Ensimmäisillä siipirataslaivoilla kulki enimmäkseen valikoitua väkeä, kuten aatelisia Suomesta ja baltiansaksalaista yläluokkaa. Mutta pian laivojen ja lähtövuorojen lisääntyessä meren yli alkoi kulkea matkustajia myös muista kansankerroksista. Kun veljeskansojen kulttuuripiirien edustajat ryhtyivät pitämään yhteyksiä keskenään, syntyi käsite ”Suomenlahden silta”.
1800-luvun lopulla Venäjän vallan alla eläneet suomalaiset ja virolaiset olivat eriarvoisessa asemassa. Tästä aiheutui tuhansien virolaisten muuttoliike Suomeen. He lähtivät usein matkaan joko työn perässä tai poliittisista syistä. Samoihin aikoihin Suomesta käsin alettiin tehdä yhä useammin, reittiliikenteen ohella, huvimatkoja Tallinnaan pienemmillä rannikon ja saariston matkustajahöyrylaivoilla. Vuosisadan lopulla talviliikenne tuli mahdolliseksi ensimmäisten jäävahvistettujen alusten ja jäänmurtajien ansiosta. Suomenlahden ylitys ei ollut kuitenkaan vielä itsestäänselvyys ensimmäisille talvilaivoille.
Ensimmäisen maailmansodan tapahtumien ja Venäjän vallankumouksen myötä molemmille maille avautui väylä itsenäistymiseen. Kahden kansan tiet tähän tilanteeseen olivat erilaiset. Näissä melskeissä moni Tallinnan-liikenteestä tuttu höyrylaiva koki kohtalonsa.
1920-luvun alussa yhteydenpito Suomen ja Viron välillä alkoi uudelta pohjalta, kun meren yli vastakkain oli kaksi itsenäistä valtiota. Innostus laivamatkailuun kasvoi vuosi vuodelta. Tätä tehosti Suomessa voimaan astunut kieltolaki, mutta ihmisillä oli myös lukematon määrä muita syitä tehdä vierailuja ja vastavierailuja molempiin suuntiin. Tuolloin Helsingistä Tallinnaan saattoi kulkea upeilla suomalaisilla tai saksalaisilla matkustajalaivoilla, mutta suosittuja olivat myös useat pienemmät kesälaivat.
Toinen maailmansota katkaisi Suomen ja Viron välisen säännöllisen höyrylaivaliikenteen. Sotavuosien aikana meren yli kuljettiin muista syistä. Vuonna 1943 inkeriläissiirtojen aikana tuhansia ihmisiä kuljetettiin Viron kautta Suomeen.
Neljännesvuosisadan kestänyt tauko Helsingin ja Tallinnan välisessä vuoroliikenteessä päättyi vuonna 1965. Tuolloin liikenteeseen asetettiin neuvostoeestiläinen moottorialus Vanemuine. Sen rinnalla kulki muutamien kesien ajan suomalaisia höyrylaivoja. Tämän jälkeen liikennettä jatkettiin parin vuosikymmenen ajan neuvostoeestiläisillä moottorialuksilla. 1970-luvun alusta alkaen Suomesta Tallinnaan tehtiin kuitenkin risteilyjä reittiliikenteen matkustajalaivoilla. Osa näistä aluksista kulki vielä höyryn voimalla.
Viimeisin matkustajahöyrylaivalla toteutettu risteily tehtiin Hangosta Tallinnaan keväällä 1981.
Höyrylaivalla Tallinnaan -kirja esittelee säännöllisessä liikenteessä Helsingin ja Tallinnan välillä kulkeneet matkustajahöyrylaivat. Teoksessa on paljon kiinnostavaa tietoa Suomenlahden yli kulkevan tärkeän laivareitin historiasta.
Tietokirjan laajuus on 240 sivua ja se on sidottu. Teos on runsaasti kuvitettu. Siinä on yli 250 historiallista kuvaa.
Kustantaja: Oy Raud Publishing Ltd.
