18.01.2022

Alunperin turkulainen BP:n ”Petrojarl Foinaven” menossa romuksi

Brittiläinen energiayhtiö BP on jättänyt viranomaisille ehdotuksen öljyntuotantolaiva (FPSO) ”Petrojarl Foinavenin” käytöstä poistamiseen. Tuotantolaiva (FPSO) ”Petrojarl Foinaven” on tullut teknisen ikänsä päähän ja se romutetaan EU:n laivojen kierrätysmääräysten mukaisesti.

Kuva Valmetin sopimasta, Wärtsilä Meriteollisuuden v. 1988 rakentamasta ”Anadyr” proomujenkuljetus-maihinnousutukialuksesta syntyi Venäjän ns. sekavina vuosina 1990-luvulla kaksi merkittävää uutta offshore-alusta. BP toteutti sen pohjalta muutostyöt Atlantin alueen ensimmäiseksi öljyntuotantoalukseksi ”Petrojarl Foinaven”, joka nyt on tulossa 25 vuotisen toimintansa päähän.

Tähän liittyy myös ehdotukset ankkurointijärjestelmien, nousuputkien ja muiden putkistojen talteenottamiseksi Foinavenin kentältä, joka sijaitsee Atlantilla 160 kilometriä Shetlandista länteen noin 600 metrin syvyisessä vedessä.

BP sanoi viime vuonna, että ”Petrojarl Foinaven” tuotantolaiva joudutaan poistamaan asemapaikaltaan, koska se on saavuttamassa 25-vuotisen teknisen käyttöikänsä pään ja on toiminut erittäin ankarissa olosuhteissa. Nyt yhtiö on jättänyt poistosuunnitelmat Ison Britannian viranomaisille. Suunnitelmien mukaan osa aluksen ja lähteen välisistä putkistoista lasketaan toistaiseksi pohjaan odottamaan selvityksiä, joissa tutkitaan lähteessä vielä olevien varantojen hyödyntämismahdollisuutta. Jos myöhemmin tänä vuonna valmistuvat tarkastelut osoittavat että varantoja ei enempää pystytä taloudellisesti hyödyntämään, loput laitteistot haetaan pois muulla kalustolla.

Alkujaan suomalaisen telakkateollisuuden tuote

Alukseen – tai itse asiassa kahteen alukseen – liittyy mielenkiintoinen historia.
Valmet Oy:n Vuosaaren telakka neuvotteli ennen fuusiota Wärtsilän telakoiden kanssa sopimuksen ns. telakka-aluksen, proomujenkuljetusaluksen tai itse asiassa maihinnousutukialuksen rakentamisesta, jatkona aikaisemmille proomujenkuljetusalusten toimituksille. Projektinimi alukselle oli ”sudna-dok”. Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n päätettyä sulkea Vuosaaren telakan laivan rakentaminen siirrettiin Turun telakan toteutettavaksi. Jääluokitettu alus valmistui vuonna 1988 ”Anadyr”-nimisenä. Se loppuvarusteltiin Liepajassa laivaston käyttöön ja sijoitettin kaukoidän laivastoon Vladivostokiin. Neuvostoliiton hajottua laivastolla ei kuitenkaan ollut varoja sen ylläpitämiseen, uutta alusta ei haluttu myöskään romuttaa. Muun toiminnan rahoittamiseksi laivaston amiraalit ryhtyivät innokkaasti myymään uutta alusta kansainvälisille markkinoille ja itse asiassa myyntisopimuksia syntyi kaksikin ja oikeutta käytiin siitä kumman ostajan sopimus oli pätevämpi. Lopulta alus siirtyi v. 1994 länteen, ja se osoittautui parhaiten sopivaksi offshore-käyttöihin.

Kuva Wikipedia. Valmetin P-756, Turun telakan uudisrakennus 1295 valmistui lokakuussa 1988, siirrettiin Venäjän sotalaivastolle v. 1989 alussa ja myytiin norjalaiselle välittäjälle Thor Rönnhövdelle vuonna 1994 21,3 M USD hinnalla, kun laivastolla ei silloin ollut varoja aluksen ylläpitämiseen. Uutena alus oli maksanut noin 270 miljoonaa markkaa (noin 65 miljoonaa silloista US dollaria). ”Anadyr” oli yksi viimeisiä bilateraalikaupan uudisrakennuksia Suomesta Neuvostoliitton. Sen idea oli syntynyt amiraali Gorshkovin Suomen vierailun yhteydessä, kun hän oli tutustumassa Valmetilla rakennettuin proomuemälaivoihin.

