Euroopan komission rikkidirektiivin muutosehdotus sivuuttaa teollisuudelle aiheutuvat ongelmat

 Euroopan komissio julkaisi tänään ehdotuksensa niin sanotun rikkidirektiivin muutoksesta. Jäsenmaiden ministerit ja europarlamentaarikot aloittavat direktiivin käsittelyn syksyllä. Maamme uuden hallituksen, ja erityisesti sen ympäristö- sekä liikenneministerin, on otettava vahva rooli asian käsittelyssä komissiossa ja saatava lopulliseen direktiiviin mukaan riittävä siirtymäaika sekä lievennystoimia.

Ehdotuksen taustana on kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n päätös vuodelta 2008 laivapolttoaineen rikkipitoisuuden tiukennuksista. IMO:n päätöksen jälkeen on selvinnyt Pohjois-Euroopan tiukentuvien rikkipitoisuusrajojen mukanaan tuomat ongelmat.

Useiden selvitysten mukaan dramaattisesti nousevat kuljetuskustannukset tulevat siirtämään rahtivirtoja merenkulusta maantieliikenteeseen sekä aiheuttavat teollisuusinvestointien siirtymistä, kilpailun vääristymistä ja lopullinen ympäristöhyöty on negatiivinen. Teknologia on osaltaan ratkaisu tiukentuviin rajoituksiin, mutta varustamoelinkeinon prototyyppikokeiluiden perusteella teknologiset sovellukset eivät ole vielä valmiita kaupallisesti hyödynnettäviksi vuonna 2015.

Elinkeino toivoi viimeiseen asti, että komissio näkee aikataulun mahdottomuuden päätöksen toimeenpanon osalta sekä sen mukanaan tuomat negatiiviset seuraukset ja etsii siihen Euroopan tasolla ratkaisun. Pohjois-Euroopan tiukan polttoaineen rikkirajan (0,10 % S) voimaan tuloa tulee mielestämme lykätä.

Polttoaineen saatavuuden varmistaminen jalostamoinvestoinnein, pakokaasupesuriteknologian kehittyminen massatuotannoksi ja vaihtoehtoisen maakaasu-polttoaineen jakeluinfrastruktuurin kehittäminen Itämeren alueella vaativat kaikki lisäaikaa.

Maamme hallitusohjelmassa linjataan, että merenkulun edellytysten turvaaminen on välttämätöntä Suomen ulkomaankaupan ollessa erittäin riippuvaista meritse tapahtuvista kuljetuksista. Vaadimme hallitusohjelman mukaisesti, että IMO:n ja EU:n ratkaisuissa toteutus ja aikataulut varmistetaan Suomen vientiteollisuuden kilpailukyvyn turvaavalla tavalla. Suomen tulee toimia aktiivisesti, jotta direktiivin sisältöön ja aikatauluun saadaan muutoksia.

Suomalaisen varustamoelinkeinon kilpailukyvyn turvaaminen vaatii valtion puolelta kohdennettuja ympäristöinvestointitukia sekä uusille että olemassa oleville aluksille päästövähennysteknologian käyttöönottamiseksi ja pilottihankkeiden taloudellisen

riskin minimoimiseksi. Tämä edellyttää nykyisten valtiontukisääntöjen uudelleen järjestelyjä.

Jaa artikkeli