Väitös Suomen meriliikenteen huoltovarmuudesta

Lippueamiraali (evp) Bo Österlundin sotatalouden tieteenalaan lukeutuva väitöskirja ”Suomen meriliikenteen huoltovarmuudelle asetetut tavoitteet ja niiden toteutuminen” tarkastettiin tänään Maanpuolustuskorkeakoulussa Santahaminassa.
Väitöstutkimuksen lopputuloksena todettiin, että mikäli Suomi haluaa kehittää meriliikenteen huoltovarmuutta ja kasvattaa Suomen lipun alla purjehtivan tonniston kuljetusosuutta, on ryhdyttävä toimenpiteisiin, asetettava konkreettiset tavoitteet ja ohjattava tarvittavat resurssit tavoitteiden saavuttamiseen.

Hangon satama. Kuva Kari Martiala

Väitöskirjassa käsitellään Suomen ulkomaankaupan meriliikenteeseen nojaavan huoltovarmuuden tavoiteasettelun saavuttamisen, ylläpidon ja turvaamisen mahdollisuuksia sekä huoltovarmuustoiminnalle suunnattavia resursseja. Johtoajatuksena on kautta koko tutkimuksen ollut analysoida, eritellä ja arvioida, onko Suomessa 2010-luvulla ollut käytettävissä riittävä, huoltovarmuusnäkökohdat täyttävä sekä omassa päätöksenteossa operoiva kauppa-aluskalusto. Sen tulee olla viranomaislähtöisissä päätöksissä määritetty ja tavoitteeksi asetettu.

Vastaväittäjinä tilaisuudessa toimivat kansliapäällikkö, oikeustieteen tohtori Pekka Timonen oikeusministeriöstä sekä professori Josu Takala Vaasan yliopistosta. Kustoksena toimii professori Juha-Matti Lehtonen Maanpuolustuskorkeakoulusta. Väitöstilaisuuden kielenä on Suomi.

Ristiriita tavoitteissa ja resursseissa

Suomen ulkomaan meriliikenne toimii perusjärjestelyssä markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan ehdoilla. Viranomaiset asettavat tavoitteet meriliikenteen huoltovarmuudelle, mutta valtion budjetissa ei osoiteta ”korvamerkittyjä” meriliikenteen huoltovarmuustoimintaresursseja, eikä toiminnalle määritetä konkreettisia tavoitteita.

Väitöstutkimuksen neljän keskeisen meriliikennemuuttujan tarkastelusta voidaan todeta, että Suomen kauppalaivaston kantavuus, joka ilmoitetaan tonneissa, ja tonniston alusmäärä ovat laskeneet 2000-luvulla. Nousevalla käyrällä ovat olleet tonniston vetoisuus, joka ilmoitetaan yksiköttömällä numeroarvolla, sekä tavarantuonti (vuodesta 2008 alkaen).

Ristiriita huoltovarmuuden tavoiteasettelun ja resurssipanostuksen välille syntyy, kun valtion tulo- ja menoarvioissa vuodesta 2010 alkaen on todettu, että Suomessa jo pelkästään huoltovarmuusnäkökohdat edellyttävät riittävän suurta kotimaista tonnistoa. Oman kauppalaivaston tarvetta korostavat Suomen syrjäinen sijainti ja ulkomaankaupan riippuvuus merikuljetuksista Itämeren yli. Tarvittavan tonniston määrittäminen edellyttää perusteina kuljetettavaa tonnimäärää, kuljetuskapasiteettia, kuljetuskykyä sekä merimaastoon sidottuja haku- tai vientimatkoja. Nyt julkaistavassa väitöskirjatutkimuksessa on rakennettu laskukaavat tonnimeripeninkulmaperusteisen kuljetussuoritteen ja tonniston tarpeen määrittämiseksi.

Väitöskirja ehdottaa tarpeen ja kapasiteettien uudelleenmäärittelyä

Tavoiteasettelussa asetettu ”riittävän” tonniston määrä riippuu vallitsevasta turvallisuus- ja meriliikennetilanteesta. Meriliikenteen huoltovarmuuden edellyttämän tonniston määrittäminen edellyttää uhka- ja meriliikenneskenaariota. Uhka on tarkastelun ja arvioinnin keskeinen elementti. Tonniston määrittämistä ja riittävyyden tason asettamista ei voida käsitellä eikä määritellä ”tyhjiössä”. Merenkulun ja merikuljetusten huoltovarmuutta, sen tarvetta ja sen edellyttämää kapasiteettia ei siten ole tähän mennessä määritelty oikealla tavalla. Määrittely pitäisi tehdä uhkaskenaarioiden ohjaamana, ja sen tulee perustua relevantteihin lähtökohtiin.

Väitöstutkimuksen johtopäätöksenä on, että meriliikenteen huoltovarmuuden keskeisin tekijä, riittävä tonnisto, on riippuvainen ympäristömme turvallisuustilanteesta. Tonniston kuljetussuoritteen tarpeen määrittämiseksi tulisi olla käytettävissä viranomaisten kokoamat, tarvittavat muuttujat sisältävät, yhteneväiset tilastot. Kun näin ei ole, päädytään lähteen käytöstä riippuen erilaisiin päätösperusteisiin ja lopputuloksiin.

Valtioneuvoston vuonna 1988 alkaneet ja noin viiden vuoden välein tehtävät huoltovarmuuden tavoitepäätökset näyttävät kulkevan omia polkujaan. Hallituksen vaihtuessa päätös ei näytä seuraavan aloittavan hallituksen hallitusohjelmaa.

Vastuuviranomaisten huoltovarmuustoiminnan turvaamisen perusteista näyttää puuttuvan huoltovarmuuden turvaamiseen kohdistuvan uhan torjunnan ja selviytymisen resurssimitoitus. Meriliikenteemme toimintaedellytysten arviointi eri uhkaskenaarioissa mahdollistaisi huoltovarmuuden turvaamisen suunnittelun ja toimeenpanon.

Lisätietoja

Lippueamiraali evp Bo Österlund (s. 1946) on yleisesikuntaupseeri, joka on palvellut muun muassa Sotakorkeakoulun merisotalinjan johtajana, Saaristomeren laivaston esikuntapäällikkönä, Suomenlahden Laivaston ja Meripuolustusalueen komentajana, Tukholmassa sotilasasiamiehenä sekä Turun ja Porin sotilasläänin komentajana.

Jaa artikkeli
Stena Banneri