Merenkulun kansainväliset yhteishaverisäännöt uudistettiin – vahvasti yksinkertaistaen: kuka maksaa menetetyn lastin, jos alus kohtaa haverin. Raumalla merenkulun koulutuksessa opettava Peter Sandell osallistui työhön ensimmäisenä suomalaisena.
Mistä on kysymys? Esimerkiksi tästä: Jos laiva ajaa karille ja lasti on pelastettava – tai lastia on heitettävä pois, jotta alus ei uppoa – menetetty lasti ja pelastustyön kulut tulevat kaikkien lastinomistajien ja aluksen omistajan hoidettaviksi, ja kulut jaetaan sovitusti. Se on iso asia kansainvälisessä kaupassa. Tavallisen yksityishenkilön ei tarvitse aiheesta välittää, kunhan ottaa vakuutuksen lähettäessään tavaraa, vaikkapa papan mopon sukulaislapselle, meriteitse.
Yhteensä sääntökohtia on kolmekymmentä ja sääntöjen soveltamistilanteet ovat vaikeita ja moninaisia.
Yhteisen haverin sääntöjä (York-Antwerp rules) on tehty vuodesta 1864 kansainvälisenä yhteistyönä. Edelleen englanniksi puhutaan yhteiseen seikkailuun, common adventure, osallistumisesta.
Koska puhutaan siitä, kuka maksaa, sääntötyö ei ole helppoa. Edellisen kerran sääntöjä yritettiin uudistaa 2004. Se kuitenkin epäonnistui. Nyt säännöt valmistuivat toukokuussa 3,5 vuoden työn tuloksena. Heti sen jälkeen – poikkeuksellisen nopeasti – maailman suurin merikuljetusjärjestö BIMCO päätti, että uudet säännöt sisällytetään muun muassa kaikkiin sen ylläpitämiin merenkulun rahtaussopimuksiin.
– Noin 90 prosentissa maailman kaupan kuljetuksista ja kauppasopimuksista käytetään siis varmuudella laatimaamme riskinjakojakojärjestelmää. Merellä kulkevista tavaroista osuus tulee olemaan yli 95 prosenttia, kertoo Sandell.
Koko sääntöjen 152-vuotisen historian aikana SAMKin opettaja Peter Sandell on ainoa suomalainen, joka on osallistunut sääntöjen laatimiseen.
