Tutkijoiden mukaan arktinen alue onkin lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin

Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden mukaan yleisessä käytössä oleva väittämä “arktinen alue lämpenee kaksi kertaa nopeammin kuin muu maapallo” aliarvioi pohjoisten alueiden havaittua lämpenemistä.

Vuoden keskilämpötilan kehitys arktisella alueella (tummat viivat) ja globaalisti keskimäärin (haaleat viivat). Lämpötilat ovat poikkeamia vuosien 1981‒2010 keskiarvosta. Vuosien 1979‒2021 trendit on esitetty suorilla viivoilla.

Viime vuosikymmenien aikana ilmaston lämpeneminen on ollut voimakkainta arktisella alueella. Ilmiö on yksi ilmastonmuutoksen näkyvimmistä ilmentymistä ja sitä kutsutaan arktiseksi voimistumiseksi (engl. Arctic amplification).

Ilmatieteenlaitoksen tutkijoiden Communications Earth & Environment -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan viimeisen 43 vuoden aikana arktinen alue on lämmennyt lähes neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Tämä suhdeluku on selvästi korkeampi kuin mitä kirjallisuudessa ja mediassa on yleisesti raportoitu. Joillakin alueilla lämpeneminen on ollut vieläkin voimakkaampaa: esimerkiksi Barentsinmeren alueella jopa seitsemän kertaa nopeampaa kuin globaalisti keskimäärin.

Muihin tutkimuksiin verrattuna korkeampi suhdeluvun arvo johtuu yhtäältä voimakkaasta ja pitkään jatkuneesta arktisen alueen lämpenemisestä. Tulokseen vaikuttaa myös se, miten Arktis alueena määritellään ja miltä ajalta lämpenemisnopeus lasketaan. Nyt julkaistussa tutkimuksessa arktinen alue määriteltiin napapiirin sisään jääväksi alueeksi. Lämpenemisnopeus laskettiin vuodesta 1979 lähtien, eli ajalta, jolta tarkempia satelliittihavaintoja on saatavilla.

– Arktinen alue määriteltiin pohjoista napapiiriä käyttäen, koska halusimme tarkastella aluetta, jonka suurin osa ihmisistä mieltää Arktikseksi. Keskityimme vuodesta 1979 alkavaan ajanjaksoon, koska havaintoaineistot ovat luotettavampia sen jälkeen ja toisaalta voimakas lämpeneminen alkoi 1970-luvulla, Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen kertoo.

Ilmastomallit aliarvioivat arktista voimistumista

Tutkimuksen mukaan nykyisillä ilmastomalleilla on vaikeuksia simuloida arktisen alueen nelinkertaista lämpenemissuhdetta.

”Joko siis ilmastomallit systemaattisesti aliarvioivat voimistumisen suuruutta, tai sitten nykyinen tilanne on ilmastohistoriassa yksinkertaisesti hyvin harvinainen tapahtuma. Vertailua tehtiin havaitun ja simuloidun lämpenemissuhteen eli arktisen voimistumisen välillä, eikä itse arktisen alueen absoluuttisen lämpenemisnopeuden välillä.”

– Siinä missä voimistumisen suuruus riippuu jossain määrin arktisen alueen määritelmästä ja laskentaan käytetystä ajanjaksosta, ilmastomallien havaittiin aliarvioivan arktista voimistumista lähes määritelmästä riippumatta, Mika Rantanen selventää.

Vuoden keskilämpötilan trendi (vasen) sekä vuoden keskilämpötilan trendi globaaliin keskiarvoon nähden (oikea) eri alueilla vuosina 1979‒2021.

Arktinen voimistuminen on suurinta myöhään syksyllä ja alkutalvesta, jolloin ilmastonmuutoksen myötä osaksi jäästä vapautunut lämmin merenpinta luovuttaa lämpöä ilmakehään. Jääpeite on kylläkin vähentynyt eniten kesällä ja alkusyksyllä, mutta silloin merenpinta luovuttaa lämpöä vain vähän, koska ilmakehä ja meri ovat kutakuinkin yhtä lämpimiä.

Arktisen voimistumisen suuruuteen vaikuttavat ihmisten aiheuttaman ilmastonmuutoksen lisäksi ilmastojärjestelmän luonnolliset pitkäaikaiset vaihtelut.

Tieteellinen artikkeli on avoimesti luettavissa Communications Earth & Environment -tiedelehdessä.

VA

Jaa artikkeli
freja