatehokkuuden ja ympäristöystävällisyyden indeksit CII ja EEXI
Laivojen uudet sähköverkot
Uudet laivamoottorit
Polttokennot
Kehitteillä on ohjelma vuodelle 2023. Aiheista on selvästikin tänään runsauden pulaa. Hiilineutraalisuuteen pyrkiminen tuo mukanaan paljon uusia aihealueita ja paineita teknologian kehittämiseen.
Laivakoneistoklubi on avoin yhteistyölle alalla toimivien yhteisöjen kanssa. Tähän kuuluvat tietenkin Aalto yliopisto, Turun Ammattikorkeakoulu, Turun yliopiston MKK, VTT ja alan insinöörien ammatillinen yhdistys LARADI. Kaikilla näillä on annettavaa meriteknisen alan täydennyskoulutukselle. Klubi on pohtinut, josko sen pitäisi nostaa yhteisön taso rekisteröidyksi yhdistykseksi, mutta ainakaan toistaiseksi tästä ei ole positiivista päätöstä tehty. Toiminta on pystytty hoitamaan tehokkaasti ilman muodollistamistakin.
Klubin puheenjohtajana toimi ensimmäiset pari vuotta aloitteen tekijä Pentti Häkkinen ja sen jälkeen Olli Somerkallio (nykyisin Foreship) ja Tomas Aminoff (nykyisin ABB Marine & Ports) ennen nykyistä puheenjohtajaa Mia Elgiä, joka otti tehtävän vastaan 2021. Mia on valmistunut diplomi-insinööriksi Aalto yliopistosta vuonna 2007 ja on erikoistunut termodynamiikkaan. Valmistumisensa jälkeen hän on toiminut Deltamarinilla yhtiön Helsingin toimistossa vastuualueenaan koko yrityksen tutkimus ja tuotekehitys. Hän valmistelee laivojen energiatehokkuuteen liittyvää väitöskirjaa, joka valmistunee vuoden 2023 aikana.
Laivakoneistoklubi on seitsemän vuoden aikana selkeästi osoittanut tarpeellisuutensa. Koneistokysymykset ovat nousseet keskiöön laivasuunnittelussa ja laivatekniikassa yleisten kehitystrendien seurauksena. Olisi loogista, että tämä näkyisi nykyistä selvemmin meriteknisen alan koulutuksessa ammattikorkeakoulu- ja yliopistotasoilla. Ovathan myös koneistoihin liittyvät asiat nousseet Suomen meriteknisessä klusterissa uudelle tasolle. Koneistojen sektorilla toimivien meriteknisten yritysten liikevaihto on tänään huomattavasti suurempi kuin maassa olevien telakoiden, mikä olisi loogista ottaa huomioon koulutuksen ja tutkimuksen painopisteissä. Uudelleenarvioinnille lienee tarvetta samoin kuin sille, että tunnustetaan nykyistä avoimemmin yritysten rooli teknologian kehittäjänä ja toteuttajana.
Teksti ja kuvat Eero Mäkinen
