Sekä Montreal että Quebec voivat toimia kääntösatamina, joissa edellisen risteilyn matkustajat poistuvat laivasta ja uudet otetaan vastaan sekä joissa laivat muonitetaan, myös talviaikaan. Myös retkiohjelmatarjonta on jo valmiina: siihen kuuluu muun muassa pilkkimistä, koiravaljakkoajeluita ja talvikarnevaali Quebecissa.
Expedition-tyyppisia ristelyitä on järjestetty jo ennenkin ja muutamat matkanjarjestäjät ovat kuljettaneet asiakkaitaan pohjoisnavalle venäläisillä polaarijäänmurtajilla.
Ensimmäinen puhtaasti expedition-tyyppisille risteilyille, jotka suuntautuvat esimerkiksi juuri napa-alueille, suunniteltu alus valmistui Uudessakaupungissa jo 1969. Linblad Explorer oli vain 76-paikkainen ja muutenkin varsin vaatimaton. Ajatuksena oli, että laiva vain kuljettaisi matkustajat kohteisiin, se itsessään ei olisi juuri muuta kuin kuljetusalusta. Samaan perusajatukseen pohjautuvia, joskin myöhemmin suurempia ja paremmin varusteltuja laivoja on rakennettu hiljakseen tämän jälkeenkin.
Muuta sitten kaikki muuttui.
Vuoden 2015 lopulla IMO:n polar-koodin sisaltö saatettiin julkisuuteen. Se määrittelee napa-alueilla liikkuvien matkustajalaivojen turvallisuus- ja ymparistövaatimukset. Ensimäainen tämän jälkeen tilattu expedition-risteilijä, australialaisen Scenic-yhtion Scenic Eclipse, tilattiin kroatialaiselta telakalta alkuvuodesta 2016 ja sen on määrä aloittaa liikennöinti vielä tänä kesänä.
Laaja asiakaskunta kiinnostunut, kysyntä vahvassa kasvussa
Aikaisempiin vastaavan käyttöön rakennettuihin laivoihin verrattuna Scenic Eclipse on täysin ylivoimainen varustukseltaan: siinä on suuret hytit, useita ravintoloita ja muun muassa kylpylä. Helikopteri kuuluu myös laivan varustukseen. Laiva rakennetaan korkeaan jääluokkaan.
Ruotsalaisen Shippax Info-lehden tilaston mukaan maailmassa oli huhtikuussa tilattuna 34 expedition-tyyppista ristelijää. Kaikista laivoista ei ole yksityiskohtaisia tietoja, mutta vain kahden näistä on tarkoitus risteillä maantieteellisesti rajatuilla alueilla – toisen Australian suurella valliriutalla ja toisen Galapagos-saaristossa. Muut on suunniteltu maailmanlaajuiseen liikenteeseen.
Monien muidenkin expedition-risteilyitä tarjoavien varustamoiden tavoittena ovat luksusmarkkinat, mutta joukkoon mahtuu myös “tavallisille” asiakkaille suunniteltuja laivoja. Norjalaisen Hurtigruten-yhtiön, joka rakentaa kahta expedition-laivaa Klevenin telakalla, mukaan tämäntyyppiset risteilyt houkuttelevat monenlaisia asiakkaita esimerkiksi iän, kansallisuuden tai tulotason suhteen.
Yhteistä näille ryhmille on kuitenkin halu tutustua läheisesti paikallisiin asukkaisiin ja heidän elämäntapaansa sekä huoli ymparistöstä. Matkustajat kokevat matkan mieluummin henkilökohtaisena löytöretkenä kuin risteilynä ja kysyntä on vahvassa kasvussa, totesi Hurtigrutenin tiedotusjohtaja Rune Thomas Ege viime syksynä Lontoossa pidetyssä tilaisuudessa.
Monet expedition-risteilyalukset purjehtivat Etelämantereen vesillä sikäläisen kesäkauden ja siirtyvät sitten pohjoisille napavesille, kun siellä alkaa kesäkausi. Naiden kahden välijaksoon Cruise St. Lawrence tähtää ensi kädessa, ja näiden laivojen houkutteleminen Itämerelle voisi ajoittua myös esimerkiksi juuri tähän aikaan.
Scenic – joka sittemmin tilasi samalta telakalta toisen, samalaisen aluksen – on julkistanut vuosien 2018-19 matkaohjelmansa, joissa Itämerikin on mukana, kuitenkin ainakin vielä tällä kertaa kesäkaudella.
Itämeri, Pohjanlahti mukaan lukien, tarjoaa suuren joukon satamia, joista likimain kaikki eivät ole risteilylaivojen vierailukohteita. Nyt tilattuna olevat expedition-laivat ovat risteilymarkkinoita hallitseviin jättialuksiin verrattuna varsin pieniä, useimmat ovat 10.000-20.000 bruttotonnin vetoisia ja niiden matkustajakapasiteetti liikkuu 100-300:n välillä. Toisin kuin jättiristeilijät, niiden vastaanottaminen pienessäkään satamakaupungissa tuskin aiheuttaa suuria ongelmia esimerkiksi laiturikapasiteetin tai retkiohjelmien suhteen.
Talviolosuhteista on siis tulossa ainakin jonkinasteinen myyntivaltti tällä pienellä, mutta nopeasti kasvavalla risteilymarkkinoiden osalla. Ainakin periaatteessa Itämeren satamien voisi uskoa hyötyvän tästä, mutta viime kädessä onnistuminen riippuu varmasti monesta asiasta – markkinointi ja oikeiden retkiohjelmien kehttäminen näiden joukossa.
Teksti Kari Reinikainen
Kuvat Vard
