Näiden lisäksi alan ruotsinkielistä koulutusta annettiin Tekniska Läroverket i Helsingfors – laitoksessa, mutta tämä lopetettiin vuonna 1996. Muutaman viime vuosikymmenen aikana itse koulutuksessa ja koulutuslaitoksissa on tapahtunut valtavia muutoksia, jotka ovat seurausta teknologian kehityksestä, toimintatapojen kehityksestä ja yleisesti muutoksista teollisuuden ja yhteiskunnan tarpeissa ja vaatimuksissa.
Turun AMK
Turun AMK on yksi suurimmista ammattikorkeakouluista Suomessa. Kuten ammattikorkeakouluilla yleensä myös Turun AMK:lla on voimakkaasti alueellinen tai maakunnallinen rooli, mihin kuuluvat oleellisesti kiinteät yhteydet alueen teollisuuteen ja yhteiskunnan eri laitoksiin. Tätä kuvaa sekin, että Turun kaupunki omistaa osakeyhtiömuotoisesta oppilaitoksesta 91 % ja Salon kaupunki 6 %. Nykyisessä yhtiömuodossa toiminta alkoi vuonna 2014. Päätoiminnon koulutuksen lisäksi kaksi muuta ydintoimintoa ovat palvelut yrityksille ja muille organisaatioille sekä tutkimus, kehitys ja innovaatiot. Laitoksen liikevaihto – osakeyhtiö kun on – on n. 70 MEUR ja sen palveluksessa on 700 henkilöä. AMK:n toiminta on keskittynyt Kupittaan kampukselle Turussa ja lisäksi toimintaa on myös Salossa.
Opiskelijoita on yhteensä n. 10.000, joista tekniikan aloilla 4200. Vuosittain valmistuu yli 500 insinööriä lukuisille yhteiskunnan aloille. Ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita on noin 400. Koulutus jakautuu kolmeen sektoriin: tekniikka ja liiketoiminta, terveys ja hyvinvointi sekä taideakatemia. Opiskelijoita valmistuu karkeasti ottaen noin 500:aan tehtävään yhteiskunnan eri sektoreille. Turun AMK:n juuret ulottuvat yli 200 vuoden taakse vuoteen 1816, jolloin Turussa aloitettiin kätilökoulutus. Teknisten alojen koulutus käynnistettiin vuonna 1849, jolloin aloitti Turun tekninen reaalikoulu.
Meritekniikan organisointi Turun AMK:ssa
Meritekniikka kuuluu luonnollisesti opetuksen sektoriin Tekniikka ja liiketoiminta, joka sektori on jaettu seitsemään osaamisalueeseen: teknologiateollisuus, rakennusteollisuus, kemianteollisuus, ICT, yrittäjyys ja myynti, master school of engineering and business sekä logistiikka, palvelut ja tuotantotalous. Meritekniikka on teknologiateollisuuden osa-alueeseen kuuluva erikoistumisalue. Teknologiateollisuusaluetta ei tule sekoittaa samannimiseen työnantajajärjestöön Teknologiateollisuus ry:een.
Meritekniikka on tänään varsin pieni osa koko Turun AMK:n toiminnasta. Opiskelijoita on tyypillisesti noin 100 (n. 1 % koko opiskelijavahvuudesta) ja työsuhteessa oleva opetushenkilökuntaa neljä henkilöä (n. 0,5 % vahvuudesta). Tämän erikoistumisalueen ns. koulutusvastaavana eli päällikkönä toimii DI Lauri Kosomaa, joka on ollut tehtävässä vuoden 2013 alusta lähtien eli yhdeksän vuotta. Tämä artikkeli pohjautuu pääasiassa Lauri Kosomaan haastatteluun. Kaikilla neljällä laivatekniikan opettajalla on laiva-alan insinööritutkinto joko Otaniemestä tai Turusta.
