Meristrategiafoorumin päivään mahtui myös paneelikeskustelu koulutusteemasta ja lopuksi kurkistus uusiin meriklusterin mahdollisuuksiin. Tämänvuotinen tapahtuma pidettiin 5.11.2025 Scandic Marina Congress Centerissä, Helsingin Katajanokalla. Tilaisuudessa oli runsas osanotto, ja luennoitsijoiden esitykset herättivätkin useita kysymyksiä yleisön keskuudessa.
Keskustelutilaisuuden avajaissanat lausui tuttuun tapaan Meriliiton puheenjohtaja Mikko Niini. Valtioneuvoston terveisten tuojaksi suunnitellun työministeri Matias Marttisen osuus kuitenkin peruuntui, hänen joutuessa menemään toisaalle kiireellisen työtehtävän vuoksi.
Lisää vetovoimaa alalle
Asiantuntijaosuuden aloitti Kokonat Oy:n perustaja Katri Laakso teemalla “Merihenkilöstöjen kehitys ja tulevaisuuden näköalat Suomen huoltovarmuusnäkökulmasta”. Esityksen pohjana oli Kokonat Oy:n tekemä tutkimus merenkulkuhenkilöstön saatavuudesta vuoteen 2040 asti.
Tutkimuksessa haastateltiin 20 suomalaista varustamoa ja alan keskeisiä yhdistyksiä. Vuonna 2024 suomalaisia merenkulkijoita oli 6571 henkeä Suomen lipun alla olevilla aluksilla. Alusmiehistön keski-ikä oli 41 vuotta, eläköitymisikä miehistön parissa 61,5 vuotta ja päällystön kohdalla 62,6 vuotta. Tulevaisuuden rekrytointihaasteet keskittyvät Laakson mukaan konepäällystöön.
Ulkomaisen työvoiman käytön määrä vaihtelee jonkin verran varustamon koon mukaan.
Varustamon koko EU- ja ETA –maiden positiot EU- ja ETA –maiden ulkopuoliset positiot
joista suomalaisia
keskimäärin
1–5 alusta 94 % 88 % 6 %
6–10 alusta 81 % 67 % 19 %
Yli 10 alusta 78 % 83 % 22 %
Ulkomaisen työvoiman käytettävyys vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa on heikko. Itämeren heikentynyt turvallisuustilanne voisikin johtaa henkilöstön irtisanoutumisiin. Merenkulkuhenkilöstön saatavuuteen liittyviin riskeihin voidaan kuitenkin varautua tunnistamalla kriisitilanteen vaatimat joustot miehistömääriin sekä VAP-varauksilla, jolloin työnantaja voi varata henkilöstöä kriittisiin töihin poikkeusoloissa.
Muita keinoja ovat pätevyyksien uusimisen helpottaminen poikkeavissa tilanteissa sekä ristiinosaaminen ja koulutus: moniosaajat ovat tärkeä voimavara häiriötilanteissa. Lisäksi kannattaa huomioida eläköityneiden ja muissa tehtävissä (esim. talouspuoli ja opetushenkilöstö) olevien merenkulkijoiden käyttö.
Suomalaisissa merenkulkualan oppilaitoksissa olisi tärkeää saada koulutettua ihmisiä kaikkiin tehtäviin, ei vain kansipuolelle. Tutkimuksen mukaan haasteina ovat myös opintojen viivästyminen tai keskeyttäminen, yleensä harjoittelukokemusten tai merimieslääkärintodistuksen saamisen vuoksi. Suomalainen tonnisto on kuitenkin merenkulkuhenkilöstön riittävyyden perusta, sekä samalla merkittävä työnantaja ja keskeinen vetovoimatekijä. Alan vetovoiman vahvistaminen onkin ensiarvoisen tärkeää riittävän osaajavirran varmistamiseksi. Yleisenä riskinä on kuitenkin monien varustamoiden siirtyminen ulkomaiseen omistukseen.
Työvoiman saatavuutta ja alan houkuttelevuutta on parannettava
Suomen Varustamot ry:n toimitusjohtaja Tiina Tuurnala jatkoi teemalla ”Suomen Varustamojen toimenpiteet työvoiman saatavuuden ja alan houkuttelevuuden parantamiseksi.”
