Eurooppalainen tonnisto heikkeni 1980-luvulla merkittävästi ja aluksia ulosliputettiin muille lipuille. Merenkulun ja Euroopan turvaamiseksi luotiin EU suuntaviivat merenkulun tuista, joilla mahdollistetaan oman tonniston kilpailu globaalilla markkinalla.
Suuntaviivojen mukaisia miehistötukia maksetaan kaikentyyppisille ulkomaanliikenteessä oleville aluksille. Julkisuudessa on välillä esitetty väitteitä, että tukea ei esimerkiksi maksettaisi konttialuksille, mutta tämä väite ei pidä paikkaansa. Tilastollisesti konttialuksille maksettavat tuet ovat Suomessa varsin pienessä osassa, johtuen siitä, että Suomen vienti- ja tuontikuljetuksista konttikuljetukset hoidetaan lähes kokonaan muiden EU-maiden lippujen alla. Nämä alukset kuuluvat omien lippuvaltioidensa tukijärjestelmiin ja saavat tuet omasta kotimaastaan. Kokonaisuudessaan Suomen ulkomaankaupasta vain noin 10 prosenttia kulkee konteissa.
Leikkauksilla ei synny säästöjä valtion kassaan
Kaikki Euroopan merenkulkumaat hyödyntävät EU suuntaviivojen mukaisia malleja oman lippunsa tukemiseen. Jos siis yksi maa heikentäisi omaa järjestelmäänsä, siirtyisivät alukset muiden lippujen alle.
Palautusjärjestelmä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että varustamotyönantajille palautetaan niiden maksamia työnantajamaksuja (työnantajan osuus ennakonpidätyksestä ja eläkemaksusta sekä tapaturmavakuutusmaksu). Työnantaja maksaa nämä palkan sivukulut ja valtio palauttaa ne takaisin. Raha kiertää valtion kassan kautta, mutta kyseessä on samat rahat, jotka varustamo on ensin maksanut.
Olisi helppoa ajatella, että palautusjärjestelmän muuttaminen toisi rahaa muualle yhteiskuntaan, mutta näin ei ikävä kyllä ole. Jos järjestelmää heikennetään, johtaisi se vääjäämättä vain suomalaisen merenkulun näivettymiseen. Järjestelmän heikentäminen johtaisi ulosliputuksiin ja huoltovarmuuden kannalta kriittisen tonniston siirtymiseen muille lipuille. Ei olisi enää suomalaisia varustamotyönantajia, eikä näiden maksujen maksajia. Ei tulisi säästöjä, mutta suomalaiset alukset ja työpaikat menetettäisiin muille lipuille.
”Viihderisteilyä vai huoltovarmuutemme selkäranka?
Palstatilaa ja suuria otsikoita saavat Suomessa säännöllisesti matkustaja-autolautat, jotka ovat suurimpia merityönantajia ja palkanmaksajia, eli niillä on siten luonnollisesti eniten takaisin haettavia työnantajakulujakin. Matkustaja-autolauttatyönantajille palautetaan per työntekijä aivan yhtä paljon kuin muillekin varustamotyönantajille.
Matkustaja-autolauttojen miehistötukia on kritisoitu ehkä siksi, että näiden alusten kuljettama rahti kulkee jokseenkin näkymättömissä ja alukset nähdään virheellisesti vain matkustajan silmin. Harva tulee ajatelleeksi, että pelkästään suomalaisilla matkustaja-autolautoilla kulkee yli 60 % Suomen kappaletavarakuljetuksista.
Matkustaja-autolauttojen merkitys Suomen viennissä ja tuonnissa on merkittävä, ja ne ovat etenkin kriisiaikoina ja häiriötilanteissa merkittävässä roolissa. Huoltovarmuuskeskus on tehnyt Riittävä huoltovarmuuskapasiteetti -selvityksen vuonna 2023 ja selvityksen huolestuttava päätelmä on, että meillä ei ylipäätään ole riittävästi omaa tonnistoa.
Samassa selvityksessä on osoitettu, että huoltovarmuutemme on kriisitilanteessa riippuvainen Suomen lipun alla kulkevista aluksista ja etenkin matkustaja-autolautoista, jotka ovat monikäyttöisiä. Olisi siis silkkaa hulluutta riskeerata tämä kapasiteetti.