Laivainsinöörien koulutus aloitettiin Turussa vuoden 1945 alussa, jolloin laitoksen nimi oli Turun teknillinen oppilaitos, käyttökielessä Teku. Ensimmäiset insinöörit valmistuivat vuona 1947. Yhteensä valmistuneita yli 75 vuoden jaksolla on suuruusluokkaa 900. Hyvin ilmeisesti sotakorvaustoimitusten tarpeet olivat keskeinen tekijä koulutuksen aloittamispäätöksessä.
Laivatekniikan koulutus tänään
Kuluneen 75 vuoden aikana koulutus on luonnollisesti kehittynyt ja muuttunut valtavasti. Tätä evoluutioprosessia ovat tietysti hallinneet laivatyyppien moninaistuminen, yleinen laivatekniikan kehitys, suunnittelumenetelmien kehitys, telakoiden ja toimittajien keskinäisten roolien muutokset, laivoihin liittyvien sääntöjen kehitys, kansainvälistyminen, yleiset yhteiskunnan muutokset koulutusmaailmassa, kommunikaatiomaailman kehitys ja monet muut tekijät.
Meritekniikan insinöörin ”Insinööri (AMK)” – koulutus on ns. alempi korkeakoulututkinto (yleismaailmallinen englanninkielinen lyhenne B.Eng. = Bachelor of Engineering). Ohjelma on nelivuotinen joskin joustavuutta on ajan suhteen molempiin suuntiin. Kokonaislaajuus on 240 opintopistettä (op.), mikä koostuu seuraavista:
-yleiset ja insinööriaineet (matematiikka, fysiikka, lujuusoppi, materiaalioppi, johtaminen, teollisuustalous, kielet ym.)
-erikoistumisalue meritekniikka/laivatekniikka 60 op.
-opinnäytetyö 15 op.
-työharjoittelu yrityksissä 30 op.
-vapaavalintaisia opintoja opiskelijan omien kiinnostusalueiden mukaisesti 30 op.
Yleisesti ensimmäinen opiskeluvuosi kohdistuu yleisiin aineisiin (”ydinosaaminen”) ja seuraavien kolmen vuoden kohteena on niin sanotusti ”laajentava osaaminen”.
Kuriositeettina voi todeta, että armeijan käynnistä saa pisteitä, joilla voi kattaa osan vapaavalintaisten opintojen opintopistekiintiöstä.
Meritekniikan eli erikoistumisalueen opinnot aloitetaan toisena opiskeluvuotena ja se kattaa neljä osa-aluetta:
-Meri-, telakka- ja veneteollisuus
-Laivan koneistot
-Laivan vakavuus ja rungon suunnittelu
-Laivan suunnittelu
Opetuksen keskiössä on kaikilla osa-alueilla laivan suunnittelu.
Mainitun neljän laivatekniikan kokopäivätoimisen opettajan lisäksi kouluttamisessa on mukana muutama erityisaloja kattavia kurssikohtaisia luennoitsijoita.
Insinööri (YAMK)
Turun AMK:ssa on mahdollista suorittaa myös ns. ylempi ammattikorkeakoulututkinto kone- ja meritekniikassa. Tässä ajatus on se, että varsinaisen AMK – tutkinnon jälkeen henkilö työskentelee teollisuudessa ym. muutaman vuoden ja palaa sen jälkeen suorittamaan ylemmän tutkinnon. Tätä mahdollisuutta käytetään kuitenkin laivatekniikan puolella niukasti meritekniikan oman YAMK-opetuksen loputtua joitakin vuosia sitten. Herää luonnollisesti kysymys, mitä eroja on insinööri(YAMK):n ja Aalto yliopistosta valmistuneiden laivanrakennusdiplomi-insinöörien välillä. Ajatus kuitenkin on varsin selvä. Turun AMK:n puolella ylempi tutkinto kohdistuu ensi sijassa yritysten tarpeista lähteviin käytännön läheisiin asioihin, ei esimerkiksi tutkimukseen. Aika näyttää, miten laajasti YAMK – ajatukseen tartutaan meritekniikan sektorilla.