Tuurnala teki katsauksen merenkulun historiaan ja kulttuuriin, viitaten myös vuonna 2019 aloitettuun LOBAS-johtamisvalmennukseen, jolla merenkulkualan johtamiskulttuuriin on pyritty vaikuttamaan. Sen puitteissa on valmennettu yli 100 merenkulun päällystöön tai esihenkilöstöön kuuluvaa alan työntekijää eri varustamoista.
Suomen Varustamot on vuodenvaihteessa julkaissut tasa-arvo ja yhdenvertaisuusohjelman merenkulkuun. Ohjelma sisältää 14 konkreettista toimenpidettä. Tavoitteena on, että jokaisen laivalla työskentelevän tulee voida tuntea olonsa turvalliseksi, tervetulleeksi ja arvostetuksi työyhteisössä. Ja että tulevaisuudessa ala houkuttelisi nuoria, ja naisia hakeutuisi alalle nykyistä huomattavasti enemmän.
Nuoria pyritään saamaan alalle eri toimenpiteillä. Näitä ovat mm. kouluihin ja varuskuntiin suunnattu infokiertue, yhteistyö koulujen OPOjen kanssa sekä yläkoululaisille suunnattu varustamopelisimulaatio Varustamosäätiön rahoittamana.
Lopuksi Tuurnala esitteli yhdessä mainostoimiston kanssa suunnitellun, nuorille suunnatun ”Ship Happens” -kampanjan sisältöä. Kampanja oli totutusta poikkeavana lähestymistapana piristävä informaatiokokonaisuus, jossa nuoret esim. kertovat sosiaalisen median alustoilla omilla videoillaan laivatyön arjesta.
Erikoistunut koulutus on tärkeää
Tämän jälkeen oli vuorossa Paneelikeskustelu merenkulkijoiden koulutuksen tilasta tämän päivän Suomessa teemalla ”Merenkulun koulutus – tutkintoja vai pätevyyksiä?”.
Keskustelijoina olivat erityisasiantuntija Ninna Roos Traficomista, Head of Degree Programme for Maritime Studies Petteri Niittymäki Novia AMK:sta, koulutuspäällikkö Anssi Avelin Ekami Merenkulku ja logistiikasta sekä Olli-Pekka Brunila XAMK Kotkasta.
Paneelissa käytiin läpi useita koulutukseen liittyviä asioita. Keskustelijoita puhuttivat mm. koulutuksen ajankohtaisuus ja koulutuspaikkakunnat. Nyt 2. ja 3. asteen koulutusta annetaan Kotkassa, Turussa, Raumalla ja Maarianhaminassa. Pitäisikö myös pk-seudulla olla merenkulkualan opetusta? Ja miten saada opiskelijoita tehokkaammin opintojen pariin?
Tietyille linjoille riittää hakijoita, toisille vähemmän. Ja miten opiskelukokonaisuuksien sisältöjä pitäisi jatkossa suunnata tai muuttaa? Yksittäisinä esimerkkeinä mm. kyberturvallisuus ja uudet polttoaineet, joista panelistien mukaan olisi hyvä olla opetussisältöä. Myös IMO:n STCW:n (Standard of Training, Certification and Watchkeeping) merkitystä ja ohjaavuuden määrää opintosisältöihin puitiin, osittain kyseenalaistaen liian tiukkojen tulkintojen tekeminen. Lisäksi mietittiin keinoja vähentää opintojen keskeyttävien huomattavaa määrää.
Työharjoittelun sisällön monipuolisuus ja harjoitteluajalta saatava pienikin korvaus voisivat olla lisämotivaatiota antavia tekijöitä. Koska oppilaitosten rahoitus perustuu valmistumiseen, olisi jo opiskelumahdollisuuksien turvaamisen takia tärkeää saada oppilaat jatkamaan koulutuksessa.
Kouluttautumismahdollisuudet merenkulkutalouteen ja merijuridiikkaan
Turun yliopiston professori Lauri Ojala jatkoi paneelin jälkeen omalla puheenvuorollaan teemalla ”Kouluttautumismahdollisuudet merenkulkutalouteen ja merijuridiikkaan Suomessa”.
