Lipputulot eivät riitä sähkölauttoihin investoimiseen

FRS Finlandin toimitusjohtaja Tomi Ståhlberg muistuttaa, ettei Helsingin alueen saaristoliikennöinti ole mikään kultakaivos liikennöitsijöille.

– Halua sähkölauttoilla liikennöintiin meiltä kyllä löytyy, hän sanoo.

Saksalaisen FRS varustamokonsernin tytäryhtiöltä löytyy myös sähkölauttojen rakentamisen osaamista.

– Liikennöimme sähkölautoilla jo muun muassa Berliinissä. Ongelma on siinä, että tarvittavia investointeja ei saada mitenkään maksettua takaisin pelkillä lipputuloilla.

Ståhlberg teki viime vuonna esimerkkilaskelman Pihlajasaaren liikenteen hoitamisesta sähkölautalla.

– Investoinnin takaisinmaksuaika olisi ollut yli 120 vuotta. Tämä on hyvin kaukana liiketaloudellisesta ajattelusta. Tilanne muuttuu, jos julkinen toimija tulee mukaan tukemaan muutosta niin, että lippujen hinnat voidaan pitää järkevinä.

Saksassa sekä valtio että kaupunki tukevat sähkölauttaliikennettä.

Ståhlberg korostaa yksityisen sektorin varustamoiden sekä kunnan ja valtion yhteistyön merkitystä tavoitteiden saavuttamisessa.

– Yksi kysymys on tietenkin se, mitä tarkoitetaan päästöttömällä aluksella. Jos mietitään esimerkiksi biodieselillä ajamista niin minusta se olisi voinut olla hyvä tie ainakin ennen Ukrainan sodan syttymistä. Mehän käytämme sitä jo yhdellä linjalla.

Liikennöintisopimuksien arvo ratkaisee

JT-Linen toimitusjohtaja Riina Lindell-Eränen pitää Helsingin kaupungin asettamia nollapäästötavoitteita tärkeinä, mutta on samoilla linjoilla Ståhlbergin kanssa.

– Mielestäni se ei ole toteuttamiskelpoinen ajatus, että yksityinen sektori lähtisi tätä ratkaisua yksin toteuttamaan, hän toteaa.

– Asia on ollut agendalla jo vuosia erilaisissa kilpailutuksissa. Vaatimus ei kuitenkaan ole ollut realistinen, kun otetaan huomioon liikennöintisopimusten pituudet ja niiden arvo. Liikennöintisopimuksen arvosta riippuu täysin, onko sähköllä kulkevan aluksen rakentaminen kannattavaa.

Yhtiö on jo pyytänyt tarjoukset yhden omistamansa aluksen sähköistämisestä noin vuosi sitten.

– Tulimme siihen tulokseen, että nykyisen pituisilla sopimuskausilla ei ole järkevää suunnitella sellaisia investointeja.

– Lisäksi yhdellä polttomoottorikäyttöisellä aluksella nykyisin hoidettavalla reitillä tarvittaisiin silloin kaksi alusta, koska akkuja pitää myös ladata päivän aikana. Lisäksi aikatauluissa pitäisi huomioida se, että laiturissa seisomisaika on tarpeeksi pitkä.

Lisäpohdintaa energiavaihtoehdoista

Lindell-Eränen toivoo myös lisää pohdintaa siitä, mikä on ympäristöystävällisin liikennöinnin vaihtoehto.

– Akuissa mietityttää se, että ne ovat ongelmajätettä. Tällä hetkellä, kun ajatellaan voimansiirtojärjestelmän koko elinkaarta, täyssähköalus ei ole ympäristöystävällisin vaihtoehto. Akkuteknologian pitää kehittyä ennen kuin on realistista ajatella siirtymää täyssähkölauttoihin. Akut pitää myös saada kooltaan pienemmiksi.

JT-Line on jo nyt siirtynyt käyttämään kaikissa aluksissaan biopolttoöljyä.

– Yhtenä vaihtoehtona olemme pohtineet hybridiratkaisua: akusto olisi pienempi ja sähkömoottorit saisivat täydentävää virtaa biopolttoainetta käyttävistä generaattoreista. Tässä ratkaisussa, jossa varsinainen voimansiirto tapahtuu sähkömoottorilla, käytetyn polttoaineen hyötysuhde olisi parempi kuin perinteisellä polttomoottorilla kulkevassa aluksessa.

– Tämä ratkaisu ei tietenkään ole nollapäästöinen, eikä etenkään paikallispäästöjä saada nollaan, mutta se voisi toimia siirtymävaiheessa. Ja kun akkuteknologia on kehittynyt riittävästi, generaattorit jätettäisiin välistä pois ja siirryttäisiin käyttämään akkuja. Tämäkin ratkaisu on tosin puolet kalliimpi, kuin jos hankkisimme alukseen uuden polttomoottorin, joten peräänkuulutan riittävän pitkiä sopimuskausia.

Vaula Aunola