Suomen Uusiutuvat ry (entinen Tuulivoimayhdistys) järjesti Helsingissä viime viikolla Offshore Wind -päivän. Tapahtumaan osallistui yli sata toimijaa lähes kymmenestä maasta, mikä kertoo edelleen suuresta kiinnostuksesta suomalaiseen merituulivoimaan.

Merituulivoimaa on rakennettu jo parikymmentä vuotta Hollannissa ja Tanskassa. Viimeksi mainitussa on ajoittain päästy tilanteeseen, jossa tuulivoimalla on katettu koko valtakunnallinen sähköntarve.

Nyt merituulivoiman rakentaminen on aktiivisinta muun muassa Englannissa, Irlannissa ja Puolassa. Puolassa hallitus edistää samanaikaisesti vahvan alan teollisuuden syntyä.

Suomessa ja Ruotsissa ollaan merituulivoiman suhteen vielä alkutekijöissä ja todennäköistä onkin, että Itämeren merituulipuistojen rakentajat tulevatkin löytymään Puolasta.

Suomessa maatuulivoimaa voidaan rakentaa kevyemmin investoinnein, ja metsissä on sille runsaasti tilaa, mikä on osaltaan hidastanut merituulivoiman käynnistymistä. Talousvyöhykkeen uusiin alueisiin on ollut kansainvälistä kiinnostusta, mutta hallitus päätti pysäyttää prosessit ja valmistella uutta lainsäädäntöä, mikä aiheutti kehitykseen noin kahden vuoden katkon. Uusi laki on nyt voimassa, asetusta parhaillaan valmistellaan, minkä jälkeen Energiavirasto voi aloittaa ensimmäisten hankkeiden kilpailutuksen suunnittelun.

Suomessa merituulivoiman kehittämistä hallinnoi tänään kolme eri viranomaista. Vasemmalta Annina Hästö Metsähallituksesta, joka hallinnoi kanta-Suomen aluevesillä olevia hankkeita, Ralf Häggblom Ahvenanmaan EU-rahoitusta saaneesta Sunnanvind-projektista, joka valmistelee Ahvenanmaan pohjoispuolen hankkeita. Oikealla Outi Vilén elinkeinoministeriöstä, joka puolestaan valmistelee asetusta talousvyöhykkeen hankkeille ja ohjaa energiaviraston alkavaa kilpailutusta.

Eniten Suomen merituulivoiman kehitystä jarruttava seikka kuitenkin tänään on tosiasia, että sähkön hintataso Suomessa on nyt Euroopan alin. Tilanne on harmillinen, koska uusien merivoimaloiden kannattavuus edellyttää korkeampaa sähkön hintaa. Eli tarvitaan paljon lisää datakeskuksia tai uutta teollisuutta kulutuksen ja kysynnän lisäämiseksi ja hintatason parantamiseksi. Pörssisähkön hintamekanismista automaattisesti seuraa tässä kehityksessä myös enemmän viime talven tapaisia hintapiikkejä. Muissa Euroopan maissa onkin vihreän tuotannon kasvattamiseksi menty hintatukeen aivan kuten meilläkin tehtiin maatuulivoiman aloitusvaiheessa.

Myös kantaverkkoyhtiö Fingridin asenne merituulivoimaan on perin nihkeä, se ei halua omalta osaltaan investoida merituulivoiman tarvitsemiin rantaliittymiin – päinvastoin kuin monessa muussa Euroopan maassa tehdään valtion toimesta. Myös merituulipuistojen verotuskohtelu on edelleen auki.

Suomessa sähkön tukkuhintataso on Euroopan alhaisin, minkä johdosta investoijat tänään mieluummin etsivät uusia merituulipuistomahdollisuuksia muista maista. Investointien houkuttelemiseksi tarvittaisiin tariffitukea, uuden ”vihreän” teollisuuden houkuttimia tai merituulivoiman hyväksymistä kantaverkkoon Fingridin vastaantulolla.

Pisimmällä uusien merituulipuistojen rakentamisen valmistelussa on Tahkoluoto Offshore Oy, joka on valmistellut noin neljänkymmenen 15 MW turbiinin rakentamista Porin edustalle. Hanke sai TEM:n EU-rahoista jo pilottiturbiinien investointitukipäätöksen, mutta turbiinien toimitusajat eivät ehtineet tuen aikarajojen puitteisiin.

