Ipswich on merenrantakaupunki Itä-Englannissa, runsaan sadan kilometrin päässä Lontoosta. 1970-luvun lopussa paikalliseen pubiin ilmestyi töihin nuori suomalainen nainen, joka halusi parantaa englanninkielen taitoaan. Ensimmäiseksi hänet komennettiin keittiöön tekemään kolmioleipiä.
”En alussa ymmärtänyt uusien työkavereitteni puheesta yhtään mitään. Toinen oli Walesista ja toinen Skotlannista, ja heidän puhumansa englanti oli aivan erilaista kuin koulussa oppimani”, muistelee Mirja Hihnala nauraen.
Ennen Englantiin tuloaan Hihnala oli valmistunut matkailuvirkailijaksi Pietarsaaren kauppaopiston matkailulinjalta. Kieliharjoittelua varten monet suomalaistytöt lähtivät Englantiin lapsia hoitamaan, mutta Hihnala ei halunnut au pairiksi, hän halusi ”tosi töihin”.
Nuoren naisen valinta ennakoi jo tulevaa: rohkeutta ja itsenäisyyttä tarvittiin myös silloin, kun hän myöhemmin aloitti työt alalla, jossa naisia ei oltu totuttu näkemään.
Mutta palataan hetkeksi vielä Ipswichiin, jossa Hihnala eteni nopeasti keittiöstä pubin puolelle tarjoilemaan.
”Vuosi Ipswichissä oli opettavainen kokemus. Opin kieltä ja puhumaan brittiaksentilla. Opin asiakaspalvelua ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.”
”Kysy ensin kotona”
Suomeen palattuaan Hihnala hakeutui S-ryhmän koulutukseen, jonka kautta löytyi työpaikka ensin hotellin vastaanotosta ja sitten matkatoimistovirkailijana Kokkolasta. Kun Kokkolan satamassa operoiva Rauanheimo haki palvelukseensa laivaussihteeriä, Hihnala haki ja sai paikan.
”Olen syntynyt meripaikkakunnalla, jossa miehet lähtivät kesäisin ”laivanlastuulle”. Minusta tuntui luontevalta tehdä työtä merenkulun parissa.”
Rauanheimolla vapautui pian laivanselvittäjän paikka. Hihnala innostui ja päätti hakea työtä. 1980-luvulla jako miesten töihin ja naisten töihin eli vielä vahvana, ja Hihnalaakin neuvottiin ”kysymään asiasta ensin kotona”.
”Ala oli miehinen, työ oli vuorotyötä ja sitä tehtiin paljon yksin. Nainen laivanselvittäjänä oli jotain uutta. Muistan, kuinka kerran menin venäläiselle laivalle. Minut vastaanottanut perämies ilmoitti venäjäksi kapteenille, että meklari on tullut laivaan. Sitten hän lisäsi kuiskaten: ”Se on nainen!”.
Asiakkaat otettava huomioon
Vaikka nainen laivanselvittäjänä herätti laivan miehistössä joskus ihmetystä, Hihnalaan suhtauduttiin aina hyvin ja asiallisesti. Ehkäpä joskus paremmin kuin miespuolisiin kollegoihin.
Oli laivanselvittäjä sitten nainen tai mies, häneltä vaaditaan tarkkuutta, huolellisuutta ja kielitaitoa, Hihnala sanoo.
”On osattava kommunikoida hyvin erilaisista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa, sillä laivojen miehistöt ja päällystö ovat yhä kansainvälisempiä. Lisäksi työssä tarvitaan ongelmanratkaisutaitoa ja innovatiivisuutta.”
Laivanselvittäjä välittää tietoa eri ryhmille ja varmistaa, että aluksen tarvitsemat palvelut – muun muassa luotsaus, hinaus, kiinnitys, irrotus ja ahtaus – sujuvat. Pakettiin kuuluvat niin miehistöä kuin lastia koskevat järjestelyt.
Muutoksia laivanselvittäjän työhön ovat vuosien varrella tuoneet uudet viranomaismääräykset, digitalisaatio ja Portnet. Yhä enemmän tietoa välitetään sähköisesti jo ennen laivan tuloa satamaan. Aikaisemmin esimerkiksi lastin käsittelyyn liittyvää keskustelua käytiin laivan päällikön kanssa kasvotusten, laivan saavuttua satamaan.
”Sähköinen toiminta lisääntyy, ja etätyö tulee yleistymään. Näihin muutoksiin on totuttava, jotta ala kehittyisi”, Hihnala arvioi.
”Asiakkaita, paikallisuutta ja henkilöstön läsnäoloa ei silti pidä aliarvioida. Asiakkaita on erilaisia, ja heidän erilaiset tarpeensa pitää jatkossakin ottaa huomioon. Joillekin kohtaaminen on todella tärkeää.”
Hihnala toimi laivanselvittäjänä parikymmentä vuotta. Viimeiset parikymmentä vuotta hän on ollut laivauspäällikkönä ja osallistunut esimiehenä aktiivisesti oman laivanselvitystiiminsä toimintaan.
”Työni on ollut mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Siihen on kuulunut myös markkinointi- ja myyntitehtäviä.”
Matkalle – sitten joskus
Hihnala on toiminut Suomen Laivameklariliiton valiokunnassa ja pitää liiton edunvalvontatyötä tärkeänä. Liiton kautta saa tietoa, jonka avulla voi asettaa oman yrityksen koko Suomen mittakaavaan. Samalla saa ajankohtaista tietoa kansainvälisistä asioista.
”Pääkaupunkiseudun ulkopuolinen yritys saa liiton kautta kootusti tietoa esimerkiksi uusista määräyksistä. Varsinkin nyt koronaepidemian aikana olemme saaneet selkeästi jäsenneltyä tietoa eri tahojen ohjeistuksista.”
Vuoden 2021 alussa virallisesti eläkkeelle jäävä Hihnala on aina pitänyt matkustamisesta ja eri kulttuureista. Nyt matkat Etelä-Eurooppaan saavat odottaa, mutta Hihnala ei usko, että aika käy pitkäksi. Sen tulevat täyttämään mökkeily, veneily, luonnossa liikkuminen ja lukeminen.
Teksti: Marja Hakola, Huckleberry Communication
Muita tarinoita meklareiden työstä ja sen muutoksista voi lukea Suomen Laivameklareiden historiasivuilta https://historia.shipbrokers.fi/ Sieltä löytyvät esimerkiksi laivameklari Kari Koivun ja laivameklari Nils Österbergin työurasta kertovat artikkelit.