Ojala totesi akateemisen kouluttautumisen merenkulkutalouteen ja merijuridiikkaan Suomessa olevan hankalaa, jos ei jopa mahdotonta. Alan akateemista koulutusta on Ojalan mukaan karsittu ja harvat erikoistumismahdollisuudet koulutussisällöissä monin osin lopetettu. Lähin maisteritutkintoon pääaineena johtava kouluttautumismahdollisuus löytyy merijuridiikan osalta Norjasta ja merenkulkutalouden puolelta Ruotsista. Suomessa voi luonnollisesti opiskella taloustieteitä ja juridiikkaa, mutta opitun soveltaminen merenkulkualalle vaatii oma-aloitteisuutta.
Alan opetustarjonta on lisääntymässä: Satakunnan ammattikorkeakoulussa käynnistyi vuonna 2025 merilogistiikan tradenomitutkinto -ohjelma. Lisäksi vuonna 2026 aloittaa Åbo Akademin ja Novia -ammattikorkeakoulun noin 27 opintopisteen täydennyskoulutus Executive Diploma in Shipping and Maritime Business, joka on suunnattu jo työelämässä oleville. Yliopistojen edellytykset ylläpitää maisterin tutkintoon johtavia pääaineopintoja ovat kuitenkin vähäiset, sillä alan työllistymistarve ja opiskelijamäärät ovat pienet.
Merivoimilla ei ole rekrytointiongelmia
Komentaja Matti Linteri Merivoimien esikunnasta puhui teemalla ”Merivoimien henkilöstön haasteet kansainvälistyvässä NATO-ympäristössä”. Päinvastoin kuin välillä siviilimerenkulun kohdalla, ei Merivoimilla ole rekrytointiongelmia. Vapaisiin harjoittelu- ja työpaikkoihin riittää Linterin mukaan hyvin hakijoita.
Nato-liittoutumisen myötä Merivoimat kiinnostaa työnantajana aikaisempaa enemmän. Eräänä haasteena Linteri piti kuitenkin henkilöstön valmiutta entistä pidempiin yhtäkestoisiin merelläolojaksoihin. Henkilökohtaisen elämän yhteensovittaminen meripalvelukseen voi olla haasteellista. Merivoimien moderni tekniikka ja uudet taistelualukset, kuten Raumalla parhaillaan rakentuvat neljä korvettia, koetaan puolestaan houkuttelevina tekijöinä.
Kokemuksia EU- ja non-EU miehityksistä
Merihenkilöstöjohtaja Niclas Seligson Finnlines Oyj:stä esitelmöi aiheesta ”Kokemuksia EU- ja non-EU miehityksistä suomalaisessa merenkulussa”. Finnlinesillä Suomen lipun alla olevan merihenkilöstön kokonaismäärä on 751, EU-alueelta työntekijöitä on 639 ja non-EU-alueelta 112 (tilanne 30.9.25). Miehiä henkilöstöstä on 75 % ja naisia 25 %, keski-iän ollessa 42 vuotta.
Sekamiehitys otettiin käyttöön Suomessa vuonna 2009 kolmen merenkulun ammattiliiton yhteissopimuksella (sopimukset erillisiä kaikkien liittojen kanssa). Ilman sekamiehitystä rahtialuksilla ei käytännössä olisi enää mahdollista purjehtia Suomen lipun alla, vaan se olisi mahdollista ainoastaan mm. jäänmurrossa, matkustajalaivoissa, saaristoliikenteessä sekä muutamassa tankkilaivassa.
Jotta Suomen lippu säilyy kilpailukykyisenä kansainvälisessä toimintaympäristössä ja jotta kokeneita merenkulkijoita on jatkossakin saatavilla, sekamiehitys on välttämätön ratkaisu. Se mahdollistaa varustamoille toimintaedellytykset ja turvaa Suomen lipun alla toimivia laivoja.
Kriisiaikojen takia olisi tärkeää, että on suomalaisia merenkulkijoita. Kriisitilanteessa suomalaiset merenkulkijat ovat vapautettuja sotilaallisesta palveluksesta. Heidän palveluspaikkansa on laiva, ilman vuorottelua.