Vattenfall valmistelee parhaillaan yhdessä Metsähallituksen kanssa Vaasan lounaispuolella Korsnäsin puistoa, johon on arvioitu rakennettavan lähes 150 turbiinia noin 3 mrd euron investointinavuoteen 2030 mennessä. Metsähallituksen hankkeet Edith (1,6 MW, sata turbiinia) ja Ebba Pyhäjoella (1,4 MW, 90 turbiinia) etenevät YVA-selvitysvaiheessa, mutta odottavat sopivampaa ajankohtaa huutokaupoille.

Ahvenanmaan eteläisen alueen tuulipuistot on puolutusvoimien toimesta kielletty, kuten Ruotsin itärannikon alueet Tukholmasta etelään. Ahvenenmaan pohjoispuoliselle alueelle on kaavailtu 300 turbiinia kuuden kunnan aluevesille. Ns. Sunnanvind-suunnitelma on tarkoitus julkistaa tänä keväänä.

Suomeen myönnetyt tai suunnitellut merituulivoimahankkeet. Tahkoluodon pieni alue Porissa on jo rakennettu, vihreillä on mahdollisuus jo edetä. Metsähallituksen aluevesien hankkeista Korsnäsillä on lisenssi, muita valmistellaan huutokauppoihin ja keltaisten talousvyöhykkeen hankkeiden huutokauppajärjestyksestä valtioneuvosto päättänee tänä keväänä. Kuva: Metsähallitus.

Pohjanmeren valtiot sopivat hiljattain ns. Hampurin julistuksessa tavoitteekseen rakentaa uutta energiatuotantoa merelle 15 MW joka vuosi niin, että tavoitetaso 300 GW vuonna 2050 saavutettaisiin. Hallitus ei ole Suomelle vielä asettanut tavoitteita, mutta TEM esitteli kuitenkin valtion mahdollistavan merituulienergiaa 12 GW vuoteen 2040 ja 20 GW vuoteen 2050 mennessä. Näitä lukuja edistävistä valtion toimenpiteistä ei kuitenkaan vielä ole mitään tietoa.

Valtiontalouden nykytilassa tukielementit voivat jäädä vähiin, mutta tavoiteltuja miljardi-investointeja ei tänään markkinaehdoilla kuitenkaan saada liikkeelle ilman erityisiä taloudellisia insentiivejä. Vähemmän on puheissa tullut esiin, mitä merituulivoiman rakentaminen paikallisten palveluelinkeinojen syntymisen kautta tuo kansantalouteen. Esimerkiksi ruotsalais-tanskalaisella Northen Offshore Service-yhtiöllä on jo yli 60 modernia miehistönkuljetusalusta operoinnissa ympäri maailmaa. Meillä mm. Uudenkaupungin Työvene Oy on päässyt mukavasti jo kiinni rakentamaan näitä aluksia vientimarkkinoille.

Raahen ja Porin satamat ovat lyöttäytyneet yhteistyöhön ja tarjoavat palveluitaan Pohjanlahden tuulivoimahankkeiden kehittäjille. Satamien näkemyksen mukaan muita hubeja ei välttämättä tarvita, jos rakentamiset voidaan ketjuttaa sopiviin aikaraameihin.

Kilpailu tukisatamista käynnistynyt

Merituulipuistot ovat suuria kertaluontoisia rakennusprojekteja, joiden kesto on parhaimmillaan pari vuotta. Alkuun eri puolille rannikoita syntyi alkeellisia tukisatamaia, mutta volyymien kasvettua selviä skaalaetuja on haettu ja voimakasta keskittymistä on tapahtunut. Tanskan Esbjergistä on kehittynyt sataman lisäksi vahva teollinen keskittymä ja samaa on tapahtumassa Bornholmin Rönnelle ja Puolaan.

Meillä Pori ja Raahe ovat liittoutuneet ja yhteistyössä vakuuttavat potentiaalisia investoreita omien satamiensa riittävyydestä Pohjanlahden hankkeille. Kumpikin on käynnistänyt jo etupainoisesti merkittäviä laituri- ja kokoonpanoalueiden rakentamisinvestointeja saaden niihin myös tukia EU:n rahastoista. Hangon Satama yhdessä Euroports Oy:n kanssa on visioinut Koverharin satamasta hubia keskeisen Itämeren hankkeita varten.

Joitakin peinempiä satamia voidaan luonnosllisesti käyttää kevyempään, esimerkiksi miehistönkuljetus (CTV) ja huoltoalusten liikennöintiin (SOV, CSOV). Oman haasteen tuottavat luonnollisesti jokatalviset jäät, joita ei maailman muissa merituulipuistoissa kohdata.