07.11.2022

Ruorijengareita ja nappulanpainajia

Rauman merikoulua on pyöritetty yli 140 vuotta ja ”Lonsinmäen vesilyseo”, kuten pystökaafeettansa Vanhassa Raumassa hörppivät paikalliset oppilaitosta nimittävät, on ollut merikouluna nykyisellä paikallaan vuodesta 1969. Opetusta merenkulkijoille on tarjottu jo vuodesta 1880.

Alpo Lahtinen, 11 vuotta, simuloidulla Rihtniemen väylällä styyraamassa rahtilaivaa syyskuussa 2022. Kuva, Janne Lahtinen, 2022

Seilattuani reilut kymmenen vuotta offshore -alalla öljy- ja kaasuteollisuuden tsupparipoikana, otin opettajan jobin merikoulusta helmikuussa 2018. Poikani Alpo on nyt 11-vuotias viikari ja on ollut mukana merikoululla moneen kertaan niin pulahtamassa koulun harjoitusaltaaseen kuin kokeilemassa navigointisimulaattoriakin. Koiviston Heikin purjeveneellä on seilailtu porukalla Kylmäpihlajan majakalle särpimään lohisoppaa. Aikanaan kun monitoimimurtajat olivat töijättynä Raumalle telakan rantaan, käytiin moikkaamassa tuttuja skönäreitä laivan päällä. Piipahdettiin konehuoneessa, jossa konemestari esitteli Alpolle pääkoneen saloja. Fennican päällä Haapasaaren lahja merenkululle, Jokisen Ismo oli leiponut tuoretta pullaa messiin ja Nordican komentosillalla Alpo kysyi suupielet pullanmuruissa Viljasen Jyriltä, ”Onko sulla avaimet, että saadaan tämä käymään?” Pienet olivat kädet mutta ote Aquamastereiden pakeliittikahvoista itsevarma. Vaikka silloin avaimet pysyivät Jyrin taskussa, ajatus merenkulusta työnä jäi tiukasti pojan mieleen. Jo vuosia ainoa vastaus iänikuiseen kysymykseen ”mikä sinusta tulee isona” on ollut merimies. Tulin taannoin kysyneeksi Alpolta, että mikä ihme merimiehen hommassa niin paljon kiehtoo? ”En tiedä”, vastasi poika ja jatkoi hetken hiljaisuuden jälkeen ”Jotenkin vaan on kivaa ajatella, että voi ajaa laivaa ja onnistuu siinä vaikka tietää, miten vaikeaa se voi joskus olla.”

Merille lähteminen on kuin selässä kiusaava kutka, jota ei aivan yletä raapimaan. On kaukaisia satamia ja pitkiä aikoja yhteen hitsautuneessa poikaporukassa. Peltosen Olavi oli joskus maailmassa Nesteen Melkissä poosuna. Muistan, kun oltiin Olavin kanssa ronttaamassa polakoa täkiltä poosun sappiin haalattavaksi. Työ oli raskas ja Olavi hyvillään saadessaan nuoresta miehestä apulaisen. Olavi tuumasi lehmänsillalla, että ”Meistä tulisi varmaan hyviä linnakundeja, kun ollaan totuttu tällaiseen elämään. Tykätään niin paljon lähteä kotiin, mutta tullaan aina tänne takaisin.”

Merenkulku on muutoksessa ja digitalisaation ja etäoperaatioiden, jopa autonomian eri asteiden ympärillä käydään vilkasta keskustelua. Teknologiasaturoituneessa keskustelussa on helppoa unohtaa se tosiasia, että merenkulku on ollut muutoksessa jo vuosikymmeniä. Kukapa olisi aikanaan uskonut, että luovumme paperikartoista tai että konehuone voi olla miehittämätön. Niin on kuitenkin ollut jo kauan ja merenkulkija on aivan yhtä kykenevä muutokseen kuin minkä tahansa muun teollisuuden alan edustaja.

Osakassa järjestetään 2025 kansainvälinen Expo, jossa tullaan lupausten mukaan esittelemään maailmalle olemassa olevia vaihtoehtoja lentäviksi autoiksi. Ilmaliikennevälineen tuominen tavallisen kuluttajan vaihtoehdoksi suurkaupungissa uhkuu futurismia ja teknologia saturoi Expon verkossa leviäviä mainoskuvia Osakan ja sen liikenteen tulevaisuudesta. Ahavoitunut ulkoseilori ei voi välttyä huomaamasta kuvassa purjehtivaa konventionaalista rahtilaivaa ja sen saattohinaajaa. Autot lentävät ja etätyö poistaa tarvetta liikuttaa ihmisiä, mutta laivat voittavat vettä saman vanhan kaavan mukaan. Tavaroiden liikuttelemiseen suuressa mittakaavassa laiva on ja pysyy ainoana kustannustehokkaana vaihtoehtona futuristisimmissakin maailmankuvissa. Merenkulkualassa on enemmän pysyvyyttä, kuin muutosta, vaikka toimenkuvat ja tavat tehdä asioita muuttuvat. Uudessakin tavassa on usein mukana enemmän kuin ripaus vanhaa.

