Vallankin 230 miljoonan dollarin suora tuki kansainvälisen lentokentän rakentamiseksi poikkeaa selvästi Kiinan aiemmasta kehityspolitiikasta. Länsimaiden tapaan Kiina on kehittyvissä maissa tukenut infrastruktuurin rakentamista pitkäaikaisilla lainoilla omien rajoitusjärjestelmiensä kautta – eikä niinkään suorilla tuilla, joita ei tarvitse maksaa takaisin.
”Tämä on poikkeus säännöstä, sillä Kiina ei todellakaan ole jakanut ilmaista rahaa tukipolitiikallaan, sanoo Washingtonissa päämajaansa pitävän German Marshall Fund -aivoriihen tutkija Andrew Small huomauttaa.
Vilkasta rahtia uuden silkkitien väylillä
Kenelle tahansa karttaan katsovalle Gwadarin strateginen merkitys on selvä: alue sijaitsee aivan maailman vilkkaimpien kauppamerenkulun väylien äärellä Intian valtameren rannalla.
Sekä Pekingin että Islamabadin hallitukset näkevät vähäpätöisen Gwadarin Kiinan uuden silkkitien kruununjalokivenä. Maiden hallitukset kaavailevat Kiinan ja Pakistanin talouskäytävää (CPEC, China-Pakistan Economic Corridor) eli Kiinan One Belt, One Road -hankkeen lippulaivaa, joka mullistaisi noin 60 valtion kuljetusyhteydet Euroopan sekä Afrikan että Aasian välillä.
Näillä kaavailuilla Gwadariin rakennettava liikennekeskus ja megasatama kuuluvat erikoistalousalueeseen, jossa verot ja tulli ovat alhaisemmat sekä maa- että merikuljetuksissa.
Gwadarin sataman kuljetusten arvellaan kasvavan ensi vuoden 1,2 miljoonasta tonnista noin 13 miljoonaan tonniin jo vuonna 2022, Pakistanin viranomaiset arvioivat. Satamaan on jo asennettu kolme suurta konttinosturia ja sataman väylää ruopataan 20 metrin syvyiseksi ainakin viidelle laituripaikalle asti.
Silkkitie vai Troian puuhevonen?
Jos ovat tavoitteet suuret, niin mastodonttimaisen suuria ovat haasteetkin. Ensinnäkään Gwadarissa ei ole toimivaa vesilaitaitosta ja sähkölaitosta vaivaavat usein tapahtuvat käyttökatkot. Kaiken lisäksi Pakistanin rajamailla toimivat itsenäisysliikkeet hyökkäilevät Kiinasta tulevia maakuljetuksia vastaan, ja näin ollen nämä vaativat vahvat aseistetut saattueet.
Kiinalaisten hanke Pakistanissa on aika lailla samanlainen kuin Sri Lankan Hambantotan satamahanke. Viime viikolla Kiinan valtiollinen satamaoperaattori vuokrasi Hambantotan sataman 99 vuodeksi omaan hoitoonsa, Reuters kijoittaa.
Sri Lankan ja Pakistanin naapurit sekä Yhdysvallat ja miksei Venäjäkin epäilevät Kiinaa eri alueiden korvamerkkaamisesta omia laivastoasemiaan varten. Uusi silkkitie toimii näiden tiimoilta ikään kuin Troian modernina puuhevosena, asiantuntijat arvelevat.