Yleisenä trendinä laivoilla voidaan ylipäänsä nähdä pula EU-miehistöstä. Samaa trendiä on jo nähtävissä myös EU:n ulkopuolella. Edustamansa varustamon non-EU -työvoimalle hän antoi hyvän arvosanan, ja kertoi että työntekijät viihtyvät heillä hyvin ja haluavat pääsääntöisesti aina takaisin heitä koskevan kuuden kuukauden määräaikaisuuden päätyttyä. Seligson myös pohti, pitäisikö non-EU-henkilöstöllä olla mahdollisuus edetä työssään ylempiin päällystö-positioihin. Tällainen urapolku voisi varmistaa, että sekamiehityslaivoissa riittää alempia päällystö-positioita EU-kansalaisille. Näin heille avautuisi enemmän työllistymismahdollisuuksia sekä mahdollisuus kerryttää kokemusta ja kehittyä yhtiön sisällä.
Tarjolla tutustumismahdollisuuksia merelliseen ympäristöön
Lyhyet terveiset seminaaripäivään toi myös toimitusjohtaja Jyrki Myllyperkiö Suomen Purjelaivasäätiöstä. Meriliiton sekä lähes 20 varustamon vuonna 1973 perustaman säätiön tarkoituksena on antaa nuorisolle mahdollisuus tutustua merelliseen ympäristöön purjealuksilla. Ja virittää ja vaalia siten nuorten kiinnostusta merenkulkuun ja merielämään. Jo yli 25 000 nuorta on päässyt merelle säätiön aluksilla vuosien varrella. Purjealuksilla harjoittelu on keino auttaa nuoria oppimaan itsestään yksilönä ja osana ryhmää. Toiminta tarjoaa nuorille myös haastavien fyysisten sekä emotionaalisten tilanteiden kohtaamista.
Kansainväliset osaajat saatava jäämään
Insinööritieteiden korkeakoulun varadekaani Jani Romanoff Aalto-yliopistosta pohti opintojen kansainvälistymistä teemalla ”Kansainvälistynyt korkeakoulu ja kansainvälistyvät opiskelijat avainko osaamisen kasvuun?”
Hänen mukaan kansainvälisen työvoiman tuleminen Suomen työmarkkinoille on välttämätön seikka. Meidän väestörakenteemme ei tällaisenaan pysty vastaamaan työmarkkinoiden haasteeseen. Edustamansa oppilaitoksen opiskelijoista merkittävä osa on ulkomaalaisia ja he saapuvat Suomeen aina kilpailtujen hakuprosessien kautta.
Romanoffin mielestä oleellista olisi pyrkiä kouluttamaan ja löytämään lahjakkuuksia, ja ennen kaikkea pystyä pitämään heidät kiinni suomalaisessa yrityselämässä ja -kulttuurissa opintojen päättymisen jälkeenkin. Myös perhe- ja vapaa-ajan elämän järjestelyissä sekä suomen kielen opiskelussa auttaminen tarvittaessa voisivat olla avuksi integroitumiselle.
Tiivis yhteistyö oppilaitosten ja yrityselämän välillä on jatkossa yhä tärkeämpää. Vaihtoehtona onnistuneelle rekrytoinnille hän näki automaation ja tekoälyteknologian onnistuneen käyttöönottamisen suuremmassa mittakaavassa. Tosin tällaisen muutoksen ajaminen alan toimintakenttään vie aikaa, eikä tämä ole missään tapauksessa välitön ratkaisu.
Myös nopea valmistuminen on yksi keino saada tekijöitä tehokkaammin työmarkkinoille. Ulkomaisilla, lukuvuosimaksun piirissä olevilla, opiskelijoilla motiivi on olemassa, sillä tavoiteajan ylittymisen jälkeen tutkinnon hinta nousee merkittävästi.
Ulkomaisten osaajien kotouttaminen ja työllistyminen
Tutkija Virve Murto, Tekniikan Akateemiset TEK jatkoi teemalla: ”Ulkomaisten osaajien kotouttaminen ja työllistyminen Suomeen”.
