Väitöstutkimus laivanrakennuksesta malli kestävän kehityksen johtamiseen

Kestävän kehityksen yhdistäminen liiketoimintaan koetaan yrityksissä haasteellisena, joskus jopa mahdottomana. Ympäristöarvot ja yhteiskuntavastuu tuntuvat vastakkaisilta vaatimuksilta yrityksen taloudellisiin tavoitteisiin verrattuna. Ympäristölainsäädännön tiukentuminen ja yhteiskunnan moraalikäsitysten kehitys pakottavat yritysjohtajat kuitenkin pohtimaan, miten heidän tulisi muuttaa yritystensä johtamista.

Wärtsilä Marines Solutions-yksikön ympäristöliiketoiminnan johtaja, DI Juha Kytölä väittelee perjantaina Vaasan yliopistossa. Kuvaaja: Mikko Lehtimäki

Vaasan yliopistossa tehty uusi väitöstutkimus osoittaa, että kestävä kehitys voidaan yhdistää kannattavasti osaksi yritysten liiketoimintaa. Väitöstyö antaa yritysjohdolle myös konkreettisen työkalun, jonka avulla prosessia voidaan ohjata ja johtaa.

Kestävän kehityksen yhdistäminen liiketoimintaan koetaan yrityksissä haasteellisena, joskus jopa mahdottomana. Ympäristöarvot ja yhteiskuntavastuu tuntuvat vastakkaisilta vaatimuksilta yrityksen taloudellisiin tavoitteisiin verrattuna. Ympäristölainsäädännön tiukentuminen ja yhteiskunnan moraalikäsitysten kehitys pakottavat yritysjohtajat kuitenkin pohtimaan, miten heidän tulisi muuttaa yritystensä johtamista.

Vaasan yliopistossa tehty uusi väitöstutkimus osoittaa, että kestävä kehitys voidaan yhdistää kannattavasti osaksi yritysten liiketoimintaa. Väitöstyö antaa yritysjohdolle myös konkreettisen työkalun, jonka avulla prosessia voidaan ohjata ja johtaa.

Tuotantotalouden alalta väittelevä Juha Kytölä on analysoinut aasialaisia telakoita ja tutkinut kestävän kehityksen yhdistämistä laivanrakennuksen innovaatioiden johtamiseen. Tutkimus osoittaa, että voimakkaimmin yritysten toimintaa kohti kestävää kehitystä ohjaavat yritysjohto, yrityksen strategia ja lainsäädäntö. Lisäksi merkitystä on sillä, miten kilpailukykyisiksi asiakkaat kokevat yrityksen tuotteet.

Tutkimuksessa määritettiin kaikkiaan 13 tekijää, jotka tulisi ottaa huomioon kehitettäessä toimintaa kestävän kehityksen suuntaan. Tutkimuksessa osoitettiin lisäksi, että aikaperspektiivi on eri tekijöillä erilainen. Joihinkin tekijöihin kuten yritysjohdon päätöksiin tai strategiaan voidaan vaikuttaa välittömästi, kun taas muutoksen saaminen toisiin vie pitkän ajan. Osa tekijöistä – kuten lainsäädäntö – on sellaisia, joihin yritysjohto ei suoraan voi vaikuttaa.

Kytölän tutkimus määrittää tavat, joilla yritys voi yhdistää ympäristötehokkuuden, yhteiskuntavastuun ja taloudelliset tavoitteet. Kytölä on laatinut konkreettisen tehtävälistan, jota noudattamalla yritysjohto voi ohjata yrityksensä kestävän kehityksen polulle. Tehtävälista sisältää tärkeysjärjestyksessä toimenpiteet, jotka tulee aloittaa välittömästi sekä osoittaa toiminnot, joissa vasta pitempiaikainen vaikuttaminen tuo tulosta.

Ensimmäisenä toimenpiteenä yritysjohdon tulee osoittaa oma kiinnostuksensa kestävään kehitykseen ja kehittää yrityksen strategia vastaavaksi. Yrityksen toimintaprosesseja tulee muokata, sekä kannustaa työntekijöitä, jotka aidosti arvostavat kestävää kehitystä.

Miten arvioida kestävän kehityksen tasoa?

Väitöskirjan toinen merkittävä tulos on arviointimenetelmä, jolla voidaan analysoida yritysten kehitysaste matkalla kestävään kehitykseen. Työssä kehitettiin yksinkertainen tapa kartoittaa oleellisten näkökohtien priorisointi ja menetelmän avulla esimerkiksi analyytikot, sijoittajat tai journalistit voivat vertailla eri yrityksien kestävän kehityksen kehitystasoa keskenään. Lähtötietoina voidaan käyttää esimerkiksi yritysten vuosikertomusten tietoja. Arviointi soveltuu saman toimialan sisällä toimivien yritysten keskinäiseen vertailuun. Väitöstyössä osoitetaan menetelmän toimivuus käytännön testillä.

Yksinkertaisen mallin lisäksi Kytölä on laatinut tarkemman arviointimenetelmän, jota voi käyttää, kun saatavilla on tietoja myös yritysten sisäisistä toiminnoista. Syvällisemmällä analyysilla saadaan tarkempi kuva yrityksen kestävän kehityksen toimenpiteistä.

— Väitöskirjan tulokset voivat auttaa yritysjohtoa kehittämään johtamisjärjestelmiään ja samalla ne luovat painetta johdolle, koska ulkopuoliset voivat arvioida heidän toimintaansa. Väitöstutkimuksen tavoite on ollut tuoda muodostettu teoria mahdollisimman lähelle käytäntöä ohjeiden ja toimintamallien avulla ja yhdistää täten akateeminen tietotaito käytännön toimintaan, sanoo Kytölä.

Jaa artikkeli