Merenkulun säätiö on perustettu Helsingissä huhtikuun 20. päivänä vuonna 1945. Sotakorvauksena tehdyt alukset vauhdittivat alan kehitystä, mutta ammattitaidon kehittämiseen tarvittiin rahoitusta. Tämä sai politiikan ja liike-elämän vaikuttajat Henrik Ramsayn ja Wilhelm Wahlforssin kutsumaan koolle Merenkulun säätiön perustamiskokouksen.
Perustamiskokoukseen saapui yli 30 maamme merenkulku-, laivanrakennus- ja hallintopiirien edustajaa. Säätiön pesämuna koostui valtionavustuksen lisäksi useista yritysten ja yksityishenkilöiden lahjoituksia. Yksittäisistä lahjoituksista suurimpia olivat Wärtsilä Oy:n ja Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön lahjoitukset.
Valtio lahjoitti alkupääoman, mutta se ei ole mukana perustajana. Perustajien joukossa oli merialan keskeisiä vaikuttajia, kuten Oy Wärtsilä Ab, Suomen Höyrylaiva Oy ja Oy Algol Aktiebolag Ab.
– Säätiö todettiin hyväksi tavaksi vahvistaa alan osaamista Suomessa, Merenkulun säätiön asiamies Eija Kanto kertoo.
Apurahalla on suuri vaikutus merialan tutkijoille ja opiskelijoille
Merenkulun säätiö toteuttaa tarkoitustaan tukemalla merenkulun ja meritekniikan tutkijoita ja opiskelijoita. Säätiön perusperiaatteet ovat säilyneet muuttumattomina ja apurahojen tarve korostuu etenkin haastavina maailmantalouden aikoina.
Apurahat julistetaan haettaviksi vuosittain helmikuussa ja päätökset myönnettävistä apurahoista tekee säätiön hallitus kevään aikana, yleensä huhtikuun loppuun mennessä.
Säätiö myöntää tavanomaisia apurahoja sekä matka-apurahoja ja projektiapurahoja. Projektiapurahojen ohella viime vuosina on myönnetty myös suunnattuja apurahoja ajankohtaisiin aiheisiin.
– Pienetkin apurahat ovat tärkeitä siinä vaiheessa, kun on valmistumassa tai viimeistelemässä väitöskirjaa. Myönnämme paljon esimerkiksi matka-apurahoja mahdollistaaksemme liikkuvuuden ja mahdollisuuden päästä esittelemään tuloksia ja verkostoitumaan kansainvälisissä konferensseissa, joihin ei olisi ehkä muuten mahdollista saada rahoitusta, Kanto kuvailee.
– Viime vuodet ovat olleet ongelmalliset johtuen geopolitiikkaan ja talouteen liittyvistä epävarmuuksista, mutta katsottuna pitkällä aikajänteellä rahoitukselle on nyt suurempi tarve kuin nousukauden aikana.
Merenkulun säätiön tunnetuimpia apurahansaajia on ollut presidentti Mauno Koivisto, joka sai vuonna 1954 apurahan väitöskirjaansa ”Sosiaaliset suhteet Turun satamassa” varten. Väitöskirja valmistui 1956.
Säätiö tukee merenkulkuun ja meritekniikkaan liittyvää tutkimusta
Merenkulun säätiön toiminta on säilynyt aika samanlaisena vuosikymmenten varrella. Vuosittain jaettavilla apurahoilla on tuettu varsinkin merenkulkuun ja meritekniikkaan liittyvää akateemista tutkimusta, opinnäytteiden loppuunsaattamista ja mahdollistettu matka-apurahoin tulosten esittäminen kansainvälisissä konferensseissa.
Ammattikorkeakoulut ovat tuoneet mukanaan alan opinnäytteet, mutta myös soveltavan tutkimuksen.
– Säätiön apurahat ovat kautta vuosien kohdentuneet varsinkin alan väitöskirjojen tekijöille.
Vaihto-opiskelu ja ulkomaille suuntautuvat tutkijavaihdot, niihin haettavat apurahat ovat selvästi lisääntyneet viime vuosina.
Ala on Kannon mukaan selvästi kansainvälistynyt, ulkomaalaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden osuus Suomessa on lisääntynyt vuosien varrella.
COVID-19 aikana tippuivat matka-apurahat pois muutamaksi vuodeksi, mutta nyt taas niiden osuus on palannut entiselleen.
– Tiukentunut maailman talouden tilanne näkyy myös apurahojen tarpeessa. Säätiö on pyrkinyt jatkamaan toimintaansa myös poikkeustilanteissa, kuten maailman talouden heikkoinakin vuosina.
Huomioiden säätiön vastuun yleishyödyllisenä apurahasäätiönä, säätiö pyrkii tulevaisuudessakin toteuttamaan toimintaansa sekä tukemaan suomalaista merenkulkua ja meritekniikkaa, ja erityisesti niiden alojen akateemista tutkimusta.
Oppilaitokset, joille on jaettu stipendiapurahoja ovat alan ammatti- ja ammattikorkeakoulut sekä Aalto yliopisto. Lisäksi kaksi lukiota, joissa on merilinja, ovat hakeneet ja saaneet stipendiapurahaa. Koulut jakavat oman harkintansa mukaan stipendiapurahan valmistuville menestyneille alan opiskelijoille.
Merenkulun säätiön apurahaseminaari
Merenkulun säätiö järjesti pari viikkoa sitten Helsingissä Tieteiden talossa seminaarin, jonka tarkoitus on saattaa yhteen opiskelijat, tutkijat, elinkeinon edustajat ja viranomaiset. Seminaarissa keskusteltiin siitä, minkälaista ajankohtaista tutkimusta sekä osaamista merenkulun ja meritekniikan aloilla tarvitaan.
Säätiö aloitti vuosittaisen apurahaseminaarikäytännön vuonna 2023 lisätäkseen vaikuttavuutta ja näkyvyyttä.
Seminaarissa myös juhlistetaan jaettuja apurahoja sekä kuullaan joidenkin apurahaa saaneiden tutkijoiden esitykset, Kanto kertoo.
Kolme apurahan saajaa, Meriam Chaal ja Jennifer Schurr Aalto yliopistosta sekä Junya Otani Turun kauppakorkeakoulusta esittelivät oman tutkimusaiheensa.
Tieteiden talon isojuhlasali sopi mainiosti tämän kaltaiseen tilaisuuteen. Ohjelmassa oli mielenkiintoisia puheenvuoroja, alustuksia sekä apurahojen saajien puheenvuorot.
– Teettämämme vaikuttavuusarvion myötä näillä seminaareilla voidaan seurata säätiön vaikuttavuutta ja näkyvyyttä, ja toisaalta säätiön osarahoittamien tutkimusten näkyvyyttä saadaan lisättyä.
Kolmen apurahansaajan ohella seminaarissa kuultiin keynote-puhujina liikenne- ja viestintäministeriön Päivi Antikaista ja Tallinnan teknisen yliopisto Ulla Tapanista, sekä Ilkka Rytkölää, joka esitteli Meriteollisuuden strategisen tutkimusagendan.
Täältä löydät apurahan saaneet ja heidän aiheensa:
merenkulunsaatio.fi/etusivu/
Teksti Kari Martiala
Kuvat Merenkulun säätiö