Esityksen pohjana oli vuoden 2024 TEK Graduate Survey ja tämän vuoden maaliskuussa tehty englanninkielinen kyselytutkimus kansainvälisten tekniikan alan osaajien kokemuksista Suomessa.
Kyselyn 756 vastaajan joukossa oli yli 70 eri kansalaisuutta, eniten Venäjältä, Intiasta ja Kiinasta – reilu puolet Euroopan ulkopuolelta. Vastaajat olivat asuneet Suomessa keskimäärin 7,6 vuotta, ja 54 % asui pk-seudun ulkopuolella. 17 %:lla oli kaksoiskansalaisuus ja kaikkiaan 60 %:lla oli kansalaisuus tai pysyvä oleskelulupa.
Naisia vastaajista oli 28 % ja puolet 30–39-vuotiaita. 59 % oli suorittanut ylemmän kk-tutkinnon ja 18 %:lla oli jatkotutkinto. Lähes puolet oli suorittanut korkeimman tutkintonsa Suomessa. 72 %:lla oli pysyvä työsuhde, useimmiten työskenneltiin asiantuntijatehtävissä. Lisäksi 67 %:lla oli perhe (puoliso tai lapsia) Suomessa.
Selkeä johtopäätös osaajakyselyn tutkimustuloksista oli, että kokemukset olivat viime aikoina muuttuneet negatiivisemmiksi. Työn löytymistä vaikeuttivat suomen kieli, työpaikkojen vähyys ja puuttuvat verkostot. Yhä useampi kokee itsensä epätasa-arvoiseksi suhteessa suomalaisiin. Kokemus tasa-arvoisuudesta oli nyt 52 %:lla vastaajista, kun vuonna 2024 lukema oli 64 %.
Kansalaisuus tai Suomessa vietetty aika ei tuottanut eroja tasa-arvoisuuden kokemuksissa. Epätasa-arvoiseksi itsensä työnhaussa kokeneet kokivat itsensä useammin epätasa-arvoisiksi myös työpaikoilla. Työhön integroidutaan kuitenkin paremmin kuin sosiaaliseen elämään. 47 % vastaajista koki olevansa hyvin integroituneita sekä työhön että sosiaalisesti. Pidempään Suomessa asuneet olivat paremmin integroituneita kuin vähemmän aikaa asuneet. Enemmistö olisi kaivannut enemmän tukea työnantajalta integroitumiseen. Yhä useampi tekniikan alan kv. osaajista oli miettinyt Suomesta lähtemistä.
Keinoiksi kansainvälisten osaajien parempaan integroitumiseen Murto esitteli seuraavia toimenpiteitä:
Edistetään opiskelijoiden työelämäyhteyksiä mm. diplomityöpaikkojen muodossa ja parannetaan siirtymää työelämään.
Kehitetään tasa-arvoisempaa työelämää ja erityisesti työnhakua mm. käyttämällä
anonyymia rekrytointia, tunnustamalla muualla hankittua osaamista aiempaa paremmin
ja arvioimalla suomen kielitaitovaatimuksien tarpeellisuutta.
Tuetaan integroitumista työpaikoilla paremmin – työyhteisössä on voimaa ja sosiaalista
puolta ei tule unohtaa.
Rakennetaan suvaitsevaisempaa yhteiskuntaa, jossa myös ulkomainen osaaja kokee
itsensä tervetulleeksi.
Koordinointi keskeistä kv. ympäristössä
Viranomaisalukset-liiketoimintajohtaja Sami Sohlberg tuurasi toimitusjohtaja Mika Niemistä Rauma Marine Constructions Oy:stä ja luennoi aiheesta ”Osaamisen säilyttäminen ja kehittäminen verkottuneissa meriteollisuuden tuotantoketjuissa”. Aihe nousi esiin ajankohtaisena, sillä laivanrakennus toimii yhä laajemmissa ja monikansallisemmissa verkostoissa, joissa osaamisen jatkuvuudesta on tullut yksi kriittisistä kysymyksistä.