”Anadyrin” osto sopi hyvin norjalaisen Golar-Nor Offshoren suunnitelmiin, kun se halusi yhteistyössä BP:n kanssa hyödyntää mahdollisimman nopeasti Atlantin puolelta löydetyn uuden öljykentän. Hyödyntämällä vähän käytettyä vain viisi vuotta vanhaa turkulaisuudisrakennusta yhtiö arvioi saavansa tuotannon käyntiin lähes vuotta nopeammin. Sopimus FPSO:n rakentamisesta tehtiin Astanon Ferrolin telakan kanssa elokuussa 1994. ”Anadyr” saapui kaukoidästä ja siirrettiin espanjalaiseen telakkaan, sen keula katkaistiin pois, minkä jälkeen runko käännettiin ja vietiin perä edellä uudelleen sisään, jolloin perä irroitettiin. Tyhjä lastikansiosuus oli tarkoitus hylätä romuksi tai mahdollisesti uivaksi telakaksi. Pian tämän jälkeen telakka laski vesille uuden räätälöidyn keskilaivan ja yhdisti keulan ja perän modifioituna tähän uuteen runkoon.

Uusi laiva sai valmistuessaan toistamiseen vuonna 1996 nimekseen ”Petrojarl Foinaven” ja se suunniteltiin toimimaan 25 vuotta Pohjois-Atlantin ankarissa olosuhteissa. Foinavenin kenttä oli löydetty vuonna 1992, ja sen kehittämissuunnitelma hyväksyttiin vuonna 1994. Kyseessä oli ensimmäinen syvänmeren alue Iso-Britanninan talousvyöhykkeellä ja ensimmäinen Atlantilla, Shetlannin länsipuolella. ”Uusi” tuotantolaiva otettiin käyttöön vuonna 1996 ja se on ollut paikalla Foinavenin kentällä vuodesta 1997 lähtien. Ensimmäinen öljy kentältä tuotettiin marraskuussa 1997. Aluksen omistajana ja operaattorina on viime vuodet ollut kansainvälinen Teekay-merenkulkukonserni. Aluksen rahtaaja BP kertoi viime vuoden huhtikuussa, että se oli lopettanut tuotannon valmistellakseen tuotantolaivan poistamista, mutta että alueella oli vielä arviolta 200 miljoonaa barrelia öljyä, ja yritys ja sen kumppanit tutkivat vaihtoehtoja, kuinka tämä vielä voitaisiin hyödyntää.

Öljyn vienti kentältä ennen tuotannon keskeyttämistä hoidettiin ns. sukkulatankkereilla, jotka lastattiin letkuilla tuotantolaivan perästä. Tuotettu kaasu puolestaan joko injektoitiin takaisin tai vietiin halkaisijaltaan 20 tuuman putkia pitkin, jotka yhdistävät Foinavenin kentän Schiehallion- ja Magnus-kentille Sullom Voen terminaalin kautta. Putkilinjan länsiosa ulottuu 198 km:n pituisena Foinaven-kentältä Schiehallionin kautta Sullom Voen terminaaliin. Putkilinjan itäosa on puolestaan 210 kilometriä pitkä ja ulottuu Sullom Voesta Magnukseen.

BP:n mukaan tuotantolaivan kapasitetti viime vuosina oli 12,000 barrelia päivässä ja koko käyttöaikanaan ”Petrojarl Foinaven” on ehtinyt tuottaa yhteensä 390 miljoonaa barrelia (noin 65 miljoonaa tonnia).

Tuotanto “Petrojarl Foinavenilla” keskeytettiin jo viime vuonna ja BP arvioi ennallistamissuunnitelman alkavan vuoden 2022 syksyllä, kun nousuputket ja muut putkiniput irroitetaan ja lasketaan merenpohjaan odottamaan myöhempiä päätöksiä ja lopullisia poistoja vuoden 2028 loppuun mennessä.

”Anadyristä” syntyi myös uusi poralaiva

Rungosta erotettu keskiosa – lastiruuma –oli alkujaan jäämässä romuksi, mutta sillekin syntyi uusi elämä. Runko-osan ympärille synnytettiin Koreassa poralaiva ”Pride Africa”, jonka ostaja tällä tavalla sai markkinoille 22 kuukaudessa eli paljon nopeammin kuin tavanomaisen uudisrakennuksen olisi saanut. Rakennustyön ”Anadyrin” keskirungon päälle suoritti Hyundain Ulsanin telakka ja kokonaisuus tehtiin vastaamaan Gusto Engineeringin uusinta Gusto 10000 syvänveden porauksen konseptia. Alus toimikin sitten monet vuoden poraamassa Angolan vesillä.

Teksti Mikko Niini

”Pride Africa” Turussa rakennetun ”Anadyrin” telakkaosaan sovitettuna. Hyundain Ulsanin telakka lisäsi keskirunkoon perän ja keulaosan Guston uusimman poralaivakonseptin mukaisesti. Uusi poralaiva otettiin käyttöön vuonna 1999 ja se teki töitä Angolan vesillä. Ennen romutusta vuonna 2016 aluksen nimenä oli ”Ensco DS1”.
Jaa artikkeli