Saksa, Belgia ja Ranska ovat puolestaan olleet aktiivisimpia vaikuttajia alkaviin IMO:n neuvotteluihin. Tarkastelussa on käyty läpi suullisia ja kirjallisia eri maiden IMO:lle tekemiä alusteita.
“Kun Euroopan parlamentti vuonna 2017 alkoi vaatia merenkululta toimenpiteitä, Euroopan suuret lippuvaltiot itkivät ja valittivat, ettei EU:n pitäisi alkaa reguloida merenkulkua, koska kaikki ovat tekemässä parhaansa IMO:n puitteissa” sanoi T&E:n merenkulkuasiantuntija Faig Abbasov .
“Mutta nyt nämä samat valtiot yrittävät estää edistystä IMO:ssa” hän toteaa
.
Selvitys julkaistiin juuri kun EU:n jäsenvaltioiden ilmastoedustajat keskustelivat merenkulun päästöistä neuvoston työryhmässä.
Huhtikuun alussa IMO:n odotetaan sopivan alustavasta ohjelmasta merenkulun ilmastopäästöjen vähennyksiin. E&T:n mukaan Etelä- ja Itä-Euroopan maat ovat yleisesti ottaen huomattavan välinpitämättömämpiä kuin heidän pohjoiseurooppalaiset naapurinsa.
Merenkulun päästöt ovat noin 3% globaaleista CO2-päästöistä. Merenkulku on kuitenkin yksi niistä harvoista maailmantalouden sektoreista, joilla ei vielä ole sovittuja päästövähennystavoitteita..
Viime vuonna Euroopan Parlamentti tuki EU-lainsäädäntöön lisäystä, jolla merenkulku liitettäisiin päästökauppajärjestelmään (Emissions Trading Scheme – ETS).
Sen mukaan merenkulku liitettäisiin päästökauppajärjestelmään vuodesta 2023 alkaen, jos IMO ei saa sovituksi globaaleja toimenpiteitä vuoteen 2021 mennessä.
IMO kokoontuu tulevan huhtikuun alussa sopimaan kasvihuonekaasujen päästövähennyksen strategiastaan, 20 vuotta Kioton pöytäkirjan allekirjoituksen jälkeen.
Keskustelujen keskeiset agenda-aiheet ovat pitkän aikavälin päästötavoitteet, sitoumukset välittömiksi toimenpiteiksi ja eri vaihtoehtojen valinta lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteiksi.
