Suomen Merenkulkuliitto perustettiin 1917 laivanvarustaja Lars Krogiuksen johdolla. Valtaosa kauppalaivastosta oli tuolloin purjealuksia. Suurin osa varustamoista oli pieniä rannikko-ja sisävesiliikennettä harjoittavia perheyrityksiä. Suomen itsenäistymisen jälkeen valtameriliikenne laajeni, koska yhteyksien katkeaminen Venäjään merkitsi, että kauppakumppaneita oli haettava muualta.
Suomen Laivanvarustajain Yhdistys perustettiin 1931 Merenkulkuliiton seuraajaksi. Yhdistys sai myös oman vakituisen toimiston palvelemaan jäseniä. Lamavuosia lukuun ottamatta Suomen talous ja kauppamerenkulku kehittyivät 1930 -luvulla ripeästi aina toiseen maailmansotaan saakka. Kotimaisen tonniston osuus ulkomaankaupasta lisääntyi merkittävästi.
Sotavuosina kauppalaivasto oli tärkeässä asemassa
Sotavuosina Suomen kauppalaivasto oli vastuullisessa asemassa koko kansantaloudessa. Se vastasi ulkomaisesta tavaranvaihdosta ja sotamateriaalikuljetuksista. Alusten reitit olivat miinojen sulkemia ja ne joutuivat ilmahyökkäysten kohteiksi. Sadat merimiehet menettivät henkensä. Itsenäisessä Suomessa havaittiin, mikä merkitys omalla kauppalaivastolla on koko maalle.
Marsalkka Mannerheim kirjoitti päiväkäskyssään nro 142: ”Maamme elinhermot kulkivat käydyn sodan aikana yli merten. Puolustuksemme ja maamme kaipaama suuri sotamateriaali ja muu tarvikemäärä tuotiin sitä kautta viivytyksettä maahamme. Maamme kauppalaivasto suoritti näillä kuljetuksilla kunniakkaan ja kiitosta ansaitsevan työn”.
Suomalaisten alusten takavarikoinnit Englannille, Yhdysvalloille, Neuvostoliitolle ja sotatilan tullessa voimaan Suomen ja Saksan välillä myös Saksalle merkitsivät suuria taloudellisia tappioita ja pienentynyttä kuljetuskapasiteettia.
Uuden kauppalaivaston rakentaminen aloitettiin lähes alusta
Sota verotti kauppamerenkulkua enemmän kuin mitään muuta elinkeinoa. Kauppalaivaston koko putosi 30 prosenttiin sotia edeltäneestä tilanteesta. Uuden kauppalaivaston rakentaminen piti aloittaa lähes alusta. Suomen Laivanvarustajain Yhdistys teki paljon töitä, jotta takavarikoidut alukset palautettaisiin. Osa palautettiinkin mutta monet alukset olivat tuhoutuneet sodan aikana.
Kauppalaivastoa oli uudistettava ripeästi, koska eri maiden keskinäinen kauppa ja vuorovaikutus lisääntyivät nopeasti. Uuden kauppalaivaston rakentamista voidaankin pitää jopa sotakorvausten maksamisen arvoisena suorituksena.
Suomen Laivanvarustajain Yhdistyksestä tuli myöhemmin Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening. Vuonna 1986 perustettiin lisäksi Ulkomaanliikenteen Pientonnistoyhdistys, joka myöhemmin muutti nimensä Rahtialusyhdistykseksi.
Näiden kolmen yhdistyksen jäsenvarustamot päättivät perustaa Suomen Varustamot ry:n vuonna 2008.
Itsenäisyyden ajan merenkulku ja varustamotoiminta on hengittänyt kansantalouden kehityksen tahdissa. 2000 – luvulla toiminnassa ovat korostuneet vastuullisuuden ja ympäristötietoisuuden kasvu, teknologian nopea kehitys ja digitalisaation luomat mahdollisuudet. Suomalaiset varustamot haluavat olla alan edelläkävijöitä koko maailmassa.
