Henkilöstöön liittyvä suunnittelu joutui uudenlaisen tarkastelun kohteeksi, sillä liittokunnan jäsenyys toi mukanaan paitsi uusia mahdollisuuksia myös uusia vaatimuksia. Henkilöstön määrä, osaaminen, ja yhteensopivuus muiden liittolaismaiden kanssa nousivat keskiöön tavalla, jota ei aikaisemmin oltu nähty.
Nato-jäsenyys edellyttää yhteensopivuutta – interoperability – kaikilla tasoilla. Tämä ei tarkoita pelkästään kaluston teknistä yhteensopivuutta, vaan myös henkilöstön koulutuksen, johtamiskulttuurin ja toimintatapojen yhteensopivuutta. Natossa näitä vaatimuksia hallitaan standardikokoelmalla, jonka mukaisiksi suomalaiset toimintatavat sopeutetaan tarvittavin osin. Osa standardeista on kuitenkin ollut jo käytössä Suomessa ajalta Naton kumppanimaana, joten aivan uudesta kokonaisuudesta ei ole kysymys.
Liittoutumisen jälkeisen ajan Puolustusvoimien henkilöstöltä edellytetään entistä laajempaa ja syvällisempää osaamista kyetäkseen toimimaan menestyksekkäästi yhä moninaisemmassa tehtäväkentässä. Keskeisiä Naton mukanaan tuomia vaatimuksia ovat kielitaidon lisäksi kyky toimia monikansallisissa toimintaympäristöissä, kuten esikunnissa tai osana harjoitusjoukkoa. Osaamisen kehittämiseksi yhä useampi Merivoimien henkilökuntaan kuuluva opiskelee Naton eri tasoisilla kursseilla tai osallistuu liittokunnan harjoituksiin eri puolilla Eurooppaa.
Nato tarjoaa kattavasti erilaisia työskentelymahdollisuuksia, joihin nyt myös suomalaisten on mahdollisuus hakeutua. Suomalaisia sotilaita ja siviilihenkilöitä työskentelee enenevissä määrin Naton komento- ja joukkorakenteessa, mikä on eduksi sekä henkilölle itselleen että Puolustusvoimille organisaationa. Kasvava määrä henkilöstöä Naton tehtävissä haastaa henkilöstösuunnittelua, sillä samanaikaisesti on kyettävä vastaamaan kansallisen puolustuksen tarpeisiin, ja asettamaan osaavaa henkilöstöä Naton tehtäviin. On muistettava, että Suomen tärkein tehtävä liittouman jäsenenä on pitää oma kansallinen puolustuksensa hyvässä iskussa nyt ja tulevaisuudessa. Henkilöstösuunnittelussa on panostettava aiempaa enemmän ajatusmaailmaan, jossa työskentely ulkomailla ja kansainvälinen yhteistoiminta kotimaassa ovat luonteva osa henkilöstön urakehitystä.
Merivoimissa Nato-jäsenyys on laajentanut perinteistä meripuolustuksen tehtäväkenttää, mikä näkyy henkilöstöön kohdistuvissa osaamisvaatimuksissa. Tehtäväkentän laajentuminen on kuitenkin osittain tutulla maaperällä, sillä Merivoimilla on ollut 90-luvulta lähtien laajaa ja monipuolista yhteistoimintaa länsimaiden merivoimien kanssa. Liittoutumisen tuomat osaamisvaatimukset eivät siis ole kokonaan uusia, vaan kokemusta toimintamallien käyttämisestä on entuudestaan. Esimerkiksi Ruotsin merivoimien kanssa toimittaessa on jo vuosia ollut käytössä Nato-yhteensopivat toimintatavat ja menetelmät englannin kielellä, mikä on tasoittanut merkittävästi molempien merivoimien tietä osaksi liittokunnan merellistä voimaa.
Kokonaan uusi henkilöstösuunnitteluunkin vaikuttava vaatimus on osallistuminen Merivoimien aluksilla ja henkilöstöllä Naton pysyvien laivasto-osastojen toimintaan (SNMG ja SNMCMG) , joiden osallistumisvastuut suunnitellaan vuosiksi eteenpäin. Naton merelliseen toimintaan osallistutaan myös tilanteenmukaisesti nopeallakin aikataululla osana Naton valmiutta, esimerkiksi Itämeren kriittisen merellisen infrastruktuurin turvaamiseksi. Tämä kaikki tarkoittaa aiempaa pidempiaikaista yhtäjaksoista merellä oloa, minkä johdosta henkilöstön palvelussuhteen ehtoja pyritään kehittämään. Niin ikään tarkasteltavana on ollut henkilöstön jaksamisen sekä toimintakyvyn ylläpitäminen kuukausiakin kestävissä merellisissä operaatioissa. Laivasto-osastoihin osallistuminen edellyttää henkilöstöalalta parempaa joustavuutta ja kykyä mukautua toimintaympäristön ja liittouman tehtävien mukaisiin vaatimuksiin.
Naton joukko- ja komentorakenteessa keskeisimmät Merivoimien vastinparit löytyvät Lontoosta (MARCOM) ja Rostockista (CTF Baltic) . Merivoimat on asettanut molempiin esikuntiin henkilöstöä pysyväluonteisesti. Näiden lisäksi Merivoimien henkilöstöä työskentelee useissa muissa Naton tehtävissä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tyypillinen kierto kansainvälisissä esikuntatehtävissä on 2-3 vuotta, millä on vaikutusta myös kotimaan tehtävien kiertoon. Kansainvälissä tehtävissä työskentelee sekä upseereita että aliupseereita. Näiden lisäksi myös siviilihenkilöstölle on lukuisia työskentelymahdollisuuksia Naton eri rakenteissa. Merivoimat pyrkii jatkossa hyödyntämään laajemmin myös reserviläisten osaamista – Laaja ja osaava reservimme on arvokas voimavara työskentelemään tulevaisuudessa esimerkiksi määrätyissä Naton esikuntatehtävissä.
Nato-jäsenyys on asettanut merivoimien henkilöstösuunnittelulle uuden mittaluokan haasteet ja mahdollisuudet. Järjestelmä, joka aiemmin optimoitiin kansallisen meripuolustuksen tarpeisiin, mukautuu parhaillaan kansainvälisen yhteistyön ja Naton yhteisten operaatioiden vaatimuksiin. Tämä edellyttää joustavaa, osaamislähtöistä ja pitkälle ennakoivaa henkilöstösuunnittelua – sellaista, joka varmistaa, että Suomi on jatkossa merellä entistäkin vahvempi liittokunnan jäsen.
Kirjoittajat
Kommodori Mika Mäkilevo
Komentaja Markus Mattila