Kytkennät yritysmaailmaan
Tänään tiedostetaan aikaisempaa paremmin yhteistoiminnan tärkeys yritysmaailman ja koulutuslaitosten välillä. Tämä kattaa yritysvierailut, harjoittelupaikat (työharjoittelu) ja erittäin merkittävänä opinnäytetöiden suorittamisen. COVID-19 on jonkin verran vähentänyt esimerkiksi yritysvierailuja, mutta opinnäytetöistä edelleenkin 90 % tehdään yrityksille. Opinnäytetyö vaatii tyypillisesti kalenteriaikaa kolme kuukautta ja tänä aikana opiskelija on tavallisesti yrityksen palkkalistalla.
Yhteistyöllä yritysmaailman kanssa on suuri merkitys myös valmistuneiden insinöörien työllistämisessä. Sekä harjoitteluyhteyksien että opinnäytetöiden kautta yrityksillä on erinomainen mahdollisuus pedata rekrytointia. Tätä käyttävät hyödykseen erityisesti laiva-alan suunnittelutoimistot, joista maan suurimmat ovat Turun alueella. Maantieteellisellä läheisyydellä on suuri merkitys, koska opiskeluaikana ei monellakaan ole intressiä tai edes mahdollisuutta hoitaa harjoittelua tai opinnäytetyötä toisella paikkakunnalla.
Tosiasia onkin, että Turun AMK:n opiskelijoita hyödynnetään etupäässä Turun alueella ja Aalto Yliopiston opiskelijoita voittopuolisesti Helsingin alueella opinnäytetöissä. Tämä alueellinen jako on perinteisesti näkynyt myös varsin voimakkaana siinä, mihin opiskelijat sijoittuvat valmistumisensa jälkeen.
Koulutuksen volyymi
Opiskelijat valitsevat erikoistumisalueensa ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen. Laivatekniikan suosio vaihtelee vuodesta toiseen ja riippuu luonnollisesti laiva-alan imagosta sinä hetkenä, kun opiskelijan on tehtävä alansa valinta. Yritysten kannalta olisi tietenkin toivottavaa, että alalle suuntautuu nimenomaa sellaisia opiskelijoita, jotka valitsevat laivatekniikan ensimmäiseksi vaihtoehdokseen. Tämä oletettavasti takaisi alalle korkeasti motivoituneita insinöörejä. Laivarakennusala on ollut viimeisten vuosikymmenten aikana varsin turbulenttista, joskin matkalla on ollut paljon positiivisia tapahtumia ja tietenkin näyttäviä uusien laivojen toimituksia.
Viime aikoina meritekniikan on vuosittain valinnut keskimäärin n. 30 toiselle opiskeluvuodelle siirtynyttä, mikä on selvästi aiempia vuosia enemmän. Tilastot osoittavat, että keskimäärin vuodessa valmistuu kuitenkin vain n. 20 insinööriä. Osittain ero selittyy sillä, että suurentunut aloittajien määrä ei vielä näy valmistuneiden luvuissa, mutta myös ”vuotoa” tapahtuu eri kanavien kautta. Osa lopettaa, osa vaihtaa erikoistumisalaa mutta joitakin myös ajautuu työmarkkinoille opiskelun aikana, minkä seurauksena keskeyttävät opintonsa. Viimemainittu on varsin harmillista mutta tietenkin osittain seurausta yritysten ja oppilaitoksen välisestä kiinteästä yhteistyöstä.
Yhteensä laivatekniikan alan opiskelijoita on samanaikaisesti Turun AMK:ssa neljällä vuosikurssilla noin 100 henkilöä, joiden ns. erikoistumisalueen koulutuksen siis hoitaa neljä kokopäivätoimista ja muutama osa-aikainen kouluttaja.
