M/V Timcan myöhästynyt käännöksen aloitus johti aluksen ajautumiseen matalikolle Rauman Rihtniemen väylällä helmikuussa 2021. Hiljattain valmistunut onnettomuustutkintaraportti osoittaa karilleajon välittömäksi syyksi aluksen päällikön tilannetietoisuuden hetkellisen menetyksen kriittisessä navigointitilanteessa. Aluksen kaikki navigointilaitteet toimivat moitteettomasti, eikä muitakaan teknisiä, mahdollisesti onnettomuuteen myötävaikuttaneita puutteita ollut. Aluksen tutkakuvan säätö ei vastannut vallinneita olosuhteita ja päällikön ratkaisu siirtyä visuaaliseen navigointiin oli merkittävä myötävaikuttaja onnettomuuteen. Kaikki aluksen laitteet toimivat ja sääolosuhteet olivat hyvät. Kaikista onnistumisen elementeistä huolimatta aluksella alettiin valmistella pelastusveneitä Rihtniemen väylän helmikuisessa aamunkajossa.

Tilannetietoisuus rakentuu kolmesta elementistä. Ensin ihminen havainnoi ympäristöään. Seuraavaksi tehdyn havainnon perusteella muodostuu tilannekuva. Viimeisessä vaiheessa vallitsevan tilannekuvan perusteella muodostetaan käsitys haluttuun lopputulemaan johtavista toimenpiteistä. Jos tilannekuva muodostuu vääräksi, emme osaa tehdä oikeita asioista onnistumisen takaamiseksi. Niin kävi myös M/V Timcan komentosillalla. Komentosiltatekniikan ja sillalla olevien ikkunoiden tarkoitus on luoda ja ylläpitää tilannetietoisuutta. Kehittyneinkään tekniikka ei kuitenkaan takaa turvallisuutta, jos sitä käytetään virheellisesti. Voidaankin kärjistäen sanoa navigoinnin olevan tilannetietoisuutta tukevan tekniikan käytön hallintaa.

Tilannetietoisuus koostuu lukuisista elementeistä, joiden painotukset päätöksenteon elementteinä vaihtelevat henkilökohtaisten priorisointien ja olosuhteiden myötävaikutuksesta. Päätös siirtyä tutkan ääreltä puhtaasti visuaaliseen navigointiin oli kontekstuaalinen ratkaisu ja epäilemättä juonsi juurensa hyvään näkyvyyteen ja suotuisiin olosuhteisiin. Reittisuunnitelma oli kuitenkin puutteellisesti laadittu, eikä siinä huomioitu esimerkiksi jäänavigoinnin kaltaisia paikallisia erityispiirteitä. M/V Timcan onnettomuustutkinnassa yksi kantavista johtopäätöksistä oli luotsaustutkintoon ja koeluotsaukseen liittyvien käytänteiden ja osaamistasovaatimusten yhdenmukaistaminen ja luotsaustutkinnon laadunvalvonnan tehostaminen. Niin totta kuin tuo onkin, on muistettava, että kehitteillä on jo esimerkiksi etäluotsauksen kaltaisia toimintamalleja, joiden koulutusvaatimukset ovat vielä laajasti hämärän peitossa.

Työ autonomian eri asteita mahdollistavan teknologian kehitystyölle ehdollistuu ihmisen roolin ymmärtämiseen. Vaikka tilannetietoisuuden kehityskulku on nopeaa, ollaan vielä vuosikymmeniä tilanteessa, jossa tekniikkaa kehitetään tukemaan ja täydellistämään ihmisen tekemiä havaintoja. Niin kauan kuin näin on, on syytä pohtia missä mennään paitsi väylällä ja luotsaustutkinnoissa, myös merenkulkualan koulutuksessa laajemminkin. Tulevaisuuden navigoijan tilannetietoisuus rakentuu nykyistä laajemmin aluksen ulkopuolisen tiedon varaan ja tietolähteiden kirjo tilannetietoisuuden rakentamisessa tulee olemaan kaikella todennäköisyydellä nykyistä laajempi. Kansainvälinen yhdenmukaistaminen ja hyvien käytänteiden vakiinnuttaminen on harvoin ollut olennaisempaa kuin nyt, sillä nopeassa muutoksessa hetkittäinenkin tilannetietoisuuden menetys johtaa ei-toivottuun lopputulemaan. M/V Timcan tapaus osoittaa työtä riittävän sekä nykytilanteen ajantasaistamisessa, että tulevaisuuden tarpeiden ymmärtämisessä. Kansallisella ja kansainvälisellä koulutusyhteistyöllä taataan kyky vastata tulevaisuudessakin navigoijan tärkeimpään kysymykseen; Missä mennään?

Lisää aiheesta: