Tänä vuonna YK juhlisti tapahtumaa jo perjantaina 7.6 ”Awaken New Depths”-nimellä. Reilun kolmen tunnin ohjelma oli erinomainen yhdistelmä tietoa ja tunnetta. Näitä molempia tarvitaan, että mertensuojelutyö todella etenisi.
Kutsumme elinpaikkaamme maapalloksi, vaikka todellisuudessa 70 % siitä koostuu merestä. Tästä merien osuudesta vain 10 % on jollain tavalla tutkittua aluetta. Meret ovat siis meille yhä tuntematon, loputon potentiaali, kuten ohjelmapäivänä todettiin. Jotkin faktat ovat silti selkeitä: meret tuottavat ainakin puolet maapallon hapesta ja sitovat noin 30 % ihmisten tuottamasta hiilidioksidista. Merellä on kuitenkin rajansa, ja lämpenevät vesistöt pystyvät sitomaan yhä vähemmän hiilidioksidia. Meri myös työllistää ihmisiä: vuoteen 2030 mennessä jopa noin 40 miljoonaa ihmistä työllistyy meriin liittyvään teollisuuteen.
Kuka vastaa mertensuojelusta?
”Meri antaa meille elämän, mutta me annamme kovin vähän takaisin” kuului YK:n ohjelman tärkein sanoma. Suuren tuntemattoman maine on myös haitta, sillä mertensuojeluun on panostettu toistaiseksi kovin vähän. Valtameri ei ole kuulunut kenellekään, joten harva on myöskään kantanut siitä vastuuta.
Toisaalta mertensuojelualueita ei ole myöskään rannikoilla liiaksi. YK:n 30by30 -päätöksen myötä meristäkin kuitenkin 30 % yritetään suojella seuraavan kuuden vuoden aikana. Tällä hetkellä Suomen meripinta-alasta on suojeltu noin 11 % ja maailmanlaajuisesti noin 8 %.
Muutosta mertensuojeluun tuo myös vuonna 2023 allekirjoitettu YK:n sopimus, joka koskee nimenomaan kansainvälisiä merialueita, eli ”aavan meren” sopimus. Se ei tosin ole vielä ratifioitu ja katseet kääntyvätkin kohti kesän 2025 Nizzan valtamerikonferenssia. Toiveena on, että se saataisiin voimaan silloin.
Maailmasta löytyy kuitenkin jo hyviä esimerkkejä mertensuojelusta: suurin suojeltu alue, The Papahānaumokuākea Marine National Monument, sijaitsee Hawaijin ympäristössä. Se kattaa jopa 1,5 miljoonaa neliökilometriä. Euroopan suurin suojelualue on Koillis-Atlantilla, Skotlannin lähellä ja se on kooltaan noin 100 000 m2.
Askeleen muita edellä kulkee pieni saarivaltio, Palau, joka on jo ratifioinut aavan meren sopimuksen. Valtio päätti suojella kerralla talousvyöhykkeeltään 80 % merialueesta. Tällä alueella on kielletty esimerkiksi kaivostoiminta ja kaikki kalastus. Paikalliset kalastajat saavat silti jatkaa kalastusta jäljelle jäävällä 20 % alueella.
Tarvittavat ratkaisut ovat jo olemassa – miksi emme toimi?
YK muistutti yleisöä myös tuhoista, mitä merialueilla tapahtuu. Merienpinta on jo noussut, koralliriutat kärsivät, jäätiköt sulavat, alueilla kalastetaan laittomasti ja liikaa, sekä vesistöjämme pilaa muovisaaste. Tiedämme kyllä faktat, mutta emme reagoi. Emmekä ymmärrä, tai välitä siitä, että se, mikä vaikuttaa nyt vahvasti meriin, ei rajoitu vain niihin. Meri yhdistää ja säätelee koko planeettaa.
Perjantain tapahtumassa pääsi ääneen myös legendaarinen meribiologi ja tutkimusmatkailija Sylvia Earle. Naisella oli painavaa asiaa.
– Miksi ihmiset eivät välitä? Ei voida välittää, jos ei ole tietoa. Meri on meille yhä mysteeri. Emme ymmärrä, millaisessa yhteydessä mereen olemme. Luulemme olevamme kovin fiksuja. Mutta katsokaa, mitä teemme planeetallemme? Valailla ja delfiineillä on maapallon elävistä isoimmat aivot – mutta eivät ne tuhoa planeettaa. Tiedämme kyllä, mitä pitää tehdä ja meillä on ratkaisut – mutta mikä meitä estää ja pitää paikoillaan? 90 % hailajeista on kadonnut ja 50 % muusta meren luonnosta. Me aiheutimme ongelmat, me olemme myös ratkaisu. Maapallo tarvitsee apuamme.
Sylvian sanoja tukee myös ajatus blue economy:sta, sinisestä taloudesta. Ajattelemme tätä talousmallia usein siitä suunnasta, mitä saisimme irti merestä ja miten voisimme käyttää sitä lisää. Sen sijaan pitäisi ajatella toisin: Sininen talous voisi olla meren sisällyttämistä talouteen ja meren hyvinvoinnin suojelemista.
Maailman merten päivää tarvitaan muistuttamaan, että meillä on jo keinot ratkaista ongelmamme. Alamme toimia, kun ymmärrämme, että luonto on arvokasta itsessään. Sen arvoa ei voi laskea pelkästään taloudellisen hyödyn näkökulmasta.
Teksti ja kuvat: Katja Vaulio
https://unworldoceansday.org/un-world-oceans-day-2024/