Esityksessä tarkasteltiin laivanrakennuksen kolmea keskeistä vaikuttavaa tekijää: ekonomiaa, osaamista ja toimialan syklisyyttä. Nämä elementit muodostavat pohjan sille, miten suomalainen ja pohjoismainen meriklusteri rakentaa toimintamallejaan ja vastaa alati muuttuviin kansainvälisiin vaatimuksiin. Kun tasapaino löytyy, tuotanto pysyy tehokkaana ja laatu korkealla myös haastavissa markkinatilanteissa.
Keskeiseksi teemaksi nousi ajatus osaamisen liikkeestä. Laivanrakennus on pitkälti hiljaiseen tietoon perustuvaa työtä, mutta Sohlbergin mukaan tämän hiljaisen tiedon on kiinnityttävä myös rakenteisiin, menetelmiin ja prosesseihin, jotta se säilyy ja on hyödynnettävissä projektista toiseen. RMC:n roolina on varmistaa, että kriittinen osaaminen pysyy kotimaassa ja tukee koko verkoston toimintaa.
Aihetta havainnollistettiin käytännön esimerkkien kautta. Ne toivat esiin verkostomaisen tuotantomallin työnjaon: RMC:n toiminnan ytimessä on osaaminen – suunnittelu, koordinointi ja kokonaisuuden hallinta – kun taas kumppaneiden ytimessä on tekeminen, eli tehokas ja laadukas suoritus, joka rakentuu tuon osaamisen varaan. Näiden roolien selkeys vahvistaa koko toimitusketjun toimintaa ja auttaa vastaamaan laivanrakennuksen tulevaisuuden haasteisiin.
Kokemuksia liiketoiminnan kansainvälistämisestä
Global Resource Manager Pekka Huhtala Elomatic Oy:n Marine liiketoimintayksiköstä puhui teemalla ”Kokemuksia liiketoiminnan kansainvälistämisestä yrityksen osaamisen kehittämisen kannalta”.
Elomatic Oy tarjoaa meriteollisuudelle moninaisia suunnittelu- ja projektinjohtotehtäviä. Palvelut kattavat kaikki alustyypit risteilyaluksista jäänmurtajiin. Elomaticin kasvutarina pienestä perheyrityksestä 1800 henkeä työllistäväksi, 125 miljoonan euron liikevaihtoa pyörittäväksi kansainväliseksi toimijaksi on samalla esimerkki onnistuneesta työvoiman rekrytoinnista.
Kansainvälistyessä on myös kansainvälinen työvoima väistämätön seuraus. Eräs selkeä yrityskulttuurin muutoskohta on Huhtalan mukaan ensimmäisen ulkomaalaisen palkkaaminen työyhteisöön. Silloin käyttökieli muuttuu pysyvästi suomesta englanniksi. Siihen mukautuminen on myös välttämätöntä. Työvoiman pysyvyydestä ja kehittymisestä pitää jatkuvasti huolehtia avoimen, kannustavan ja sopivia haasteita tarjoavan työympäristön kautta. Kulttuurierojen ymmärtäminen auttaa sopeutumaan monikulttuuriseen ympäristöön. Yhtenä rekrytointikanavana Huhtala mainitsi yrityksen opiskelijoille tarjoaman Trainee-ohjelman, joka on osoittautunut hyväksi tavaksi sitouttaa nuoria työyhteisöön.
Uusia toiminta-alueita
Huhtalan puheenvuoron jälkeen siirryttiin lopuksi lyhyesti päivän päättäneeseen teemaan ”Katseet eteenpäin, uudet tarpeet”, jossa kolme eri alojen edustajaa esitteli meriklusteriin liittyviä tai sitä sivuavia toiminta-alueita.
Liiketoimintajohtaja Esa Holttinen Arenso Oy:stä puhui teemalla ”Merituulivoimasta meriklusterin vahva uusi sektori? Mistä sen tekijät?” Arenso operoi Suomen ensimmäisen merituulivoimaturbiinin jo vuonna 2010, ja kyseessä on Holttisen mukaan tulevaisuuden kasvava trendi.
