Tämän vuoden alussa julkaistussa haastattelussa pohdin muun muassa rahtivolyymien kehitystä kuluvana vuonna. Totesin, että kristallipalloni on sumea, mutta turbulenssia tulee riittämään. Hurjimmissakaan kuvitelmissani en kuitenkaan olisi uskonut, että Trump aiheuttaisi maailmanlaajuisen taloudellisen taantuman ja rahtimarkkinoiden – jollei romahduksen, niin ainakin merkittävän laskun.
Mitä on siis tapahtunut tammikuun alun jälkeen? Donald Trump asettui virkaansa Yhdysvaltain presidenttinä 20. tammikuuta. Sata ensimmäistä päivää tuli kuluneeksi vappuna. Eurooppa on seurannut herkeämättä Trumpin politiikkaa Venäjän ja Ukrainan sodan suhteen. Merenkulun näkökulmasta suurimmat toimenpiteet on kuitenkin kohdistettu ennen kaikkea Kiinan maailmanmahtia vastaan.
Maailman kuuluisin taloustieteilijä Adam Smith kirjoitti jo vuonna 1776 teoksessaan The Wealth of Nations, kuten myös kaikki suuret taloustieteilijät hänen jälkeensä, että kansainvälinen kauppa lisää kaikkien kansojen vaurautta. Perusajatus on se, että kun maat tuottavat ja vievät sitä, missä ne ovat taitavimpia tai kilpailukykyisimpiä, kaikki voittavat.
Vastoin yleisesti hyväksyttyjä vapaan kaupan periaatteita Yhdysvaltain presidentti Donald Trump asetti huhtikuussa kansainväliselle kaupalle 10–50 prosentin tullit, joihin monet maat ovat vastanneet samalla mitalla. Kiinalle asetetut tullit olivat laskentatavasta riippuen jopa yli 200 prosenttia. Vaikka suuri osa näistä tulleista on myöhemmin lykätty tai pienennetty, niiden vaikutukset näkyvät jo yritysten toiminnassa ja maailman merikuljetuksissa. Juuri nyt Yhdysvaltoihin kulkee paljon tuotteita, joiden hintojen pelätään nousevan tullien astuessa voimaan. Toisaalta Kiina on jo vähentänyt kuljetettavien tavaroiden määrää korkeiden tullien vuoksi. Samaan aikaan nähdään siis paljon kuljetuksia, mutta myös jo sovittujen toimitusten peruutuksia.
Monien yhdysvaltalaisten tuotteiden hinnat ovat jo nousseet kotimarkkinoilla, ja niiden kysyntä ulkomailla on vähentynyt vastatullien seurauksena. Tullien vuoksi kansainvälinen kauppa tulee siis vähenemään. Tämä heikentää vientivetoisten yritysten palkanmaksukykyä ja saattaa johtaa irtisanomisiin. Seurauksena kotimainen kysyntä vähenee, kun ihmisillä on vähemmän rahaa käytettävissään.
Yhdysvallat on pitkään ollut maailman merkittävin talousmahti. Nyt on ennustettavissa, että maa ajautuu taloudelliseen taantumaan ja vetää mukanaan suuren osan maailmaa. Kysymykseksi jää, mikä on nousevien tullien vaikutus Kiinaan, maailman toiseksi suurimpaan talousmahtiin. Kiina on jo kääntänyt osan viennistään muihin maihin, kuten Eurooppaan. Onnistuuko se näin välttämään laman?
Euroopassa yritykset ovat luonnollisesti hyvin erilaisessa asemassa riippuen siitä, kuinka riippuvaisia ne ovat olleet Yhdysvaltojen kaupasta. Yritykset, joilla on ollut merkittävää toimintaa Yhdysvalloissa, pohtivat nyt tuotannon osittaista siirtämistä jopa Yhdysvaltoihin. Valitettavasti tällöinkin maahan tuotavat alihankintakomponentit kuuluvat tullien piiriin. Toiset yritykset taas etsivät uusia markkinoita kotimaasta, Euroopasta tai muualta maailmasta. Kysynnän väheneminen Yhdysvalloissa johtaa kuitenkin ainakin jonkinasteiseen taloudelliseen taantumaan myös Euroopassa.
Miten tämä vaikuttaa merenkulkuun ja meriteollisuuteen? Kun maailmantalous vaipuu taantumaan, ihmisten kulutukseen käyttämä raha vähenee kaikkialla. Samalla, kun kysyntä laskee, varustamot tarjoavat kuljetuksia halvemmalla. Kuluttaja voi toivoa hyötyvänsä edullisemmista kuljetushinnoista, kunhan välttyy itse irtisanomisten ja työttömyyden uhalta. Varustamot kuitenkin kärsivät laskevista rahtihinnoista ja satamat vähenevistä volyymeista.
Meriteollisuuden kannalta tilanne on heikko. Kuluttajien ostovoiman lasku, kuljetettavien lastien määrän väheneminen ja varustamoiden heikot tulokset vähentävät halua investoida uusiin aluksiin – olivatpa ne sitten risteily- tai rahtialuksia.
Valitettavasti, vaikka Trump peruisi kaikki tullinsa, vahinko on jo tapahtunut. Kansainväliset toimitusketjut perustuvat luottamukseen. Jotta yritykset voivat tehdä sopimuksia tuotteiden ostamisesta tai myymisestä muihin maihin, niiden on voitava luottaa kumppaneihinsa ja kuljetusehtoihin – esimerkiksi siihen, kuinka paljon kuljetus maksaa ja kuinka luotettava se on.
Kuten nyt näemme, globaalin talouden säännöt voivat muuttua hyvin nopeasti ja yllättäen, joten luottamus maiden välisiin kumppanuuksiin on katoamassa. Kansainvälisten toimitusketjujen uudelleenrakentaminen vie vuosia – pahimmillaan vuosikymmeniä.
Ulla Tapaninen
Tallinnan teknillisen yliopiston meriliikenteen professori.
Ulla Tapanisen blogipalsta.
