Tilaisuuteen osallistui 180 laivanrakennusteekkaria ja Aalto-yliopistosta sekä sen edeltäjästä Helsingin Teknillisestä Korkeakoulusta valmistunutta laivanrakennusdiplomi-insinööriä. Perinteen mukaisesti tilaisuus oli yhdistelmä etiketin mukaista arvokkuutta (frakki) ja räväkkää teekkarikulttuuria.
Nimilyhenteestään LRK tunnettu kerho on perustettu vuonna 1947, jolloin telakkatoiminta maassa eli voimakkaan pakotetun kasvu aikaa, jotta maa pystyi täyttämään sotakorvauksina vaaditut toimitukset. Tästä seurasi luonnollisesti myös alalle erikoistuneen insinöörivoiman kasvu. Laiva-alan diplomi-insinöörien koulutus on ollut kuluneen 75 vuoden aikana melko vakaata tasolla 15 – 20 valmistunutta vuodessa huolimatta siitä, että meritekninen ala (telakat ja laite-/järjestelmä- ym. toimittajat) on muuttunut voimakkaasti. Diplomi-insinöörien koulutus on mukautunut hyvin tähän muutokseen. LRK:n ensimmäisinä vuosikymmeninä koulutus kohdistui erityisesti laivasuunnitteluun ja telakoiden välittömiin tarpeisiin ja koulutusohjelma oli erittäin kiinteä ja yksioikoinen. Tuolloin oli täysin yksiselitteistä, kuka opiskelija oli laivanrakentaja. Tänään opiskeluohjelmissa on paljon valinnaisuutta ja monipuolisuus on lisääntynyt valtavasti. Nykyään LRK:n jäseniksi kuuluvat luontevasti kaikki, joilla on opiskelussa laivanrakennukseen liittyviä aineita pää- tai sivuaineina.
Perinteisesti laiva-alan insinööreistä suurin osa on ollut telakoiden palveluksessa. Tilanne on tänään varsin erilainen. Kirjo on laajempi. Alan insinöörejä tarvitaan runsaasti telakoiden lisäksi alan toimittajien, varustamoiden ja viranomaisten tehtävissä. Telakka-ala on Suomessa kokenut 75 vuoden aikana suuria muutoksia: nopea laajennus sotakorvausjakson aikana, vahva Neuvostoliiton kaupan kausi, huomattavat toimitukset kotimaisille varustamoille, avautuminen länsimarkkinoille, erikoistuminen tiettyihin tuotteisiin, toimittajakentän nopea teknologinen kehittyminen, telakoiden määrän supistuminen (”toimialarationalisointi”) sekä kansainvälistyminen mukaan lukien telakoiden omistuksen siirtyminen pääosin ulkomaille. Näistä muutoksista huolimatta tai ehkäpä niistä johtuen laivanrakennusdiplomi-insinöörien tarve on pysynyt melko vakiona, mikä on luonnollisesti ollut myös luja perusta LRK:n olemassaololle ja kehitykselle.
LRK on tänään siis laivanrakennusta Aalto-yliopistossa opiskelevien teekkarien ”ammatillinen” kerho. Se toimii jäsentensä eduksi ja muun muassa pitää yllä opiskelijoiden suhteita yrityskenttään ja yliopistoon. Opiskelijajäseniä on tänään 70, minkä lisäksi ”alumnijäseniä” (valmistuneita, jotka ovat ilmoittautuneet alumnijäseneksi) on 240. Yhtensä laivanrakennuksen sektorilla on Helsingin Teknisestä Korkeakoulusta/Aalto-yliopistosta valmistunut noin 970 diplomi-insinööriä, joista 900 vuoden 1947 siis LRK:n perustamisen jälkeen. Alan professorien ja kerhon välit ovat perinteisesti läheiset ja hyvät – ovathan useat professoreista aikaisempia kerhon opiskelijajäseniä.
LRK:n pääasiallinen toiminta kattaa jäsenilleen erilaisia tapahtumia, matkoja ja muita aktiviteetteja. Kerho järjestää vuosittain kesätyöwebinaarin, jolla on tarkoitus auttaa jäseniä löytämään kesätyöpaikkoja. Työharjoittelu on elimellinen osa opiskelua. Pohjoismainen laivanrakennusopiskelijoiden Nordens Tekniska Högskolors Skeppsbyggare (NTHS) – kokous on viiden Pohjoismaissa toimiva yliopiston laivanrakennusopiskelijoiden vuosittain järjestettävä tapahtuma, mikä toteutetaan vuorotellen eri yliopistopaikkakunnilla Espoossa/Helsingissä, Tukholmassa, Göteborgissa, Kööpenhaminassa ja Trondheimissa. Muutaman päivän tapahtuma sisältää tyypillisesti yritysvierailuja ja muita aktiviteetteja. Viimeksi NHTS järjestettiin Suomessa keväällä 2022 parin vuoden COVID-19:stä johtuneen tauon jälkeen.
LRK:lla on Aalto-yliopiston tiloissa oma kerhohuone – Pilssi – , jossa on muun muassa laaja arkisto, mikä sisältää alan diplomitöitä ja projektitöitä. Kerhon järjestämin tilaisuuksiin on myös alumnijäsenillä pääsy, mikä merkittävästi lisää alan yhtenäisyyden ja kiinteyden kuvaa.
Kerhon hallinto on vuosittain valittavan 10 – henkisen hallituksen käsissä. Puheenjohtajana on Emilia Julin, joka on LRK:n historian vasta neljäs naispuolinen puheenjohtaja. 75 – vuotistilaisuudessa puheenjohtajan lisäksi juhlapuheita pitivät professori emeritus (laivakoneistot) Pentti Häkkinen ja professori (meritekniikka) Pentti Kujala, joka siirtyi eläkkeelle vuoden vaihteessa 20210/2022 mutta jatkaa edelleen yliopiston pirissä konsulttina. Näiden kolmen lisäksi valmistuneiden laiva-alan insinöörien yhdistys LARADI ry. lahjoitti LRK:lle seinäkellon sen varmistamiseksi, että LRK pysyy ajan hermolla ja tervehtimällä ”sisaryhdistystään” kuolemattomaksi tarkoitetulla lausahduksella ”Me yhdessä – siis nämä kaksi yhdistystä ja niiden jäsenet – olemme Suomen meriteollisuuden aivot”.
Meriteollisuus Suomessa tulee varmasti kokemaan suuria muutoksia myös tulevaisuudessa, mutta alan diplomi-insinöörikoulutuksen tarve säilyy, koska teknologiset vaatimukset kasvavat jatkuvasti. Laivoja toimitetaan suomalaisilta telakoilta vuosittain vain muutama, mutta tietyillä teknologisilla osa-alueilla Suomen meriteollisuudella on maailmassa näkyvä rooli. Siten myös LRK:n aktiiviselle toiminnalle on tulevaisuudessakin tarve ja edellytykset.
Teksti Eero Mäkinen
