10.09.2018

Vihdoinkin osaksi Euroopan yhtenäisiä markkinoita?

Maamme on nyt ollut parikymmentä vuotta jäsenenä Euroopan Yhteisössä, jonka perimmäisenä tarkoituksena on ollut luoda vapaat sisämarkkinat jäsenmaiden kesken tasavertaisin edellytyksin. Tämän muistutuksena kaikki jäsenmaat allekirjoittivat Suomen liittymäsopimukseen deklaraation, jossa tunnustetaan tosiasia, että olemme syrjässä ja vaikeiden luonnonolosuhteiden takana suhteessa muuhun Eurooppaan.

EU:n kartoilla hädin tuskin on nähty koko Suomea ja meidän ainoa TEN-T ydinkäytäväkin kulkee Etelä-Suomen halki yhdistäen Tukholman Pietariin. Merkittävät EU:n infratuet myönnetään vain päätettyjen ydinkätävien verkkoon kuuluville hankkeille. Turusta on toki EU:n kanssa saatu aikaan yhtenäinen moottoritie Vaalimaalle.

Baltialle on luotu oma korridori ja tehokasta ratayhteyttä puuhataan parhaillaan pääasiassa EU-rahoituksella Tallinnasta Keski-Euroopan markkinoille.
Suomi ja osittain Ruotsi painivat talviliikenteen ongelmissa ja edelleen pohditaan kenen meillä pitäisi nämä lisäkustannukset ja logistiikan hidasteet kustantaa; valtion eli veronmaksajien, Pohjois-Suomen teollisuuden, väylämaksuilla kaikkien meillä käyvien laivojen vaiko peräti EU:n? Ainakin jäsenmaiden yhteisen deklaraation pohjalta EU:n.

Edellinen ratkaisu 1970-luvulla, jolloin päätettiin Perämeren ympärivuotisesta aukipidosta ja uudet pian 50 vuotta täyttävät suurimmat jäänmurtajat rakennettiin, tehtiin valtakunnan päämiehen johdattamana alue/teollisuuspolittinen ratkaisu, jossa valtio maksoi infrakustannuksena murtajat ja väylämaksu- sekä veroeduilla varustamoteollisuus puolestaan kannustettiin investoimaan sopiviin rahtilaivoihin.

EU:n päättämä arktinen politiikka (vuoden 2017 päätöslauselman kohta 43) korostaa EU:n arktisten alueiden yhdistämisen tärkeyttä TEN-T ydinverkon jatkamisilla ja näiden hakkeiden tuomista CEF, EFSI ja EIB rahoituksen piiriin. Alustavina lupauksina onkin nyt Brysselistä kuulunut, että Baltian TEN-T korridori ensi vuosikymmenellä saisi jatkoa Suomen läpi Tornion kautta Narvikiin ja näin meidän etelä-pohjoissuuntainen liikenne pääsisi osalliseksi EU-rahoituksesta. Lupaus saattaisi tuoda moottoriteitä ja uusittuja rautateitä Perämeren satamiin, mutta rinnalla tulisi muistaa myös Itämeren merikäytävät Eurooppa-yhdistäjinä Vaasaan, Uumajaan, Kokkolaan, Luulajaan, Raaheen, Ouluun, Kemiin ja Tornioon, vaikkapa Motorways of the Seas teeman alle. Samalla löytyisi edellytykset ratkaista Suomen ja Ruotsin jäänmurtajayhteistyökin eurooppalaisena korridoriasiana.

Seuraava vaihe, Jäämeren rata onkin nähtävä osana EU:n arktisen poltiikan investointeja, jotka todennäköisesti voidaan sisällyttää Brysselin taloussuunnitelmaan 2020-luvun loppupuolelta lähtien. Muistettava on myös Norjan määrätietoinen eteneminen Jäämeren offshore-investoinneissa, joista käynnissä oleva Johan Castberg-kentän tuotantohanke 6 mrd euron budjetteineen on vasta ensimmäinen. Kesäkuussa Norjan hallitus myönsi 24. lisenssikierroksen toimiluvat, jotka nyt ulottuvat pitkin Venäjän merirajaa ja melkein Karhusaarille asti.

Suomen puheenjohtajakausi EU:ssa alkaa ensi kesänä. Pohjois-eteläsuuntaiset logistiikkaratkaisut Suomeen ja Suomessa lienevät tuolloin merkittävimpiä taloudellisia EU-ratkaisuja meille. Hyvä mies, lvm:n Mikael Nyberg lähtee Brysseliin ministeriön liikenne- ja viestintäpolitiikan korkean tason edustajaksi ajamaan näitä asioita. Puhaltakaamme kaikki yhteen hiileen, ettei asiat jää vain yhden miehen murheeksi! Etäisyys kun Brysseliin on käytännössä osoittautunut kovin pitkäksi.

Mikko Niini

Puheenjohtaja, Meriliitto

Jaa artikkeli
Stena Banneri