Kanadan 30 hengen telakkadelegaatio tapaa 19.5. alkaen viikon ajan suomalaisia yrityksiä ja oppilaitosten edustajia. Tapaamisia on lähes joka päivä ja mukana on kymmeniä suomalaisyrityksiä Helsingissä, Turussa, Raumalla ja Vaasassa. Yliopistojen lisäksi myös ammattikoulut ja ammattikorkeakoulut ovat mukana.
– Sekä Kanadassa että Yhdysvalloissa on kaikesta kova pula. Suomessa esimerkiksi laivainsinöörin ammatti on arvostettu, mutta Pohjois-Amerikassa tilanne on erilainen. Siellä on paljon kurottavaa, ennen kuin päästään Suomen tasolle arvostuksessa, Business Finlandin meriteollisuusasiantuntija Ulla Lainio kertoo.
Telakoiden suurin haaste on työvoiman saatavuus
Kanadassa on tarjolla merialan koulutusta melko vähän verrattuna väestömäärään. Nuoret hakeutuvatkin mieluummin öljy- ja kaasualalle, joissa on paremmat palkat.
– Moni kokee myös perinteisen laivanrakentamisen raskaaksi ja huonosti palkatuksi ammatiksi. Kanadassa on paljon Suomea isompi työmarkkina ja enemmän vaihtoehtoja kuin meillä Suomessa, joten siksi hakeudutaan helpommin muille aloille, Lainio sanoo.
– Työvoiman suhteen on isoja ongelmia, ja se on ehkäpä kaikkein suurin haaste sekä Kanadassa, että Yhdysvalloissa. Siellä pohditaankin, miten ongelma on ratkaistavissa työvoimapoliittisesti.
Kanadan delegaatiossa on mukana eritasoisten oppilaitosten edustajia yliopistoista ja instituuteista ammattikoulutason oppilaitoksiin. Tavoitteena on, että oppilaitosten edustajat tapaisivat toisiaan ja löytyisi mahdollisuuksia kehittää koulutusyhteistyötä.
Toki tutkimusyliopistot ovat tehneet yhteistyötä jo todella pitkään, siellä on jo vakiintuneet keskinäiset suhteet.
– Mielenkiintoista nähdä saadaanko siellä kehitettyä hyviä yhteistyöpolkuja.
Korkeat kustannukset telakoiden ongelmana
Viitisen vuotta sitten alkanut yhteistyö kanadalaisten telakoiden kanssa on tiivistynyt vuosien varrella, uusien laivatilausten myötä. Suomalaiset ovat nyt esimerkiksi voittaneet tarjouskilpailuja.
Kanadassa ongelmana on korkea kustannustaso, siksi yksi jäänmurtaja voi maksaa Icon of the Seas -aluksen verran.
– Laivan rakentamiskustannus kasvaa valtavaksi, koska toimitukset venyvät ja työvoima-, materiaali- ja projektinhallintakustannukset ovat korkeita. Laivanrakennustapaa ei ole automatisoitu samalla tavalla kuin meillä Suomessa. Nyt Kanadassa investoidaan muun muassa hitsausautomatiikkaan ja materiaalinkäsittelyautomaatioon, Lainio tarkentaa.
– Sen teknologian lisäksi mitä tuodaan itse laivaan, myös telakan alueelle tehdään paljon tuotantoinvestointeja. Se tuo myös suomalaisille yrityksille mahdollisuuksia olla mukana vaativissa kohteissa.
Kanadassa laivanrakennustuotanto poikkeaa suomalaisesta
Kanadassa laivanrakennustuotanto on kapeasti siiloutunutta. Siellä on toki alihankkijoita ja toimittajia, mutta ei läheskään niin laajasti kuin meillä Suomessa.
– Tuotanto on ihan erilaista kuin meillä. Siellä kun ei rakenneta isoja risteilijöitä, tuotannossa ei ole ollut tarvetta sellaiselle alihankkijateollisuudelle kuin Suomessa.
Lainio on työskennellyt meriteollisuuden parissa Pohjois-Amerikassa pahimmasta korona-ajasta lähtien. Ensi elokuussa aloituksesta tulee jo kuluneeksi viisi vuotta.
– Alkuvaiheessa tehtiin työtä etänä ja ensimmäinen vienninedistämismatka toteutui vasta toukokuussa 2021. Niistä ajoista toiminta on vilkastunut ja nyt uuden hallinnon myötä meidän pitää seurata koko ajan, joka päivä, mitä siellä tapahtuu. Esimerkiksi mitä uusia presidentin määräyksiä on tehty.
Jotakin hyvääkin on tapahtunut uuden presidentin aikana.
– Hyvää laivanrakennuksen kannalta on se, että kansalliseen turvallisuusneuvostoon on perustettu laivanrakennustoimisto, The United States Office of Shipbuilding. Tälle uudelle hallinnolle meriteollisuus, laivanrakennus ja merenkulku on suuri prioriteetti ja sitä on resurssoitu aivan eri tavalla kuin aikaisemmin.
Lainio pohtii myös miten yhteistyösuhteet suomalaisten ja kanadalaisten yritysten välillä toimivat. Pystytäänkö esimerkiksi kanadalaista teknologiaa myymään Suomeen? Molemmat suunnat ovat mahdollisia.
Teksti Kari Martiala
Kuva Tapio Rusanen
