VÄITÖS: Merimiehetkö erimiehiä?

FM Ulla Kallbergin väitöstutkimus tuo näkymättömät merimiehet merenkulun historian tutkimukseen.

Väittelijä Ulla Kallberg. kuvaaja: Jorma Kontio

FM Ulla Kallberg selvitti etnologian alan väitöstutkimuksessaan, millaisia käsityksiä merimiehillä oli merimiehenä olemisesta ja omasta asemastaan höyrylaivojen työyhteisöissä vuosina 1910–1955. Kallberg kiinnostui tutkimusaiheesta useasta syystä. Höyrylaivakautta yleisesti on tarkasteltu vain vähän. Suurin syy oli kuitenkin merimiesten näkymättömyys merenkulun historian tutkimuksessa.Tutkimuksessa minuus paljastui dynaamiseksi käsitteeksi. Se eletään ja koetaan ja nuo kokemukset ovat usein raskaita ja raastavia.

– Merimiehet kyllä mainitaan kuvauksissa miehistövahvuuksina, mutta he ilmenevät niissä lähinnä stereotypioina, kuten juoppoina, rähinöitsijöinä ja yhteiskunnan pohjasakkana. Lisäksi heitä luonnehdittiin oudoiksi, muista poikkeaviksi ihmisiksi. Merimiehen ammattia pidettiin pääasiassa nuorten miesten lyhytkestoisena ammattina. Halusin tuoda tutkimuksessani esiin merimiesten oman käsityksen itsestään ja pohtia historian tutkimuksessakin välittyvän kuvan paikkansapitävyyttä, Kallberg kertoo.

Tutkimuksen taustalla on Turun yliopiston kansatieteen laitoksen 1960-luvun puolivälissä keräämä muisteluaineisto, joka koostuu merimiesten kirjoittamista vastauksista. Niissä merimiehet kertovat omin sanoin kokemuksistaan ja työskentelystään valtameriliikenteessä olleessa höyrylaivassa.
Merimiehen minuus muodostuu käytännön toiminnassa suhteessa muihin.
Kallbergin tutkimuksen muisteluaineistossa merimiehen minuus ilmeni käytännön tilanteissa, työssä ja toiminnassa sekä suhteessa muihin laivassa työskenteleviin.
– Merimiehet samaistuivat usein omaan tehtäväänsä ja omaan miehistökategoriaansa laivassa. He myös loivat eroja eri asemissa olevien välille ja määrittivät itseään niiden kautta. Samalaisia eroja näyttää syntyvän eri kansallisuuksien ja eri kieltä puhuvien välille, naisista puhumattakaan, toteaa Ulla Kallberg.

Laivan kuljettamiseen osallistuneet ja kannella korjaus- ja huoltotöissä olevat miehet olivat erilaisia kuin konehuoneessa työssä olleet miehet.
– Konehuoneessa työskennelleet olivat nokisia, hikisiä ja likaisia. Varsinkin satamissa he viettivät ”villiä elämää” ja olivat sitä mieltä, että ”raskas työ vaatii raskaat huvit”. Konemiehiä yhdisti fyysinen työ, jonkinlainen säälimättömyys, vapaa-ajan vieton railakkuus ja ajoittainen runsas alkoholin käyttö, Kallberg kuvailee.

Myös nuorten miesten ja vanhempien miesten välille syntyi eroja keskinäistä paremmuutta tavoiteltaessa. Nuoret miehet muodostivat paremmuusjärjestystään tappelemalla, hölmöilemällä ja esittämällä merimiehiä. Vanhempien miesten tehtävänä oli yhteisten sääntöjen ja tapojen välittäminen nuoremmille.
– Kun nuoret miehet oppivat tavat, heidät voitiin hyväksyä toveripiiriin ja oman ryhmän jäseniksi. Vanhempien miesten keskuudessaan arvojärjestystä määritti kokeneisuus, taitavuus ja asema suhteessa miehistöön, Kallberg kertoo.
Yhteisöön kuulumisessa on kysymys pelisäännöistä ja vahvoista tunteista
Miehistöryhmien keskuudessa näkyi tietynlainen yhteisöön samaistuminen, me-yhteisöllisyys. Se ilmeni keskinäisen solidaarisuuden osoituksina, kun esimerkiksi ruoka on huonoa, ja myös alkoholin käytössä.
– Kaikki ryyppäsivät ja kaikki tappelivat, vaikka eivät välttämättä tienneet tappelun syytä, sanoo Kallberg.

Solidaarisuuden lisäksi ryhmä edellytti jäsentensä noudattavan yhteisiä pelisääntöjä. Niihin kuului rehellisyys ja luottamus. Ryhmään samaistumiseen liittyi usein voimakas, tunteikas yhteenkuulumisen tunne. Laivassa oli myös oma, jämerä, tunnistettava ”stailinsa” eli ulospäin näkyvä yhteisöllinen tyylinsä.
Kun miehet pestautuivat laivaan, he tulivat hoitamaan työyhteisön organisaatioon jotakin tiettyä tehtävää. Yllättäen Kallbergin tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että tuo tosiasiallinen asema ei näytä kaikkien kohdalla edellyttävän samaistumista omaan miehistökategoriaan.
– Miehistön jäsenenä oleminen perustuu kyllä tietoon, mutta vasta tunteikas yhteen kuulumisen tunne ja samaistuminen ryhmän ajattelutapaan saa yksilöt toimimaan sen jäseninä, toteaa Kallberg.

***

FM Ulla Kallberg esittää väitöskirjansa Sillä ainahan merimies sentään on erimies. Merimiesidentiteetit muuttuvassa maailmassa julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 12.11.2022 klo 12.00 (Turun yliopisto, Publicum, Pub 2 -luentosali, Assistentinkatu 7, Turku).
Vastaväittäjänä toimii professori Art Leete (Tarton yliopisto, Viro) ja kustoksena professori Helena Ruotsala (Turun yliopisto). Tilaisuus on englanninkielinen. Väitöksen alana on etnologia.
Väitöskirja on julkaistu sähköisenä: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-9015-3

Jaa artikkeli
freja