Hän näki monilla osa-alueilla selviä synergiaetuja nykyisen laivanrakentamisen ja tuulivoiman rakentamisen kesken. Samankaltaista osaamista tarvitaan molemmilla aloilla. Lisäksi merituulivoiman rakentamisessa itsessään tarvitaan erikoisaluksia ja -osaamista. Merituulivoima on Holttisen mukaan Suomelle suuri mahdollisuus. Itämeri on suosiollinen merituulivoimalle, vaikka talvella etenkin pohjoisella Itämerellä voi olla reilustikin jäätä. Meren mataluus ja tuulivoimayksiköiden lyhyet etäisyydet rannasta ovat kuitenkin huomattavia etuja, verrattaessa esim. olosuhteisiin ja vaatimuksiin Norjan rannikolla.
Kelluva rakentaminen on globaali kasvuala
Toimitusjohtaja Tytti Sirola Bluet Oy:stä esitelmöi aiheesta ”Kelluva rakentaminen on globaali kasvuala. Kuka toteuttaa ratkaisut?” Sirolan edustama Bluet Oy on keskittynyt rakentamaan veden päälle kelluvia infrarakenteita erilaisten tilaratkaisujen tarpeisiin ja mahdollistamalla siten kasvavien kaupunkien tarvitsemaa lisärakennusalaa.
Yksi kotimainen referenssi Bluetin toteutuksista on Allas Pool Helsingin Katajanokalla, Kauppatorin kupeessa. Erilaisia kelluvia ratkaisuja on mahdollista tehdä sekä asumisen että liiketoiminnan tarpeisiin. Ala on myös kasvava trendi maailmalla. Erityisesti suurissa rannikkokaupungeissa, joissa suurin osa maapallon ihmisistä asuu, keskitytään infra- ja energiararatkaisuihin – etenkin Aasian väkirikkailla alueilla. Sirolan mukaan haasteena on kelluviin rakenteisiin erikoistuneiden osaajien löytäminen. Sekä suunnittelu- että toteutuspuolella voisi löytyä yhteistyömahdollisuuksia suomalaisen meriklusterin kanssa.
Uudet osaamiset syntyvät yhteistyössä
Tallinnan teknillisen yliopiston Viron Merenkulkuakatemian johtaja Roomet Leiger päätti päivän esityksellään ”Uudet osaamiset syntyvät yhteistyössä – kokemuksia Virosta”. Vuonna 2014 Tallinnan teknilliseen yliopistoon liitettiin valtiollinen ammattikorkeakoulu, Viron Merenkulkuakatemia, tavoitteena merialan korkeakoulutuksen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan entistä määrätietoisempi kehittäminen. Nopeasti kasvaneessa yksikössä opiskelee noin 500 opiskelijaa ja siellä työskentelee myös neljä suomalaista professoria.
Leigerin mukaan Viron Merenkulkuakatemia tarjoaa vaihtoehdon sekä merialan opintoihin että tutkimus- ja yritysyhteistyöhön. Viro ja Suomi ovat historiallisesti olleet läheisiä ja lähes yhteisen kielen jakavia, joten yhteistyö on luonnollinen kehityssuunta. Tallinnan teknillinen yliopisto haluaa tulevaisuudessa tuottaa merialan työmarkkinoille yhä enemmän valmistuneita.
Lopuksi Meriliiton puheenjohtaja Niini lausui kiitossanat esiintyjille ja osallistujille. Päivän anti tuntui jälleen tänä vuonna olleen osallistujien mieleen.
Yhteenvetona Meriliiton keskustelutilaisuudesta voisi sanoa, että merialan osaamisen säilyttäminen ja kehittäminen Suomen meriklusterissa riittävän hyvällä tasolla on täysin mahdollista, mutta vaatii aktiivisuutta ja mukautumista alati muuttuviin tekijöihin. Monilta osin osaaminen on, edelleenkin, korkeatasoista.
Osaavan ulkomaisen työvoiman rekrytointi sekä motivoituneiden opiskelijoiden saaminen alan oppilaitoksiin ovat jatkuvaluonteisia haasteita. Näihin seikkoihin on monien luennoitsijoiden mukaan kuitenkin jo reagoitu, ja toimenpiteet tilanteen parantamiseksi aloitettu.
Teksti ja kuvat Teemu Simola
