Meille tänään niin arkisella Tallinna-linjalla on pitkä historia. Reittiliikenne linjalla alkoi jo vuonna 1837, joten sillä on nähty monta erilaista aikakautta. Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Suomi ja Viro pääsivät pois Venäjän vallan alta ja saavuttivat itsenäisyyden. Tuolloin Helsinki–Tallinna-liikenne muodostui heti vilkkaaksi ja monimuotoiseksi. Säännölliset laivavuorot reitillä keskeytyivät loppuvuonna 1939 ja jatkuivat vasta neljännesvuosisadan kuluttua. Vuosien 1965–2025 välillä Helsinki–Tallinna-väliä on kulkenut yli 100 alusta.
Liikenteessä aloittivat Estonian Shipping Co:n moottorilaiva Vanemuine (ent. Artek, rak. 1963) ja Suomen Höyrylaiva Oy:n vuokraamat Silja II (ent. Drottning Maud, rak. 1906) ja Wellamo höyrylaivat (rak. 1927). Ensimmäisten suomalaismatkustajien joukossa oli vielä paljon niitä, joille Tallinna oli tullut tutuksi jo maailmansotien välisenä aikana. Haluttiin nähdä, miten kaupunki oli muuttunut neuvostovallan alla.
Lähde: Tallinnan-liikenteen moottorialukset -kirja
Suomenlahden ylittävällä laivayhteydellä tuli olemaan tärkeä merkitys siihen, että virolaisten itsenäistymistahto tuli säilymään. Reitti oli ikkuna länteen, josta näki, kuinka kuilu idän ja lännen välillä kasvoi. Linja saatiin avattua, koska Neuvostoliiton poliittinen eliitti tarvitsi turistien tuomaa länsivaluuttaa.
Nopealla aikataululla matkalle ei päässyt, sillä viisumipapereiden piti olla kunnossa 14 vuorokautta ennen lähtöä. Silti kesän matkat Tallinnaan varattiin loppuun hyvissä ajoin ennakkoon. Kaikki oli muuttunut. Rajamuodollisuudet olivat tarkkoja ja aikaa vieviä. Neuvostoviranomaiset halusivat torjua suomalaisten ja virolaisten liian läheisiä kontakteja estääkseen länsi-ideologioinen leviämisen maahan. Reitin purjehduskausi päättyi syyskuun lopulla. Siihen mennessä laivolla oli ollut n. 15 000 matkustajaa. Ennen Virun valmistumista (1972) Tallinnassa oli vain pari hotellia, joten yöpyminen tapahtui usein laivoilla. Matkaohjelmaan oli yleensä sisällytetty kiertoajelu kaupungilla ja illallinen Inturistin ravintolassa.
Vuodesta 1968 alkaen säännöllinen liikenne jäi ESCO:n Tallinn-laivan (ent. Svanetija, rak. 1960) hoidettavaksi. 1970-luvulla Tallinnan-risteilyjä tultiin näkemään vielä muutamilla vanhoilla suomalaishöyrylaivoilla, mutta myös mm. Saksan-liikenteestä tutuilla uudemmilla matkustajalaivoilla. Niitä olivat mm. Finnlines-yhtiön Finnhansa (rak. 1966) sekä SHO:n Ilmatar (rak. 1964) ja Finlandia (rak. 1967). Talviliikenne Tallinnan-linjalla alkoi uudelleen 1976 ESCO:n Alla Tarasova -laivalla (rak. 1975). Edelliskerran talvimatkoja Suomenlahden yli oli tehty 1939.
Vuoden 1980 Moskovan olympialaisten purjehdustapahtuman pitopaikaksi tuli Tallinna. ESCO varautui matkustajamäärien kasvuun rakentamalla Puolassa Georg Ots -matkustajalaivan Helsinki–Tallinna-välille.
Georg Ots (rak. 1980) mullisti reitin matkustamisen monin tavoin. Kerralla kaupunkiin saapuvien matkustajien määrä tuplaantui Tallinn-laivaan verrattuna. Kasvaneiden matkustajamäärien myötä suomalaisten ja virolaisten kohtaamisten valvonta kävi neuvostoviranomaisille ylivoimaiseksi.
ESCO:a Suomessa edustanut Saimaa Lines ja Inturist pitivät kokouksia, joissa pohdittiin lisääntyneen laivaliikenteen tuomia ongelmia, kuten suomalaisten liiallista alkoholin käyttöä ja heidän tullirikkomuksiaan. Kulttuuritarjontaa alettiin lisäämään ja matkojen tarjontaa suunnattiin enemmän perheille.
Vuonna 1982 suomalaisyhtiö Fagerlines sai luvat Tallinnan-risteilyjen järjestämiseen hankkimallaan Kristina Brahe -laivalla (ent. Kilchhernan, rak. 1943). Aluksen liikennöinti jatkui pian Rannikkolinjat Oy:n (myöh. Kristina Cruises) toimesta, joka toi linjalle myös suuremman moottorialukseksi muutetun Kristina Reginan (ent. Bore, rak. 1960). Samoihin aikoihin alkoivat Sally Linen Sally Albatross -laivan (ent. Viking Saga, rak. 1980) n. 24 tunnin risteilyt, jotka ulotettiin ainoastaan Tallinnan edustalle, missä tehtiin tulliselvitykset.
Vuonna 1990 alkoi suomalais-virolaisena yhteistyönä perustetun Tallink-varustamon matkustajalaivaliikenne. Ensimmäisenä yhtiönä se sai luvat Helsinki–Tallinna-linjan autolauttaliikenteen ylläpitämiseen Tallink-laivalla. Alus oli entinen Ruotsinlaiva (Svea Regina, rak. 1972). Sen kapasiteetti oli 1090 matkustajaa. Tuolloin alkoi myös pienten pika-alusten aikakausi Helta Oy:n nk. Kometa-luokan Sinilind- ja Luik-kantosiipialuksilla.
Tallinnan-linjan matkustajamäärät kolminkertaistuivat vuodesta 1993 vuoteen 1999. Reitin n. 6 miljoonasta matkustajasta Tallinkin, Siljan ja Viking Linen markkinaosuus oli n. 30% kullakin. Tallinnan-alusten taso alkoi parantua. Linjan lautat olivat olleet pääasiassa käytettyinä hankittuja entisiä Ruotsinlaivoja. Vuonna 2002 linjalle valmistui Tallinkin uusi Romantika, jonka kapasiteetti oli 2500 matkustajaa.
Teksti: Peter Raudsepp
Lähde: Tallinnan-liikenteen moottorialukset -kirja