Sijoittuminen työelämään
Tällä hetkellä laiva-alan insinöörien työllisyystilanne on hyvä ja käytännössä vallitsee täystyöllisyys. Tilasto valmistuneiden ensimmäisestä työpaikasta:
45 % Suunnittelutoimistot
25 % Telakat
15 % Kokonaistoimittajat
5 % Laitetoimittajat
15 % Muut (varustamot, viranomaistehtävät, muut kuin meriteollisuuden yritykset)
Suunnittelutoimistojen korkea osuus kertoo selvästi, että koulutuksen painopisteen on syytä olla laivasuunnittelussa.
COVID-19:n vaikutukset
Niin kuin yhteiskunnassa hyvin tiedostetaan tänään COVID-19:llä on ollut huomattava vaikutus nyt jo kahden vuoden aikana siihen, miten asioita hoidetaan koulutuslaitoksissa. Vaihtelevasti on koettu täydellisen etäopetuksen kausia ja erilaisia hybridikonsepteja. Nyt tammikuun 2022 lopussa noudatetaan Turun AMK:ssa hybridimallia, jonka mukaan lähiluentoja ei pidetä, mutta laboratorio- ja harjoitustyöt voidaan tehdä laitoksella. Opiskelu on jo muutoinkin ennen COVIDia kehittynyt perinteisestä luentomallista seminaarityyppisiksi tilaisuuksiksi, mikä sinänsä on tietysti helpottanut sopeutumista pandemian mukana tulleisiin vaatimuksiin ja rajoituksiin.
COVID-19:sta on ollut myös positiivisia seurauksia. Tehokas etätyöskentely on ollut pakko oppia, ja siitä varmaankin seuraa pysyviä muutoksia toimintatapoihin. Tästä koituu hyötyjä sekä opiskelutoimintaan tulevaisuudessa että etenkin opiskelijoiden valmiuksien monipuolistumiseen työelämässä. Sosiaaliset kontaktit ovat luonnollisesti vähentyneet dramaattisesti COVID-19:n seurauksena, minkä negatiivista merkitystä on mahdotonta arvioida ennen kuin päästään takaisin aikaisempaan normaalitilanteeseen tai lähelle sitä.
Mitä tulevaisuudessa
Lauri Kosomaan mukaan suuria muutoksia ei ole tällä hetkellä näköpiirissä laivatekniikan alan koulutukseen Turun AMK:ssa. Kansainvälisyyden merkitys varmasti kasvaa, mikä näkyy jo kasvavassa vaihto-opiskelijoiden määrässä sekä yhdessä ulkomaalaisten korkeakoulujen kanssa toteutettavina kaksoistutkintoina. Tilanne Suomen meriteknisellä sektorilla on tänään suhteellisen vakaa. Euroopan telakkateollisuus on tosin parin viime vuosikymmenen aikana supistunut merkittävästi ja erityisesti telakoiden tuoteprofiilit ovat kaventuneet. Eurooppalaiset laite-, järjestelmä- ja teknologiatoimittajat ovat kuitenkin säilyttäneet asemansa näiden joukossa myös suomalaiset yritykset. Tosin monet näistä ovat kansainvälistäneet toimintansa voimakkaasti, minkä seurauksena toimintaa on siirtynyt pois Suomesta.
Kehityksen suurten linjojen muutoskehitystä kuvannee hyvin alla oleva ote eräästä Turun AMK:n opettajien kokouksen pöytäkirjasta:
”…tavoitteena on opiskelijoiden oman aktiviteetin parantaminen ja nimenomaan opiskelijoiden asenteella opiskeluunsa on ensiarvoisen tärkeä merkitys. Tärkeintä on opettaa oppilaat oppimaan itse ja soveltamaan saamansa tiedot eikä opetus voi eikä saa olla liiaksi kädestä pitäen ohjattua. Emme opiskele koulua vaan elämää varten”.
Lausuma on niinkin kaukaa kuin vuodelta 1969 mutta edelleen ajankohtainen ja relevantti.
Teksti Eero Mäkinen