Miljoonien riskipeli merenkulkumme kustannuksella
Tukileikkauksia ehdotellessaan eri tahot, faktoja tuntematta, heittivät eri summia miljoonan kuvat silmissään. Puhuttiin yli 30 miljoonasta, joku kymmenestä miljoonasta ja joku mainitsi luvun siltä väliltä. Näin alan ammattilaisenakin oli vaikea päästä kärryille siitä, mistä luvut tulivat.
Se on kuitenkin selvä, että luvuissa ei ollut vain matkustaja-autolauttojen palveluhenkilökunta, vaikka heidän osuutensa saikin eniten julkisuutta. Leikkaukset olisivat kohdistuneet joko matkustaja-autolauttojen henkilöstöön kokonaisuudessaan, tai sitten lukuihin oli laskettu koko Suomen lipun taloushenkilöstö, sisältäen myös rahtialusten taloushenkilöstön.
Tietämättä mitä lukuihin oli laskettu, on mahdotonta sanoa, kuinka hurjasta ja Suomen merenkulun tuhoavasta leikkauksesta olisi pahimmillaan ollut kyse. No miksi sitten jokaisen merenkulkijan sivukulujen palautuksella on merkitystä? Siksi, että eurooppalaisessa järjestelmässä ei ole tehty eroa toimien välillä. Jokainen aluksella työskentelevä, jolla on turvallisuustehtävä, on merenkulkija. EU suuntaviivojen mukaan, jokaisen merenkulkijan palkan sivukulut voidaan palauttaa. Meidän merenkulussamme työskentelevien tulee puolustaa tätä järjestelmää ja estää eri tehtävien arvottaminen.
Mitä tapahtuisi Suomen merenkululle, jos matkustaja-autolauttojen miehistötukia leikattaisiin ja alukset liputettaisiin Suomesta muualle? Matkustaja-autolautat jäisivät samaan liikenteeseen, mutta lippu muuttuisi ja samassa yhteydessä suuri osa suomalaisista merenkulkijoista jäisi työttömäksi. Järjestelmän heikentämisen vaikutukset olisivat erittäin laajat ja kauaskantoiset.
Leikkausehdotuksissa väläyteltiin myös mallia, jossa juustohöylällä olisi veistetty tuesta kaikilta ulkomaanliikenteen aluksilta. Tämä malli olisi erittäin tuhoisa. Suomen lipun alla kulkevat rahtialukset ovat kustannuksiltaan monia kilpailijamaita huomattavasti kalliimpia, johtuen esimerkiksi muita maita merkittävästi vähäisemmästä NON EU työntekijöiden määrästä. Pienikin leikkaus voisi johtaa ulosliputuksiin.
Ukrainan tilanteesta saatavat opit käyttöön
Elämme turvallisuuspoliittisessa myllerryksessä ja sijainniltamme olemme varsin lähellä sotaa käyvää maata.
Huoltovarmuuskeskus on tehnyt selvityksen Ukrainan merisodan opeista. Selvitys osoittaa, että sotaa käyvän maan meriliikenne pysähtyi käytännössä kokonaan puoleksi vuodeksi. Liikenne Ukrainan merisatamiin alkoi uudelleen vasta Mustanmeren viljasopimuksen tultua voimaan heinäkuussa 2022. Tällä hetkellä merikuljetusten volyymi noin 50 prosentin tasolla verrattuna määrään ennen sodan alkua.
Ukrainalla on pitkä maaraja länteen, eikä se ole lainkaan Suomea vastaavalla tavalla riippuvainen merikuljetuksista – Suomen viennistä ja tuonnista miltei 96 prosenttia kuljetetaan meriteitse. Suomen on turvattava merikuljetukset kaikissa oloissa, muuten me emme yksinkertaisesti pärjää.
Venäjän merialueet, eli osa meidän Itämeremme rannoista, on Joint War Committeen toimesta julistettu sotariskialueeksi kohta jo neljä vuotta sitten. Suomi ei ole osa sotatoimia, mutta meidän ei pidä sulkea silmiämme siltä, mihin tilanne Itämerellä voi nopeastikin ajautua.
Meidän pitää varautua siihen, että vientimme, tuontimme, hyvinvointimme ja etenkin turvallisuutemme on entistä enemmän oman suomalaisen tonniston varassa. Sota-alueelle ei kannata liikennöidä, jos saatavilla ei ole vakuutuksia tai vakuutustakuuta järkevällä hinnalla ja ehdoilla. On siis oletettavaa, että kriisin pahentuessa kuljetuksemme ovat entistä enemmän suomalaisen tonniston varassa ja tästä suomalaisesta tonnistosta on pidettävä huolta.
Maija Mattila
