Suomen Satamaliiton apulaisjohtaja Kirsti Tarnanen-Sariola sanoo, että Libanonin pääkaupungissa viime viikolla räjähtänyt ammoniumnitraatti on ilman muuta sen tyyppinen aine, että sen kuljetuksia ja varastointia on ohjeistettu tarkasti merenkulkujärjestö IMO:n kautta.
IMO:n ensi kertaa 1965 esittelemä IMDG-koodi (International Maritime Dangerous Goods Code) jakaa vaaralliset aineet ja haitalliset kemikaalit yhdeksään pääluokkaan. Vaarallisimman luokan aineet ovat räjähteitä.
– Kansainvälisen merenkulun toimijat valvovat näitä IMO:n tavaroiden kuljetuksia niin, että kaikki tietävät vaarallisista lasteista ennakkoon. Niin lähettäjät, kuljettajat kuin vastaanottajatkin. Satamaliitto edustaa satamayrityksiä ja satamissa ahtausliikkeet valvovat sääntöjen noudattamista käytännössä. Laajamittaisten kuljetusten ja käytön valvonta kuuluu Tukesille, Tarnanen-Sariola kertoo.
Suomessa valvontaviranomaisia ovat muiden muassa Tukes, Traficom, Tulli, Rajavartiolaitos sekä paikalliset pelastuslaitokset.
Satamaliiton Tarnanen-Sariolan mukaan Suomen satamissa erityisiä vaarallisten aineiden tai kemikaalien kipupisteitä ei ole. Eniten näitä aineita kuljetetaan Sköldvikin ja KotkaHaminan satamissa, eikä sen ymmärtämiseen kovin paljon päättelykykyä tarvita.
Hän muistuttaa tässä yhteydessä siitä, että vaaralliset aineet eivät ole mitenkään satamaspesifi riski. Italiassa 1976 sattunut Seveson onnettomuuskin sai alkunsa teollisuuslaitoksesta, josta karannut dioksiini aiheutti valtavan myrkytyskeskittymän.
Yleensä vaaralliset kemikaalit, kuten ammoniumnitraatti, kuljetetaan bulkkina eli suurina määrinä joko kauhottavina irtolasteina tai suursäkkeihin pakattuna. Räjähteitä kuljetetaan konteissa ja litkut eli vaaralliset nestemäiset kemikaalit kulkevat konteissa tai säiliöissä.
Suomessa Tulli ja Traficom hoitavat vaarallisten aineiden määrien tilastoinnin. Tässä kohtaa yritysten liikesalaisuudet ja yleinen turvallisuus voivat joskus lyödä vähän toisiaan korvilleen.
– Tilastointiin voi vaikuttaa se, että jos on vain yksi yritys, joka tuo raaka-aineekseen tiettyä vaarallista kemikaalia, niin näiden kuljetusten tilastoja ei kilpailusyistä julkisteta yhtä herkästi kuin muiden kuljetusten tietoja, Tarnanen-Sariola selostaa.
Hänen mukaansa kaikki kuljetukset ja tuotteet kyllä tilastoidaan, mutta se millä tarkkuudella tilastotieto niputetaan, on tehty sellaiseksi, että ulkopuolinen ei saa dataa ulos tuotetasolla. Tämä sopii kaiken kaikkiaan hyvin yksittäisille yrityksille ja käytäntö vähentää myös ulkopuolelta tulevia riskejä, kuten rikollisuutta.
– Beirutin räjähdyksen jäljet ovat joka tapauksessa karmeat. Mutta joskus voi meilläkin olla hyvä pysähtyä miettimään sitä, miksi tätä valvontaa tehdään ja miten se voidaan hoitaa aina paremmin. Suomessa kaikkien toimijoiden yhteinen tavoite on hoitaa hommansa ammatillisesti, vastuullisesti ja luotettavasti, hän pohtii.
Beirutin satamavarastossa räjähti noin 2 750 tonnia lannoitteiden raaka-aineena ja räjähteiden valmistuksessa käytettyä ammoniumnitraattia. Brittiläisen Telegraphin mukaan tämä samainen aine kuului aikoinaan myös Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA:n suosikkikemikaaleihin pommien rakentamisessa. Sytyttimenä käytettiin pieniä määriä Semtexiä.