Laivan etäoperointia pidetään teknisesti edistyneenä toimintona ja sitä se toki kaikella tavalla onkin. Dynaamisen paikannuksen avulla alusta voidaan pitää paikoillaan tai liikuttaa kontrolloidusti tietokoneen ohjatessa potkurijärjestelmää. Dynaaminen paikannusjärjestelmä käsittää mm. voimantuoton, virtakiskot, potkurilaitteet ja aluksen liiketilaa ja ulkoisia voimia mittaavat sensoritiedot. Käyttöliittymä on komentosillalla ja yhdestä tuolista ohjataan kaikkia mainittuja järjestelmiä. Etäoperointipiste sijaitsee aluksessa ja kun alusta etäoperoidaan maista, siirtyy samainen tuoli ja siinä istuva operaattori toiseen paikkaan. Etäoperaatioissa haaste on suuresti tiedonsiirron luotettavuudessa ja operaattorin vaatiman aluksen ja sen ympäristön dynaamisen tietopaketin tarpeen ymmärtämisessä. Aluksen etäoperoinnin mahdollistava teknologia on keksitty jo kauan sitten, onhan laivoja operoitu öljy- ja kaasuteollisuuden merirakennustöissä desimetritarkkuudella jo vuosikymmeniä. Kaupalliselle kannattavuudelle on tietenkin muitakin haasteita, kuin teknologinen ulottuvuus. Puhuttaessa rahasta jokaisen ratkaisun täytyy todistaa paikkansa ja muutoksen on palveltava annettua tavoitetta. Ruorimiehen siirtämiselle komentosillalta maihin on oltava hyvät perustelut ja sitä tuskin tullaan tekemään vain, koska se on mahdollista.

Autot lentävät konventionaalisten laivojen yli Osakan satamassa. Kuva: Expo 2025 Osaka Kansai

Tekniikan tohtori Kalevi Terho toteaa merenkulun innovaatioekosysteemi DIMECCin verkkosivulla 16.12.2021 ”Olemme nyt saavuttaneet pisteen, jossa ihmisen kyvyt ja kokemus yhdistettynä älykkäisiin teknologioihin voivat yhdessä toimia paremmin kuin kumpikaan yksin.” DIMECCin luotsaaman Etäluotsausta ja älykkäitä väylärakenteita kartoittaneen Sea4Value- hankkeen jälkimainingeissa kommentti on ajatteluttava ja moni odottaakin mielenkiinnolla hankkeen loppuraportin kertomaa.

Matemaattiseen mallinnukseen perustuva dynaaminen paikannusjärjestelmä oppii ympäristöolosuhteiden mittaustulosten ja aluksen liiketilan perusteella antamaan optimaalisia komentoja potkurilaitteille aluksen pitämiseksi paikallaan. Operaattori kontrolloi käyttöliittymän välityksellä järjestelmää ja antaa käskyjä aluksen liikuttamiseksi tai vaikkapa keulasuunnan muuttamiseksi asteen tarkkuudella. Jos älykkyydellä tarkoitetaan kykyä oppia ja soveltaa opittua ongelmanratkaisuun, olemme saavuttaneet yllä mainitun sosioteknisen kulminaatiopisteen vuosikymmeniä sitten.

Merenkulun simulaatiossa Raumalla tarjotaan myös Dynaamisen paikannuksen (DP) operaattoreiden koulutusta. Alpoa ”nappuloiden painaminen” DP tuolissa ei simulaatiotestauksen jälkeen kiinnostanut, sillä ruorijengarina on kuulemma paljon hauskempaa. Niinhän se tietenkin on. Joskus se vain pääsee unohtumaan.

https://japan-forward.com/expo-2025-osaka-kansai-seeks-to-usher-in-era-of-flying-cars/ 

Janne Lahtinen

Merenkulkuaineiden lehtori, Satakunnan ammattikorkeakoulu
Väitöskirjatutkija, Aalto yliopisto, meriteknologian riskienhallinnan tutkimusryhmä

Jaa artikkeli
freja