Helsingin Satama hajasijoittaa vaaralliset kontit
Beirutin kaltaista onnettomuutta ei Suomessa millään pitäisi tapahtua, tätä mieltä ovat kaikki täkäläiset viranomaiset ja asiantuntijat. Helsingin Sataman rahtiliikenteen liiketoimintajohtaja Jukka Kallio kertoo, että sataman kentille ei voi unohtua räjähteitä eikä vaarallisia aineita.
– Aiemmin Helsingin satamissa vaaralliset aineet koottiin tietyille kentille, mutta Vuosaaressa tästä on luovuttu. Nykyään vaaralliset kontit hajasijoitetaan muiden konttien kanssa ja niiden pois vientiä valvotaan tarkasti. Kaikkia munia ei siis panna samaan koriin, Kallio selostaa.
Omalta ajaltaan hän muistaa yhden läheltä piti -tilanteen 6-7 vuotta sitten. Siinäkin oli kyse muualle menevästä laivasta, joka pyysi virka-apua sataman viranomaisilta, kun yhdessä kontissa oli alkanut kemiallinen reaktio.
– Ilmoitimme pelastuslaitokselle hälytyksestä ja nostimme lämpöä keränneen kontin kaijalle. Aina kun brankkarit pyydetään hätiin, heille pitää myös kertoa se, mikä palaa ja mistä kemikaalista on kyse, Kallio kuvailee viranomaisten keskinäistä ilmoitusvelvollisuutta.
Kallion mukaan Helsingin Satamassa järjestetään vuosittain puolenkymmentä yhteistä pelastustarkastusta vaarallisille aineille.
Myös Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin ylitarkastaja Aki Ijäs sanoi Ylen uutisissa, että Suomessa ammoniumnitraatin varastoinnissa on selkeät ohjeet sekä määristä että turvaetäisyyksistä, jotta suuronnettomuuksilta vältyttäisiin.
Ammoniumnitraattia käyttävät lähinnä lannoite- ja räjähdeteollisuus. Jälkimmäisellä on Tukesin arvion mukaan kymmenisen varastointipaikkaa. Lannoitteita varten on muutamia isompia varastoja ja pienempiä määriä säilytetään maatiloilla.
Beirutin jälkipyykkiä pestään vielä pitkään
Lannoitteet eivät ole yhtä herkkiä räjähtämään kuin puhdas ammoniumnitraatti. Ammoniumnitraatti ei ole yksinään räjähde, vaan se luokitellaan hapettavaksi kemikaaliksi. Tietyt olot, kuten tulipalo, voivat aiheuttaa räjähdyksen.
Ja näin ilmeisesti Beirutissa kävi. Vuonna 2013 Libanonin viranomaiset takavarikoivat 2 750 tonnia ammoniumnitraattia moldovalaisesta Rhosus-nimisestä aluksesta, joka oli matkalla Mosambikiin ja joka pysähtyi Beirutissa varustamon määräyksestä ottamaan lisää lastia. Aluksen omisti Kyproksella asuva Venäjän kansalainen Igor Gretšuskin. Reutersin tietojen mukaan Beirutin sataman redille hylätty vanha kauppalaiva lopulta upposi 2018.
Venäläislaivan lastista takavarikoitu kemikaali säilytettiin seitsemän vuotta varastossa, jossa oli myös ilotulitusraketteja. Varaston korjaustöiden hitsauskipinä ilmeisesti sytytti ilotulitteet tunnetuin ja onnettomin seurauksin.
Beirutissa 4. elokuuta sattuneessa tragediassa kuoli noin 150 ihmistä ja reilut viisi tuhatta loukkaantui. Voimakkuudeltaan jopa 3,3 magnitudin räjähdyksessä kotinsa menetti reilut neljännesmiljoona ihmistä. Räjähdys kuultiin satojen kilometrien päässä Kyproksella asti.
Uutistoimistojen mukaan räjähdysonnettomuuden jälkipyykkiä pestään vielä pitkään. Räjähdyksen takia on otettu kiinni parikymmentä ihmistä, joiden joukossa ovat Libanonin tullilaitoksen johtaja sekä Beirutin sataman johtaja. Maanantaina Libanonin hallitus erosi räjähdyksen ja sitä edeltäneiden korruptiosyytösten takia.
Teksti: Markku Pervilä
Kuva: The New York Times